Kauas hanhet karkasivat

Kolme komeaa hanhea, niitä kanadalaisia, rymistelee lentoon vesilintukosteikolta milteipä samalla kellonlyömällä kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi ehtivät paikalle.

Takana eduskunnan eräkerhon aktiivijäsenillä on pitkä työrupeama puolueväen risteilyllä Kallavedellä. Sorsajahti maanviljelijä Veli-Matti Junnon tiluksilla Rautalammin Rastunsuon maisemissa kruunaa kiireisten erämiesten päivän.

Seurueeseen kuuluvat myös Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen sekä Pohjois-Savon riistanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen, joiden vastuulla tapahtuman taustajärjestelyt ovat.

Iltalennon alkuun on vielä parisen tuntia. Innokkaana metsästäjänä ja riistaruokien taitajana tunnettu Katainen ei juuri harmittele kanadanhanhien ennenaikaista häipymistä horisonttiin.

- Tärkeintä metsästyksessä on mukavat jahtitoverit ja tunnelma. Saalista tulee, jos on tullakseen, hän muotoilee

Erämies Kataisen mielestä metsästys on tyyppiesimerkki sellaisesta yhteiskunnan hyväksymästä toiminnasta, missä lainsäädäntö antaa puitteet, mutta käytännön organisointi tapahtuu paikallisella tasolla.

- Koska meillä on niin paljon erilaisia metsästysmuotoja, olosuhteita ja tilanteita, on tärkeintä se, mitä riistanhoitopiireissä ja kentällä asioista ajatellaan.

Metsästyksestä eduskunnan isossa salissa puhuttaessa suurinta asiantuntemusta edustavat Kataisen ja Ravin mukaan yleensä ne tahot, jotka eivät ymmärrä mitään.

Suurpedoista puhutaan aina siellä, missä eränkävijät kokoontuvat. Kataisen mielestä riistaväki ja luonnonsuojelijat ovat yhdessä tehneet loistavaa työtä susikannan hoitosuunnitelman aikaansaamiseksi.

Katainen kysyy, voiko suurpetoasioita ylipäätänsä hoitaa missään muualla maailmassa paremmin kuin meillä.

- Pedot kuuluvat Suomeen ja ne lisääntyvät koko ajan. Pystymme siis pitämään kannoista hyvää huolta, hän päättelee.

Kestävä susikanta täytyy Kataisen mukaan säilyttää. Liian suureksi paisunutta hukkakantaa täytyy rajoittaa, koska se ihmisten aikaansaannosta. - Näin toimien vältytään ongelmilta jatkossa.

Kotikutoisia peto-ongelmia

EU:n luontodirektiivin liitteessä V on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä.

Suden siirtämiseksi liitteen IV tiukasti suojellusta, erittäin uhanalaisesta eläinlajista liitteeseen V, Katainen suhtautuu varauksella.

- En ainakaan tiedä, että ministeriössä oltaisiin tällaista muutosta ajamassa.

Katainen korostaa, että pohjimmiltaan petoeläinongelma on hyvin kotimainen ongelma, vaikka EU siitä huolta kantaakin.

- Yleensäkin erimielisyydet EU:n kanssa johtuvat siitä, että maassamme on tahoja, jotka tekevät valituksia ja neuvovat komission virkamiehiä väärään suuntaan.

- Joudumme riitoihin täysin vääriä tietoja saaneen komission kanssa, Katainen puuskahtaa.

- On ikävää, että suomalaiset siirtävät EU:n tasolle omat riitansa.

Kansalaisten saappaissa hiertävät myös korvauskäytännöt suurpetojen aiheuttamista vahingoista.

- Talonpoikaisjärjellä ajatellen ongelmat, joihin ihmiset eivät voi vaikuttaa, ovat yhteiskunnan ongelmia. Eläimethän ovat ainakin jossain määrin - tavalla tai toisella - kruunun eläimiä, Katainen perustelee.

- Jos niiden pyyntiä säädellään valtiovallan toimesta, niin niiden aiheuttamat vahingot ja häiriöt kuuluvat yhteisvastuun piiriin.

Esitys uudesta riistavahinkolaista on valmistunut ja se tullee lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn. Omavastuu on poistumassa, mutta tilalle tulevan minimivahingonkorvauksen suuruudeksi on kaavailtu 250 euroa.

- Tätä pienemmät vahingot jäisivät omalle vastuulle.

Saalista tasaisen varmasti

Puheitten jälkeen päästään lopulta tositoimiin auringon painuessa mailleen. Isäntäväen apuna hääräillyt Erkki Matilainen jakaa passipaikat.

Aluksi yritetään hieman juonia. Koukkausyritys sorsien selustaan valitettavasti epäonnistuu, ja räpyläkintut kohoavat ennen aikojaan taivaalle.

Yksi tavi erehtyy lentämään Kataisen passipaikan yli. Nopea aseen nosto poskelle, tarkka tähtäys ja puristus liipaisimesta sinetöi linnun kohtalon. Noutaja etsii heinikkoon pudonneen saaliin hetkessä ja tuo sen ohjaajalle.

Illan hämärryttyä sorsia putoaa taivaalta lammikolle kymmenittäin, ellei sadoittain.

Kataisen passista kajahtava laukaus tavoittaa ainakin yhden sinisorsan. Myös muu porukka saa mukavasti saalista. Hanhia ei tosin kuulu eikä näy takaisin.

Silti iltalento on onnistunut ja hieno. Ohilaukauksia eli pummeja ei tainnut kirstunvartijalle tulla yhtään.

Asiaan on varmasti ainakin yksi selitys. Valtiovarainministeri Kataiselle pummaaminen lienee yksinkertaisesti liikaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.