Koskikalastus rentouttaa

Rakkinekosken partaalla kalastaa kuopiolainen Aarne Keurulainen.

- Jos on pakko saada kalaa, niin silloin on parasta pyytää kauppahallin matalikolta paperinuotalla, hän naurahtaa.

Juuasta Kaaville virtaava Vaikkojoki ei suostunut antamaan parin tunnin kalastustuokion ja jutunteon lomassa omistaan edes mallikalaa vaan otti mieluummin yhden lippauistimen. Koskille tullaan taimenen, harjuksen ja kirjolohen perässä. Luonnonkalan lisäksi kalansaalista autetaan tankkiautosta.

Toukokuun puolivälissä tulva oli jo tiessään, mutta Vaikkojoen koskiin ei vielä ollut lorautettu pyydettävää.

Jos yleensä vesillä jopa 90 prosenttia pinta-alasta on kalatonta, niin koskessa tuo ala voi olla vieläkin isompi. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että kalan asentopaikat ovat helpommin hoksattavissa.

- Kosken luku on tärkeää. Kannattaa etsiä olennaiset kalapaikat ja kalastaa ne sitten tarkasti. Sitten voi yrittää muualtakin.

- Kivien aluset, akanvirrat ja kosken niska ovat yleensä varmimpia paikkoja, Keurulainen listaa.

Hyvä kalapaikka koskilla on paikka, johon vesi jostain syystä pakkautuu ja kerää kaloille herkkupaloja. Kalojen aktiivisuus noudattaa myös ravinnon aktiivisuutta. Koskikalassa voikin keskittyä olennaiseen eli kalastukseen ja vieheiden uittamiseen omasta mielestä kalojen maun mukaan.

Luovaa kalastusta

Keurulainen kertoo olevansa sekakäyttäjä , joka kalastaa sekä perholla että uistimella tilanteen mukaan. Päässä ovat yleensä polarisoidut grafiitinharmaat aurinkolasit, joilla näkee veden alta kalojen olinpaikkoja, kaloja ja sijan omille jaloille.

Ottikoneita ovat ne samat tutut kuin järvillä ja lammillakin eli vaappu, perho, lusikka, leech ja lippa, kunhan jättää ne suurimmat koot kotiin. Keurulainen korostaa sitkeyden lisäksi luovuutta. Pitää katsoa, mihin heittää, mutta viehettä pitää myös muistaa uittaa monella tapaa. Vaikka ainut saalis olisikin pohjatärppi.

Uistinkalastaja voi heittää perhoja ja pikkuriikkisiä vaappuja esimerkiksi heittokohon avulla, ja pohjamonttuja pääsee ronkkimaan painopäisen leechin avulla. Vinkkinä joka kelin perusväri: neonvihreäkeltainen pää, muuten mustaa marabouta.

Alle 18- ja yli 65-vuotias ei tarvitse kalastuskorttia, mutta läänikohtainen viehekalastuslupa ei riitä koskilla. Koskikalassa voi pyytää myös muuta kuin jalokalaa. Suvannoissa piileksii haukea, koskenniskoilla jytkyahvenia ja vuolteissa ja alavirroissa ui kuhaa.

Pohjois-Savon vapaa-ajankalastajapiirin puheenjohtajana ja koskikalastajana Aarne Keurulaisella on yksi selkeä toive: sopusointua ja kelpo asennetta koskille. Siimanpätkät ja roskat roskiin ja tilaa kaikille.

- Ei täällä leivän perässä olla, Keurulainen muistuttaa.

Keurulainen tietää, että koskikalastus kiinnostaa nuoria, mutta aina on hyvä ikä aloittaa koskikalastus. Rakkinekoskelle tilannetta katsastamaan piipahtanut kesäkaavilainen Eino Hartikainen kertoo innostuneensa koskikalastuksesta vasta töiden jälkeen.

- Jäin eläkkeelle muutama vuosi sitten, ja kaveri houkutteli tänne. Jäin kerralla koukkuun; muu kalastus on jäänyt sitten vähemmälle.

- Parin viikon sisällä tänne on tultava, uistinkalastajaksi tunnustautuva Hartikainen viittaa Rakkinekosken kuohuihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.