Koko porukan tupsukorva

Tuohon se istahti kivelle, onnellinen ampuja, Yhdysvaltojen kansalaiseksi paljastuva Dana Worster näyttää käsillään.

- Enää ei sitten ole Vehmersalmen riistanhoitoyhdistyksen alueella kuin viitisenkymmentä ilvestä, joku letkauttaa.

Vähän aikaisemmin Worster oli nähnyt, kuinka ilves oli loikkinut suoraan häntä kohti. Hävittyään hetkeksi puiden taakse se oli yhtäkkiä hypännyt parinkymmenen metrin päässä olevalle kivelle.

- Ammuin saman tien, ja ilves jäi siihen, myös jousimetsästyksestä innostunut Worster kertoo.

Kaadettu ilves on arviolta parin vuoden ikäinen naaras. Pian palaa suomenajokoira Pihlajaharjun Aapokin kaadolle toisen kissan jäljiltä. Ihan kuin sekin ymmärtäisi, että Vehmersalmen ilvesjahdit ovat tältä vuodelta ohitse.

Täpläturkkeja riittää

Jahti käynnistyi tammikuisena aamuna, kun Pohjois-Soisalon metsästysseuran majalle kokoontui puolen tusinaa jahtimiestä. Edessä oli talven ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen ilvesjahti.

- Vehmersalmelle on myönnetty yksi kaatolupa, miehet manailevat. Tupsukorvia alueella kuitenkin riittää, he vakuuttavat. Kukapa tuntisi seudun petotilanteen paremmin kuin metsästäjät.

- Jänikset ja metsäkauriit, ilveksen pääasialliset saaliseläimet, ovat hävinneet monilta alueilta, seuransa suurpetoyhdyshenkilö Veijo Miettinen tietää.

- Ilveshavaintoja tulee yhä enemmän asutuksen liepeiltä, jopa aivan pihapiiristä.

Verekset jäljet

Heti päivän valjettua hajaannutaan maastoon. Kiertelemme metsäautoteitä. Miettisen puhelin pirisee jatkuvasti, mutta tuoreet jäljet ovat muiltakin jälkipartioilta vielä hukassa.

Erään peltoaukean laidalla vastaan ajelee Dana Worster jahtikaverinsa kanssa. He kertovat löytäneensä vereksen jäljen lähistöltä. Toisella heistä on edessä jalkapatikka sen selvittämiseksi, onko täpläturkki pysähtynyt makuuksille oletetulle alueelle.

Jatkamme matkaa sovitulle paikalle. Pian ilmestyy mies metsästä takaisin tielle.

- Eipä jäänyt mottiin, hän toteaa.

Jälkihavaintoja alkaa tippua muiltakin partioilta. Muutamaa yritetään motittaa, mutta tuloksetta.

Viimein tulee odotettu soitto. Ilves on kierroksessa Vuorisalossa ihmisasutuksen lähellä Vehmersalmen metsästys- ja ampumaseuran alueella.

Tulille neuvonpitoon

Yhteisluvan jahtipäällikkö odotuttaa porukoita vielä jonkin aikaa ennen lopullista käskyä kokoontua sovittuun paikkaan.

Puolilta päivin alkaa tarvittava määrä miehiä - kolmisenkymmentä kaikkiaan - olla koossa seuran metsästysmajalla.

Ennen tositoimia kerrataan yhteisluvan jahtipäällikön johdolla pelisäännöt: ampumaetäisyydet, patruunat sekä haulikoot.

- Ammutaan sitten vain varmasta paikasta ja kaadetaan otus ensimmäisellä laukauksella, hän painottaa.

- Muistakaa myös, että naarasilves, jota pennut seuraavat, on aina rauhoitettu.

Tämän jälkeen metsästysseuran jahtivouti ottaa ohjat käsiinsä ja jakaa miehet pienempiin ryhmiin.

- Passissa ollaan sitten ihan hiljaa kännykät suljettuina, hän muistuttaa.

Makuukset löytyvät

Automatka kestää vartin. Miehet levittäytyvät nopeasti ennalta sovituille passipaikoille. Ajo alkaisi vasta sitten, kun viimeinenkin passimies on ehtinyt paikoilleen.

Pian tulee ilmoitus, että yksi metsästäjistä on nähnyt kahden ilveksen nousevan makuuksiltaan ja säntäävän pakosalle.

- Ensimmäisen laukauksen jälkeen ei enää saa ampua, kipaisee viereinen passimies ilmoittamassa.

Kohta kajahtaa komea haukku jyrkänteen alla. Suomenajokoira Pihlajaharjun Aapo on päässyt jäljille.

Hetken ajo vaikuttaa tulevan suoraan kohti, mutta sitten haukku alkaa vaimeta.

Kahdenkymmenen minuutin jälkeen pamahtaa. Alkaa jännittävä odotus. Viimein radiopuhelimesta kuuluu ilmoitus, että jahti on tällä erää ohitse. Kaikkia pyydetään saapumaan kaadolle.

Vaikka ehdimme paikalle muutamassa minuutissa, muutamat ovat jo tekemässä poislähtöä. On aika onnitella kaatajaa ja kiinnittää havunoksa hattuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.