Läpi toisella yrittämällä

Heinäveden Raaminmäen ampumaradalle on kokoontunut syyskuisena lauantaina joukko enemmän tai vähemmän totisia metsästäjiä.

Vaikka Heinäveden riistanhoitoyhdistyksen nokkamiehet Juha Vainio ja Kari Kosunen koettavat luoda vapautuneen ilmapiirin leppoisalla jutustelullaan, paikalle saapuneiden ajatukset ovat tiukasti pian alkavassa ampumakokeessa.

Ilman hyväksyttyä suoritusta ei hirvipassiin nimittäin ole asiaa.

Kaikkien asiapaperit ja aseet tarkastetaan. Reijo Kinanen valvoo, että jokaisella on lupa aseen hallussapitoon.

- Kokeessa täytyy ampua samalla aseella, jolla metsästää, toiminnanohjaaja Vainio kertoo.

Joukossa on yksi kauniimman sukupuolen edustajakin. Laura Rissanen ei näytä hermoilevan, vaikka omaa vuoroa täytyy odotella jonkin aikaa.

Jännitystä voi lievittää yksinkertaisilla konsteilla.

- Olen käynyt useasti harjoittelemassa koetta varten, hän paljastaa.

Heinävedeltä kotoisin oleva Otaniemen teekkari kertoo opiskelukavereiden ihmettelevän hänen haluaan hirvijahtiin. Myös poikaystävällä on asiassa sulattelemista.

Maaseudulla syntyneelle ja kasvaneelle Rissaselle ei hirvenmetsästyksessä kuitenkaan ole mitään ihmeellistä.

- Metsästys on luontoharrastus muiden joukossa.

Edellistä ampumakokeesta hänellä ei ole kokemusta, mutta tietää siinä ammutun myös liikkuvaan tauluun. - Tulee mieleen, kuinkahan hyvin nykykoe vastaa metsästystilannetta. Tositilanteessa tuskin on aikaa etsiä tukea aseelle, hän arvelee.

Ammunnanvalvoja Juha Karvonen kutsuu jokaisen vuorollaan sisään parin neliön lautakoppiin. Terävästi kumahtelevat laukaukset pöllyttävät hiekkapenkkaa taulun takana.

Pian on Rissasen vuoro. Muutaman kymmenen sekunnin välein kuuluvat pamaukset kertovat rauhallisesta ampujasta.

Kahdeksannen laukauksen jälkeen tulee hiljaista, ampumakoe on tainnut mennä läpi. Kopin ovi aukeaa.

- Ensimmäisessä sarjassa yksi luoti karkasi, mutta toinen yritys onnistui, Rissanen kertoo hymyssä suin. - Sain valvojalta hyviä vinkkejä, kuinka kannattaa ampua.

Radalle etukäteen

Hylättyjä suorituksia kertyy muutamia. Syitä epäonnistuneeseen ammuntaan löytyy niin sysistä kuin sepistäkin

- Ensimmäinen yritys menee usein hermoilun vuoksi pilalle, Juha Karvonen tietää.

- Yllättävän moni myös tulee kokeeseen aseella, jota ei ole lainkaan kohdistettu, Vanhan kokeen saattoi saada tuurilla läpi, enää se ei onnistu.

Eräs yrittäjä joutuu antamaan periksi osumatta kuvioon kertaakaan. Päätään puistellen hän vie aseensa Kari Kosusen tutkittavaksi.

Vika paljastuu hetkessä, kiikaritähtäin on lähes irti. - Kannattaisi etukäteen käydä radalla tarkistamassa aseen toiminta, Kosunen muistuttaa.

Tulot ovat romahtaneet

Nykyistä ampumakoetta on arvosteltu, ettei siinä enää tarvitse ampua liikkuvaan hirvitauluun.

Riistaväen piirissä sen nähdäänkin palvelevan enemmän keskieurooppalaista kyttäysjahtia kuin perinteistä suomalaista ajamalla tai koirilla tapahtuvaa hirvenmetsästystä.

- Tosiasia on, että suurin osa hirvistä ammutaan edelleenkin juoksuun, Juha Vainio tietää kokemuksesta.

Myös riistanhoitoyhdistysten pitämien ampumaratojen käyttöaste on romahtanut. Enää ei yksinkertaisesti tarvitse harjoitella niin paljon.

Uudistus on Vainion mukaan kirpaissut myös taloudellisesti, sillä ampumakokeiden järjestäminen on ollut tähän saakka riistanhoitoyhdistysten tärkein tulonlähde. - Tulot ovat tippuneet lähes puoleen entisestä, hän harmittelee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.