Ketunpyynti onnistunut vain haaskalta

Jos ruokintapaikoille rehua kantavat riistanhoitajat ovat hyötyneet lumettomuudesta, niin ketunpyytäjät ovat olleet vaikeuksissa. Ainostaan kettua haaskalta vahtivat ovat voineet metsästää, mutta jälkiin perustuva pyynti on ollut mahdotonta.

Ajavalla koiralla kettua metsästettäessä pyynti aloitetaan tuoreilta jäljiltä, usein niin, että repolainen on motitettu ja passitus on valmiina ennen ajoa. Ilman lunta tämä on ollut mahdotonta.

Vielä enemmän "pakkolomalla" ovat olleet jalkanarumiehet. Tämä pyyntimuoto vaatii jo useiden kymmenien senttien lumipeitteen. Vaikka lunta tässä tuppaisikin vielä reilun puoleisesti, niin aika tahtoo käydä vähiin. Käännyttäessä maaliskuulle alkaa ketun turkki huonontua ja takapuoleen ilmestyy taljan arvoa alentavaa "istumajälkeä".

Lumen puute on tehnyt kiusaa myös perinteistä pyyntimuotoa harjoittavalle näädänmetsästäjille. Aamulla reppu selkään ja lähdetään jälkiä etsimään. Jälkien löydytty hiihdellään kunnes näätä löytyy.

Parhaimmillaan matkaa taittuu jopa kymmeniä kilometrejä. Joskus pienpedoistamme arvokkain kultarinta saadaan saaliiksi, joskus ei.

Onneksi lumettomaan talveen ei ole mahtunut pahoja pakkasjaksoja. Kanalinnut käyttävät lunta lämmöneristeenä menemällä kieppiin hangen sisään. Pitkähkö pakkasaika ilman lunta voisi olla arvokkaalle lintulajistollemme varsin tuhoisa

Lunta ovat odotelleet myös ilveksen metsästäjät. Ilman jälkihavaintoja tupsukorvan pyynti on lähes mahdotonta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.