Harrirallia Rostolla

Sininen helikopteri nököttää Kilpisjärven rantatöyräällä. Osalla kalaporukastamme on edessään elämänsä ensimmäinen vispiläkyyti.

Seurueen konkarit ovat kuitenkin innoissaan, olemmehan matkalla muutaman päivän kalareissulle Rostojärvelle, yhdelle Pohjois-Ruotsin parhaimmista harjus- ja rautuvesistä.

Harjuksia

Muutaman peninkulman mittainen lento tunturimaan halki on ohi reilussa vartissa. Rostojärvellä porukkaamme odottaa mönkijän kanssa kalastusleirin isäntä Juha Pahajoki.

Vuokraamme veneet ja tilaamme saunavuorot tuleville päiville. Sitten lähdemme kalaan.

Suuntaamme järven kaakkoiskulmassa sijaitsevaan matalaan ja kapeaan salmeen.

Parin tunnustelevan heiton jälkeen alkaa tapahtua. Harjukset ovat paikalla ja otillaan. Perhoihin tarttuu muutama liki kiloinen köriläs, jotka otamme ruokakaloiksi. Pienemmät päästämme takaisin.

Muutaman sadan metrin matkalta saamme parissa tunnissa kymmeniä harjuksia. Kalareissu on alkanut vähintäänkin mukavasti, joten paluu leiriin sujuu suut messingillä.

Kihun syöksyjä

Seuraavana päivänä suunnistamme jalkapatikassa muutaman kilometrin päässä leiristä sijaitsevalle pienehkölle joelle, jonka lyhyt koski tunnetaan taimenistaan.

Levittäydymme eri puolille virtaa. Itse aloitan kalastuksen kosken niskalta, jossa on muutamia syvempiä monttuja. Muutaman heiton jälkeen siiman päässä syöksyilee potra harjus, jonka kuitenkin vapautan - taimentahan tänne tultiin tavoittelemaan.

Parin tunnin aikana kuitenkin selviää, etteivät pilkkukyljet ole yhtä alamittaista taimenta lukuun ottamatta otillaan. Jokunen harjus sen sijaan sujahtaa pusseihin täydentämään ruokavarastoja.

Harjusten perkaaminen kiinnittää lähistöllä olevan tunturikihun huomion. Se kiitää salamana paikalle namupaloja kärkkymään. Kihun poikasille taisi olla tiedossa yltäkylläisyyden aikaa ainakin hetkeksi.

Paluumatkalla eräs seurueemme jäsenistä innostuu heittämään perhoa siellä täällä järven rannalla.

Kokeilun tuloksena kasseihin tulee lisäpainoa muutaman yli 40-senttisen harjuksen muodossa.

Rautuja ja taimenia

Kolmantena päivänä hajaannumme eri puolille järveä. Toiset haluavat yrittää rautua ja taimenta tunturijärviltä, mikä tarkoittaa vajaan peninkulman mittaista edestakaista patikkaa. Toinen puolisko päättää suunnata Rostojärvestä alkavan joen luusuaan.

Ajelemme veneillä reilun puolituntisen. Perillä huomaamme toisen suomalaisporukan ehtineen niskalle ennen meitä. Jutusteltaessa selviää, että harjukset ovat olleet hyvin syönnillä, ja että koskesta on noussut taimeniakin.

Aloitan heittelyn varovasti tunnustellen, sitten vavassa tärähtää kunnolla. Ehdin huomata, miten toista kiloa painava taimen syöksyy perhoon erään kiven kupeelta. Valitettavasti vastaisku myöhästyy silmänräpäyksen, ja kala menee menojaan. Lohdutukseksi onnistun tartuttamaan hieman alle 40-senttisen pilkkukyljen vähän alempana. Päästän sen kuitenkin takaisin kasvamaan.

Jatko sujuu harrirallin merkeissä. Kosken alaosassa niitä riittää jokaiselle meistä niin paljon kuin viitsii ylös ottaa. Tyydymme kuitenkin muutamaan kalaan miestä kohti.

Toisenkin porukan kalastus oli sujunut mukavasti. Taimenten lisäksi he olivat onnistuneet saamaan reissun ainoat raudut.