Kansallispuistoihin ei lähdetä tuhlaamaan

Tiilikkajärven kansallispuiston luonnonrauhaa Rautavaaralla ja Sotkamossa käy ihastelemassa vuosittain noin 7 000 kävijää, mutta rahasampo se ei ole.

- Kansallispuistoihin ei yleensä tulla rahaa tuottamaan, vaan ihmiset haluavat kaupallisuudesta eroon. Sinne tullaan eväiden kanssa, jotka on usein ostettu lähtöpaikalta, arvioi Rautavaaran kunnan talous- ja kehittämisjohtaja Janne Tervo.

Hän ei usko, että kukaan haluaa kansallispuistoihin maksullisia palveluja.

- Vähintään nuotiopaikat pitää olla maksutta käytössä. Jos joku olisi pyytämässä vaikka veneestä vuokraa 20 euroa, se kierrettäisiin kaukaa.

Suuret erot

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkijoiden Ashley Selbyn, Marjo Neuvosen, Leena Petäjistön ja Tuija Sieväsen selvitys kuitenkin päätyi tulokseen, että matkailupalveluille olisi kysyntää nykyistä enemmän kansallispuistojen lähialueilla.

Metlan tarkastelussa oli kolme Suomen 35 kansallispuistosta: Linnansaari, Seitseminen ja Repovesi.

Tutkimusraportin mukaan yli 50 vuotta toimineen Linnansaaren lähialueen matkailupalvelut vastaavat kysyntää huomattavasti paremmin kuin tutkimuksen nuorimman, seitsemän vuotta sitten perustetun Repoveden tienoon palvelut.

Rahankäytössäkin on siten valtavat erot. Linnansaaren runsaat 30 000 kävijää tuovat vuodessa yhteensä 2,9 miljoonaa euroa ja käyntikertaa kohden 108 euroa hengeltä.

Lähimpänä ruuhka-Suomea sijaitseva Repovesi kerää jo noin 75 000 kävijää vuodessa, mutta rahaa he kiikuttavat vain 1,6 miljoonaa euroa. Kävijää kohden tulot jäävät viidesosaan Linnansaaren luvuista.

Lapissa erilaista

Rautavaaran tunnetuin matkailutoimija on nuorisotoimintaan erikoistunut Metsäkartano, jonka asiakkaista iso osa on kiinnostunut retkeilystä ja ulkoilusta.

Toiminnanjohtaja Jari Korkalaisen mukaan Metsäkartanolle ovat tärkeitä luonnonsuojelualueet ylipäätään - Tiilikan lisäksi esimerkiksi Pumpulikirkon aarnimetsäalueet.

Korkalainen arvioi, että eteläisen Suomen - joksi hän myös Tiilikkajärven laskee - kansallispuistot ovat yleensä päiväretkikohteita, joissa ei tarvita paljon matkailupalveluja.

- On vähän eri asia, jos lähtee pohjoisen suuriin puistoihin vaellukselle. Siellä tarvitaan monesti molempiin päihin majoitusta, ruokailua ja huoltoa, joka poiki suoraa ja välillistä matkailutuloa.

- Luulen, että täällä etelän puistoissa rahavirta painottuu enemmän välillisen tulon puolelle.

Luonto ei saa kärsiä

Korkalainen on samaa mieltä Metlan tutkijoiden kanssa siitä, että kansallispuistolla on suuri merkitys alueen imagolle.

- Kiinnostavuus säteilee muuhunkin matkailuun kuin vain kansallispuistokäynteihin.

Hän uskoo myös, että Tiilikkajärveäkin voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän.

- Minusta ykkösasia on luonnon säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisena. Se on erittäin tärkeää myös puistojen käytön kannalta. Toiminta ei saa missään nimessä mennä siihen suuntaan, että puistoja muokataan ja palveluja rakennetaan ylettömästi, jolloin puistojen luonne muuttuisi.

- Täytyy pitää mielessä kantokyky, etteivät puistot ruuhkaudu. Harvassa paikassa Suomessa ollaan vielä niillä rajoilla, Korkalainen pohtii.

Yhdessä markkinointi

Korkalainen näkee matkailussa paljon potentiaalia aktiivisissa eläkeläisissä, jotka ovat kiinnostuneet luonnosta ja retkeilystä. Hän pitää mainiona esimerkkinä Nurmeksessa lähiretkeilyä edistänyttä kansalaisaktivistia Jorma Kotivuorta, joka on järjestänyt Patikkapolut tutuiksi -tempauksia lähialueilla.

Myös Rautavaaran kirkonkylässä toimiva Hotelli-ravintola Tiilikka saa satunnaisia tuloja Tiilikkajärvellä kävijöiltä.

- Silloin tällöin kävijöitä majoittuukin, mutta mistään massoista ei pysty puhumaan. Olisikohan menneen kesän aikana ollut parikymmentä henkeä, laskee yrityksen toinen omistaja Anne Lipponen.

Hän uskoo, että Keski-Euroopasta voisi tavoittaa luontomatkailusta kiinnostuneita. Siitä Tiilikassa on jopa kokemusta.

- Pitäisi olla laajempi markkinointikokonaisuus. Pieni yrittäjä ei pysty siihen. Pitäisi olla niin hyvät verkkosivut, että ne löytyisivät sieltä heinäsuovasta, Lipponen kuvailee.