Kauris on monipuolisin riistamme

Metsäkauriista, tarvaasta, on tulossa hyvää vauhtia erinomainen lisä metsästettäviin riistaeläimiimme. Tänä syksynä saatiin meille Pohjois-Savoon ensimmäiset pyyntiluvat, joilla myös täkäläiset metsästäjät voivat opetella tuon piskuisen hirvieläimen jahtia. Olen itse päässyt monesti muilla mailla vierahilla kaurisjahdin makuun. Voin vakuuttaa, että mikään muu riistamme ei tarjoa niin monipuolisia metsästysmahdollisuuksia kuin kauris. Kaiken lisäksi kaurisjahtia riittää kuukausikaupalla vuodessa. Jahti alkaa näet syyskuun alussa ja jatkuu tammitalvelle, jolloin luvallisia ovat kaikenkarvaiset kauriit, ei kuitenkaan naaras, jota vasa seuraa. Toukokuun 16. päivä pääsee sitten vielä kuukaudeksi kaurispukkia jahtaamaan. Meillä tosiaan sallitaan keskieurooppalaiseen tapaan kaurispukin kevätmetsästys.

Ruotsissa sitä ei sallita, mutta kyllä jo Tanskanmaalla. Keväinen kaurispukin vaanimisjahti, birsch eurooppalaisittain, naakiminen meikäläisittäin, on eräs hienoimmista jahtimuodoista, jossa olen ollut mukana. Uskon, että se yleistyy meillä, kunhan kaurisjahdin ensihuumasta on selviydytty. Niin eurooppalaisia emme kuitenkaan ole, että jahtaisimme heinäkuussa kiimapukkia, kuten esimerkiksi Saksassa tehdään. Mielestäni ihan hyvin niin. Ei ainakaan minusta ollut mitenkään erityisen metsästyksellistä ja ylevää istua vahtitornissa T-paidassa liki 30-asteisessa helteessä. Onneksi ei ollut paarmoja eikä itikoita eikä myöskään ammuttavia pukkeja. Syksyn kaurisjahdissa saa käyttää ajavaa koiraa, kunhan sen säkäkorkeus ei ylitä 28 senttiä. Käytännössä vain mäyräkoirat täyttävät tämän ehdon. Soisi, että asetusta rukattaisiin kauriin osalta sen verran korkeammaksi, että jo basset, dreeveri ja esimerkiksi saksanmetsästysterrieri olisivat maanmainioina kauriskoirina "laillisia" ajureita. Kauris käyttäytyy koiran edessä aika mielenkiintoisesti. Se ei suinkaan säntäile silmittömästi pitäjästä toiseen, vaan usein suorastaan siksakkailee varsin pienellä alueella välillä jopa koiraa odotellen. Siinä passimiehen pulssi käy ylenaikaa ylikierroksilla. Olen aivan varma, että kaurisjahti tuo meille Savoonkin moneen metsästäjähuusholliin todelliseksi perheenpääksi koiramaailman itsetietoisen filosofin, mäyräkoiran. Kaurista saa jahdata sekä luodilla, haulilla että nuolella. Luodin on oltava vähintään 3,2-grammainen ja sen osumatehon 100 metrin päässä vähintään 200 joulea. Se saa olla myös "terävä". Pienin tuon vaatimuksen täyttävä kaliberi taitaa olla 222. Haulit ovat meillä hirvieläinjahdissa aivan uutta kulttuuria. Esimerkiksi Ruotsissa haulikko on ylivoimaisesti käytetyin kaurisase. Tänä syksynä siellä tuli muuten voimaan säädös, jonka mukaan haulikolla ei saa ampua kaurista (ja hanhia) yli 20 metrin etäisyydeltä. Haulit tepsivät tuolta hollilta erinomaisen hyvin, ja jälki on paljon siistimpi kuin varsinkin nopealla luodilla. Jousiriistana kauris on yksi parhaimmista, ja jousen käyttö vaatii metsästäjältä suurta malttia ja erittäin vakaata kättä. Jousi antaakin oman vaativan nyanssinsa jahtiin ja on siten ilmeisesti omiaan tuomaan varsinkin nuoria "intiaaneja" erämiesten ukkoutuvaan joukkoon. Sellainen paradoksi kauriin haulikko- ja jousijahdissa on, että se vaatii ampujalta vähintään valkohäntäpeurajahtiin kelvollisella luotiaseella ammuttavan kokeen. Siinä olisi lain rukkaamisen paikka. Ja myös siinä, että näissä jahtimuodoissa metsästäjän on sonnustauduttava punaiseen, kun varsinkin jousijahdin perusideologiaan kuuluu se, että metsästäjä naamioituu mahdollisimman hyvin maastoon sulautuvaksi. Tämä vinkiksi vaikka meidän pohjoissavolaisten edustajille Arkadianmäellä. Siinäkin suhteessa kauris on erinomaista riistaa, että kaurispaistia makeampaa paistia on padasta turha etsiä.

PEKKA REINIKKA pekka reinikka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.