Pohjois-Savon paras novelliarvostelu: Titi Lampisen Heräämmekö?

Heräämmekö?

Tulevaisuus. Voimmeko vielä tehdä jotakin? Novellissaan Fotosynteesi Siiri Enoranta ottaa utopistisesti kantaa ilmastonmuutokseen ja ihmisten suhtautumiseen toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

Novelli sijoittuu tulevaisuuteen, jolloin suuret purppuraiset hiilidioksidipilvet ovat vallanneet melkein koko maan, niin että pilvien peittämät alueet ovat asuinkelvottomia. Novelli kertoo ihmisistä, joita kutsutaan polarkeiksi. Heillä on kruunu, jonka avulla he uppoutuvat muistoihinsa. Kruunu saa energiansa yhteyttämisestä, siitä novellin nimi varmaan tuleekin. Jokaiselle polarkilla on oma lemmikki, joka ohjaa polarkkia, kun hän sulkee silmänsä tosiasioilta.

Henkilöt ovat mitäänsanomattomia. Päähenkilö Jinistä kerrotaan vain nimi ja ikä. Melkein yhtä tärkeä henkilö, Jinin lemmikki Kay, jää myös hieman epämääräiseksi. Tästä voi päätellä, että kirjoittaja on halunnut keskittyä teemaan eikä hahmoihin. Polarkit ovat itsekeskeisiä. Tämä käy ilmi siitä, että he uppoutuvat omiin muistoihinsa ja tietoisesti jättävät tosiasiat huomioimatta. Polarkkien kruunut vetävät purppurapilviä puoleensa, mutta polarkit eivät suostu luopumaan niistä. He eivät välitä lähestyvistä purppurapilvistä. Tämä ei jää kuitenkaan lemmikeiltä huomaamatta. Polarkit syyttävät “vanhaa kansaa” kaikesta, mutta eivät ole itse sen parempia.

Lemmikin ja polarkin suhde ei ole täydellinen. Suhteessa lukija voi huomata suuren epätasa-arvon. Lukija voi ajatella, että eihän siinä mitään outoa, jos lemmikki tottelee omistajaa. Kun on lukenut tekstin huolella huomaa, että novellissa lemmikki ei ole mikään koira tai vastaava eläin. Kun tekstissä sanotaan “Kay seisoi kädet suorina kylkiä vasten” saa hieman eri kuvan siitä, mikä lemmikki oikeasti novellissa on.

Nykyihmiset ovat vähän kuin polarkit: kunhan itsellä menee hyvin, kaikki on hyvin. Novelli on ajankohtainen, koska kaikkien ihmisten tulisi ottaa huomioon ilmastonmuutos. Mutta valitettavasti ilmastonmuutosteema jää vaikeasti ymmärrettävän futuristisen tekniikan varjoon. Lukija voi jäädä pohtimaan sivuseikkoja ja näin kadottaa novellin pääajatuksen.

Novelli loppuu kesken, mutta se voi saada ihmiset miettimään, että mikä saisi nykyihmisen oikeasti heräämään, ottamaan vastuun teoistaan ja miettimään muiden ihmisten ja maapallon hyvinvointia. Vai olemmeko jo nukkuneet pommiin?

Kirjoittaja on Maaninkajärven koulun 8.-luokkalainen, joka voitti Pohjois-Savon alueen koulujen Luetko sinä? -novelliarvostelukilpailussa. Arvostelun kohde oli Siiri Elorannan novelli Fotosynteesi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.