Hirveä puoli vuosisata

Kipinät sinkoilevat, kun Matti Saastamoinen lisää leppähalkoja tulisijaan.

Riistaveden metsästysyhdistyksen kodalle Saastamoisen lisäksi kokoontuneet Kalevi Kortelainen, Olavi Holopainen, Jari Rusanen ja Armas Kananen vakuuttavat yhdellä suulla, että metsästyksessä kokonaisuus on tärkeintä.

- Ei se saalis ratkaise, vaan että saadaan olla ja tehdä yhdessä, Saastamoinen tiivistää porukan tuntemukset.

Yhdessä riistavetiset eränkävijät ovatkin saaneet olla jo pitkään. Takana seuralla on yli puolivuosisatainen rupeama hirvijahteja.

- Pienriistaahan me ei pyydetä juuri lainkaan, yhdistyksen sihteeri Jari Rusanen kertoo. Syy tähän löytyy vuokrasopimuksista. Seuran käytössä olevat yli 4 000 hehtaaria on tarkoitettu ainoastaan suurriistan pyyntiin.

- Pienpetoja, kuten esimerkiksi kettuja, olemme kuitenkin jahdanneet vuosittain, Rusanen tarkentaa.

Porukan jäsenet ovat myös osallistuneet muiden seurojen kanssa järjestettyihin yhteisiin ilvesjahteihin.

Yhdestä lähdettiin

Riistaveden metsästysyhdistys perustettiin vuonna 1954 alun perinkin vain hirvien pyyntiä varten. Jahtialue oli koko silloinen Riistaveden pitäjä, ja pinta-ala sen mukainen eli noin 20 000 hehtaaria.

Lähes alusta alkaen mukana ollut Olavi Holopainen muistelee seuran ensimmäistä hirvenkaatoa. Vaikkei mies ollutkaan sitä kaatamassa, muistaa hän kuulemansa tarinan kuin eilisen päivän.

- Hirvi katosi haavoittuneena metsään ja löytyi vasta iltapimeällä. Eräs seurueen jäsenistä lopetti sen sitten haulikolla, ja ruho haettiin metsästä vasta seuraavana päivänä.

Alkuvuosina hirviä kaadettiin syksyn mittaan korkeintaan pari. Varmakätisenä ampujana tunnettu ja "aika monta" hirveä kellistänyt Holopainen kertoo, että jokainen kaato oli merkkitapaus, jota muisteltiin pitkään.

- Hirvikanta oli siihen aikaan todella pieni nykymittapuulla arvioituna, hän jatkaa.

Ajometsästystä

Hajaannuksen aika koitti 70-luvulla, kun lähes jokaiselle Riistaveden kylällä perustettiin oma hirviporukka. Yhden suuren asemesta pienempiä seuroja olikin peräti kuusi.

- Samaan aikaan hirvikanta alkoi kasvaa voimakkaasti, joten tällaiselle muutokselle oli tarvetta, miehet pohtivat.

Vielä pitkälle 80-luvulle saakka ainoa käytössä ollut jahtimuoto oli ajometsästys. Puolet seuran jäsenistä toimi ajajina ja toinen puolisko ampujina.

- Jahtitorvet törähtelivät pakkasaamuina kuuluvasti, kun hirvenajo alkoi, Saastamoinen kertoo.

- Ja passipaikoille mentiin kuorma-autojen lavoilla, Holopainen täydentää.

Suurten joukkojen liikuttelussa oli omat kommervenkkinsä. Aina silloin tällöin joku ajomiestä eksyi tai muuten vain joutui erilleen porukasta.

- Eräs turvautui kerran taksikyytiin aikansa metsässä harhailtuaan, miehet muistelevat naureskellen.

Nykyisin seura metsästää koirilla. Käytettävissä on kaksi norjanharmaata ja yksi karjalankarhukoira. Kuluvan syksyn aikana on jo kaatunut kuusi aikuista hirveä ja viisi vasaa.

- Loput kolme vasalupaa taitaa jäädä käyttämättä, Kalevi Kortelainen arvelee.

Ukkoontumisen uhka

Tulistellessa juttujen aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä käväistään Saariselällä naistentansseissa ja seuraavassa hetkessä höylätään päreitä naapurin viljelijän poiketessa kodalle iltakahville.

- Kaikenlaiset sattumukset jahdeissa tulee käytyä joskus hyvinkin tarkkaan läpi, Rusanen paljastaa.

- Hyvät tarinat elävät vuodesta toiseen, vaikka ne kuulisi useampaan kertaan, Armas Kananen täydentää.

Tällä hetkellä seurassa on 32 jäsentä, joista lähes kaikki osallistuvat syksyn hirvijahteihin. Keskustelu vakavoituu, kun puheeksi tulee seuran tulevaisuus. Ukkoontumisen uhka on todellinen, sillä porukan keski-ikä on tällä hetkellä reilusti yli 60 vuotta.

- Jostain syystä nuoria tulijoita ei viime vuosina juuri ole ollut, Kananen ihmettelee. Ydinkysymys miesten mielestä onkin, miten nuoret saataisiin toden teolla innostumaan metsästyksestä ja eränkäynnistä.

Metsästyskortin suorittaminen onnistunee useimmilta, mutta aseen hankkimisen mutkistuminen ja liian tiukka seula saattaa johtaa Rusasen mukaan siihen, että harva nuori jaksaa käydä sen läpi.

- Kuka ylipäänsä metsästää hirviä parin vuosikymmenen kuluttua ellei nuoria saada nyt mukaan? hän kysyy.

Nuorissa on metsästyksen tulevaisuus, mutta riistavetisten eränkävijöiden katseet kääntyvät myös kauniimman sukupuolen suuntaan.

- Toivotamme erityisesti naisväen tervetulleeksi riveihin, miehet vakuuttavat.