Erämiesten maine koetuksella

Konnia vai sankareita? Siinä pulmaa erityisesti itäsuomalaisille, kun esiin tulee jatkuvasti uusia tapauksia salametsästyksestä ja kun joku salametsästäjä kertoo myös ampuneensa useita susia ilman lupaa ja omantunnontuskia.

Salakaadot ovat keskittyneet Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajamaille. Monien kaatojen tekijöistä ei ole saatu minkäänlaista vihjettä, mutta yksi on tullut julkisuuteen vapaaehtoisesti. Sotkamolainen Kari Tikkunen totesi huhtikuun alussa Pohjolan Sanomien haastattelussa ottaneensa hengiltä seitsemän sutta. Tikkunen on perustellut susien tappamista henkilökohtaisilla tunnesyillä: sudet ovat vieneet häneltä omia, rakkaita metsästyskoiria.

- Tulin tänne nauttimaan luonnonrauhasta ja metsästämään koirieni kanssa aivan laillisesti. maksan maksuni, että saan harrastaa. Voin puolustella, että yhteiskunta teki minusta tappajan, Tikkunen sanoi Pohjolan Sanomissa.

Erikoista sotkamolaisen julkisen salakaatajan tapauksessa on, että hän pitää säännöllistä yhteyttä alueella liikkuviin Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen Rktl:n tutkijoihin. Tikkusella on oma tiedottajaverkkonsa, tutkijoilla omansa - ja ihme kyllä, luvut susien määristä täsmäävät pitkälle toisiaan. Tutkijat pitävät Tikkuselta kuulemiaan havaintoja arvokkaina.

Äärisuojelu ärsyttää Vaikka metsästysrikollisuutta ei periaatteessa hyväksytä, niin ymmärrystä salametsästäjiä kohtaan löytyy jopa lainkuuliaisten metsästäjien joukosta. Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro on myös huomauttanut, että ärhäkät luonnonsuojelijat yllyttävät salakaatoihin.

Kontron mukaan muutamien suojelijain "toiminta lähentelee uskontoa, jossa palvonnan kohteen on susi." (Pohjolan Sanomat 12.4.2010).

Kuinka paljon näitä salakaatajia sitten liikkuu Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajaseudun erämaissa?

Yksistään viime viikolla nousi julkisuuteen kaksi ikävää tapausta. Toisessa tavattiin Vieremältä salaa tapettu ja runneltu susi, toisessa otettiin verekseltään kiinni miehet, jotka ajoivat takaa moottorikelkalla sutta pitkiä matkoja Kainuun ja Koillismaan rajalla.

Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen vastaa omien pohjoissavolaisten metsästäjiensä puolesta:

- Meillä on maakunnassa noin 30 000 metsästäjää, joitten joukossa ei ole salametsästäjiä edes yhtä promillea, yhtä tuhannesta. 99,99-prosenttisesti metsästäjät noudattavat lakeja ja asetuksia.

Järjestäytyneeseen salametsästykseen törmättiin Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa 2000-luvun alussa. Sen hälyttämänä maakuntien riistanhoitopiirit, poliisi ja Metsähallituksen erävalvojat käynnistivät hankkeen, jonka aikana koulutettiin suuri määrä metsästäjiä seurojensa epävirallisiksi erävalvojiksi.

- Eri tahojen yhteistyöllä on tehty se, mitä on ollut tehtävissä salametsästyksen lopettamiseksi, Tanskanen sanoo.

Jo vuosikymmen sitten Pohjois-Savon 24 paikallista riistanhoitoyhdistystä tekivät yhteisen päätöksen, että jokaisesta suurpedon salakaadon paljastaneesta tiedosta maksetaan tuhannen euron vihjepalkkio.

Aina eivät hyvät neuvot ja aikomukset kuitenkaan tepsi.

- Kaikilla yhteiskunnan eri alueilla on aina rikollista toimintaa, Tanskanen muistuttaa.

Järjestäytyneet metsästäjät ovat toivoneet jo vuosia, että lakiin otettaisiin lisäys törkeistä metsästysrikoksista.

Lisäys antaisi poliisille valtuudet tutkia nykyistä perusteellisimmin salametsästystä. Nykylain mukaan poliisi on varsin voimaton epäilyjen edessä.

Vasta nyt, uuden salakaatoaallon jälkeen valtiovalta on heräämässä, ja oikeusministeri Tuija Brax lupaa lakeihin tiukennuksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.