Kiireettömyys kunniaan karhunkaadossa

Karhujahdin aloituspäivinä itäsuomalaisissa metsissä käy kova kuhina. Elokuun 20. päivänä ensimmäiset otsot kaatuivat jo aamuyön tunteina, eikä loppujakaan viikkoa paria pitempään metsästetä. Pyynnin tehokkuutta kuvaa, että Pohjois-Karjalan kaikkiaan 78 kiintiökarhusta kaadettiin aloituksessa puoleen päivään mennessä parikymmentä.

Kainuun puolella Kuhmossa tilanne oli paljon rauhallisempi. Karhuja kaatui kiintiön tuplaamisesta huolimatta aloituspäivänä vain muutama. Jonkerissa karhun jälkiä tienpientareella mittailleet Kai-Eerik Nyholm ja Pentti Tiihonen olivat tyytyväisiä kokemaansa ja näkemäänsä.

- Karhuja on täälläkin, mutta pyytäjiä ei juuri ollenkaan, he totesivat aloituspäivän kääntyessä iltaan.

Tilanne varsinkin valtionmailla Pohjois-Karjalan puolella on karannut käsistä Nyholmin mielestä jo aika päiviä sitten. Nyholm lataa, että "myytyjen lupien määrä alkaa olla järjetöntä."

Pahimmillaan samalla suppealla alueella saattaa olla jopa satoja eri seurueisiin kuuluvia metsästäjiä. Tästä seuraa väistämättä yhteenottoja ja turhaa suukopua.

- Miksi pitää kaiken lisäksi olla niin kamala kiire? Nyholm kysyy. Kun karhujahti jatkuu lokakuun loppuun, ei ole mitään todellista syytä kilpajuoksuun.

Varsinkin ensimmäisten päivien järjetöntä härdelliä Itä-Suomen valtionmailla pitäisi Nyholmin mielestä pystyä jotenkin rauhoittamaan karhujahdin pelinsääntöjä tarkentamalla.

- Yksityismailla tilanne saattaa olla toki parempi, mikäli seurueet ovat keskenään pystyneet sopimaan jahdin järjestelyistä, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun luontoalan lehtori pohtii.

- Mutta pyyntikiintiö ahdistaa varmasti myös yksityismailla.

Osoitukset käyttöön Eräs ratkaisu vähentää metsästäjien lukumäärää tietyin paikoin voisi Nyholmin mielestä olla arvontoihin perustuvien osoitusten käyttöönotto.

- Onhan näin toimittu suuressa maailmassa jo vuosikymmeniä, eikä ongelmia ole ollut, päinvastoin.

Näin varmistettaisiin se, että tietyllä alueella olisi samaan aikaan ainostaan rajallinen määrä metsästäjiä. Samalla saataisiin palautettua karhujahdin metsästyksellinen erityisluonne sille kuuluvaan arvoonsa.

Kannanhoidollisten tavoitteiden saavuttamisesta Nyholm ei ole erityisen huolissaan.

- Jos alkaa näyttää, ettei karhuja saadakaan nurin kohtuullisessa ajassa, voitaisiin osoituksia lisätä sitä mukaa, Nyholm ehdottaa.

Arvontaan saisivat osallistua kaikki ne, jotka täyttävät karhunmetsästyksen kriteerit, jolloin myös tasapuolisuuden vaatimus lupien myöntämisperusteissa täyttyisi.

Suuressa maailmassa on rajoituksia seurueiden koon suhteen. Suomessa niiden käyttöönottoa tulisi Nyholmin mielestä kuitenkin tarkoin harkita.

- Paikoin seuruejahdit ovat Amerikassa kokonaan kiellettyjä, hän tietää.

Tietyillä alueilla osoitukset voisivat olla meilläkin henkilökohtaisia, mutta maksimissaan viiden henkilön porukalle tarkoitettuja. Tällöin luvan saaja lähtisi suurriistan pyyntiin viikoksi tai jopa kahdeksi.

- Karhujahdista tulisi näin perinteitä kunnioittavaa ja entistäkin arvostetumpaa metsästystä, Nyholm visioi.

Sekä Nyholm että Tiihonen harmittelevat kiireen lisäksi karhunmetsästyksen koko ajan lisääntyvää teknistymistä. GPS-pannat ja seurantalaitteet kännyköistä ja radiopuhelimista puhumattakaan ovat arkipäivää monissa seurueissa.

- Onko metsästyksen periaatteista mitään jäljellä silloin, kun autoilla ajetaan tietä lähestyvän karhuhaukun tuntumaan ja karhu ammutaan tien penkalle, he kysyvät. - Voitaisiin myös pohtia tällaisten käytäntöjen kitkemistä suomalaisesta karhunmetsästyksestä lainsäädännön avulla.

Valoisaa on vielä muutama tunti jäljellä. Miehet päättävät lähteä aiemmin päivällä löytämilleen jäljille.

- Huomenna sitten jatketaan siitä, mihin tänään jäätiin, Nyholm toteaa pyynti-intoa äänessään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.