Huoleton valitsee lasikuidun

Veneen voi valmistaa melkeinpä mistä materiaalista tahansa. Aikojen saatossa kaaripuiden ympärille on pingotettu mm. vettä läpäisemätöntä kangasta, nahkaa tai jopa tuohenkäppyrää.

Itä-Suomessa soutuveneet tehtiin vuosisatojen ajan yksinomaan puusta sahatuista laudoista. Lasikuitu syrjäytti puuveneet vasta muutama vuosikymmen sitten. Sittemmin kalamies on voinut valita myös vanerisen tai alumiinista tehdyn paatin.

Suurin osa satunnaisesti vesillä joko soutaen tai pienellä perämoottorilla liikkuvista mökkiläisistä päätyy lasikuidusta valmistettuun hieman alle viisimetriseen veneeseen. Niitä myydään ylivoimaisesti eniten kaikista virkistyskalastus- ja mökkikäyttöön tarkoitetuista veneistä.

Savolaismallinen puuvene pitää myös pintansa markkinoilla. Sellaisen valitsee käsityöperinteitä arvostava, säännölliseen hoitoon sitoutuva rahakas kalamies.

Kuopion keskustasta muutaman kilometrin vesimatkan päässä sijaitsevan Säyneensalon saareen vajaan viikon ikäisenä viety ja siellä varttunut Jarmo Mononen tietää ja tuntee niin puu- kuin lasikuituveneidenkin metkut.

Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan kotilaiturissa oli Laatokan mallin mukaan veistetty, perinteistä itäsuomalaista mallia kapeampi ja korkealaitaisempi puinen soutuvene.

- Se oli alun perin suunniteltu kunnon aallokkoon, Mononen sanoo. Karjalasta kotoisin oleva malli poikkesi savolaisesta soutuveneestä myös keulan suhteen. Itä-Suomessa keulatuhto yleensä peittää veneen etuosan kokonaan.

- Laatokkalaisen tuhto oli kapea, ainoastaan päistään laitoihin kiinnittyvä. Keula oli edestä muuten avoin.

Ensimmäiset veneisiin muistikuvat liittyvät muutaman vuoden ikäisenä tehtyihin syksyisiin kuhankalastusreissuihin.

- Minut laitettiin vällyjen alle keulaan sateelta ja pärskeiltä suojaavan öljykankaan alle. Aallot tuudittivat nopeasti uneen, ja heräsin yleensä vasta kun kokka karahti takaisin rantakiviin.

Tervaa ja venelakkaa

Laatokkalainen puuvene palveli perheen kalastuskäytössä Monosen mukaan liki parisenkymmentä vuotta. Sitä ja myöhemmin hankittuja muita puuveneitä piti huoltaa ahkerasti. - Terva ja venelakka tuoksuivat talvisäilytyspaikalla joka kevät viikon parin ajan, hän muistelee.

Puuvene on Monosen mukaan käytökseltään johdonmukainen ja vakaa lähes kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Se on miellyttävä käyttää. - Puupinta ei ole niin liukas kuin muovi tai lasikuitu, mistä syystä puuvene käyttäytyy rauhallisemmin. Painavana sen liikkeet ovat verkkaisempia.

Puuveneiden säilytyksessä on Monosen mukaan omat niksinsä. Niitä ei missään tapauksessa saa jättää keväisin pitkäksi aikaa suoraan auringonpaisteeseen pohja ylöspäin. - Laudat halkeavat, jos vene pääsee kuivahtamaan.

Puuvene pitää käsitellä kauttaaltaan tervalla huhtikuun lopulla, jolloin ilman suhteellinen kosteus on mahdollisimman alhainen. - Terva lämmitetään ensin notkeaksi, jolloin se imeytyy hyvin puuhun eikä tartu myöhemminkään vaatteisiin. Näin veneeseen tulee kiiltävä, lasimainen pinta.

Lasikuitu kestää jäitä

Nykyisin neljän erilaisen veneen omistajana Mononen on päätynyt lasikuituisiin paatteihin puhtaasti käytännön syistä. - Puuveneitä ei tällä elämänmenolla ehtisi mitenkään kunnolla hoitaa.

Venettä hankittaessa täytyy ensimmäisenä huomioon vesistön asettamat vaatimukset. - Pienellä lammella tai järvellä pärjää sellaisellakin veneellä, jolla ei olisi mitään asiaa selkävesille.

Perusmökkiläisen veneeksi sopii Monosen mielestä parhaiten lasikuidusta valmistettu noin viisimetrinen kulkupeli. Lujitemuovista valmistettu on sekin hyvin käyttökelpoinen. Perushuolloksi riittää pelkkä pesu silloin tällöin.

- Lasikuitua on helppo paikata hartsilla ja kuitumatolla itsekin, jos vahinko pääsee tapahtumaan, hän perustelee.

Lasikuituveneissä on Monosen mielestä jotain huonoakin. Ne tuppaavat kumisemaan ja kolisemaan. Rantauduttaessa täytyy olla huolellinen.

- Kivet naarmuttavat pohjamaalin hetkessä pois, Mononen tietää kokemuksesta. Erityisesti saaristo-olosuhteissa lasikuitu on hyvä materiaali, sillä jääriite ei estä kulkemista myöhemminkään syksyllä.

- Puuveneestä putoaisi pohja muutaman sadan metrin jäissä kulkemisen jälkeen, Mononen naurahtaa.