Suvena siian soutuun

Siian soutu-uistelu on todellinen jokamiehen ja -naisen kalastusmuoto, jossa kalan makuun pääsee ilman kalliita erikoisvälineitä. Perusvirveli, pieni avokela tai hyrrä, muutama minivaappu ja vene tai kanootti riittävät yllättävän pitkälle.

Lohikalojen heimoon kuuluva siika on kaiken lisäksi jokaisen kalastajan ulottuvilla, sillä sitä tavataan kaikkialla maassamme. Se on levinnyt yhtä lailla järviin ja lampiin kuin jokivesiinkin. Tavataanpa sitä jopa reilusti virtaavissa koskipaikoissa.

Siikasesonki on juuri alkamassa. Parhaimmillaan se lienee viikko pari ennen juhannusta, joten karkeloihin ehtii vielä hyvin mukaan. Kun sopivat kalastusvälineet on saatu haalittua, on edessä seuraava, monien mielestä varmaankin se kaikkein hankalin vaihe. Mistä niitä siikaparvia mahtaisi sitten löytää?

Suonenjokelainen siianuistelun asiantuntija Hannu Tuomela kehottaa vasta-alkajia kysymään rohkeasti neuvoja kokeneemmilta kalastajilta. Joitakin yleisohjeita hän kuitenkin antaa.

- Nyrkkisäännöksi sopii, että mitä vähemmän järvessä on särkikaloja, sitä otollisempi se on siian esiintymisen kannalta.

Myös terveen maalaisjärjen käyttö kannattaa. Mikäli jostain järvestä ei saada siikoja verkolla, voi niiden saaminen uistimella olla työn ja tuskan takana.

Tyyninä alkukesän iltoina siikaparvet paljastavat olemassaolonsa tuikkeina nimenomaan siellä, missä pojasta pintaan nousevat erilaiset päivänkorennot, kuten esimerkiksi surviaiset kuoriutuvat.

- Käytännössä näillä paikoilla on usein vettä kahdesta neljään metriä, Tuomela tietää kokemuksesta.

Tuulisella säällä on usein tuloksellisinta keskittää kalastaminen aivan rannan tuntumaan ja etsiä paikka, jossa kuoriutuvia tai munivia hyönteisiä näkyy veden pintakalvolla.

- Tällaisia alueita ovat muun muassa tuulen ja tyynen rajat sekä ympäristöä lämpimämmät karut lahdenpohjat.

Etsiminen kannattaa, sillä kerran hyvän siikapaikan löydettyään ei tarvitse enää lähteä uutta hakemaan.

- Hyviltä apajilta siiat löytyvät vuosi toisensa perään, Tuomela kertoo.

Hitaasti kiiruhtaen

Siiansoutu poikkeaa lähes tulkoon minkä tahansa muun kalalajin uistelusta siinä, että se tapahtuu hyvin hitaasti. Kaiken lisäksi vauhti pysäytetään aika ajoin kokonaan.

- Sopiva soutunopeus voisi olla taukoineen noin parikymmentä metriä minuutissa.

Pyynti tapahtuu lähellä veden pintaa, joten ylimääräisiä painotuksia ei tarvita. Vaikka siiat ruokailevat pintauduttuaan pääasiassa hyönteisravinnolla, saa ne Tuomelan mukaan ottamaan myös puukalaan muutamalla kikalla.

- Oletetun parven kohdalla kiskaistaan muutamalla terävällä aironvedolla vaappu hieman syvemmälle.

- Kun vauhti pysäytetään heti tämän jälkeen, alkaa vaappu nousta kohti pintaa, mikä yleensä laukaisee siian iskurefleksin.

Otti perustuu Tuomelan havaintojen mukaan siihen, että hyönteisten kuoriutumisen aikoihin syönnöstävä siika ei tee tässä vaiheessa juurikaan eroa syötävän ulkonäön perusteella, mikäli sen koko ja liike ovat muuten sopivat.

Tärkeää on Tuomelan mukaan myös käyttää tarpeeksi pitkää siimapituutta, ettei siikaparvi säikähdä liiaksi venettä. Mikäli parvi kuitenkin pakenee sen yli menevää venettä, ehtii se rauhoittua ja palata paikoilleen ennen vaappujen saapumista.

- Vieheet kannattaa tämän vuoksi laskea muutaman kymmenen metrin päähän.

Haavi tarpeen

Siikaa väsytettäessä varovaisuus on valttia. Sen suu on melko haurasta tekoa, eikä siten kestä äkkinäistä repimistä. Varsinkin saaliin ylösottamisessa kannattaa Tuomelan mukaan olla erityisen tarkkana.

- Kierretystä nylonista tai mieluiten monofiilista valmistettu haavi on paras.

Vaappujen ohuet koukut tunkeutuvat nimittäin herkästi esimerkiksi puuvillasta valmistettuun havakseen, jolloin niiden irrotteluun kuluu runsaasti aikaa hidastaen siten pyyntiä tarpeettomasti.

- Haavin pussia voi myös lyhentää kuminauhalla, jolloin kalan ja vieheen saa siitä pois vieläkin nopeammin, Tuomela vihjaa.

Monet siiankalastajat käyttävät haavia hieman erikoisella tavalla. Siiman päässä riippuva väsynyt saaliskala nostetaan vedestä vavalla ilman haavimista. Havasta pidetään kuitenkin koko noston ajan kaiken varalta kalan alla, jos se sattuisi viime hetkillä putoamaan.

- Tällöin haavista löytyy valmiiksi koukusta irronnut siika, ja kalastus pääsee jatkumaan välittömästi.

Punaista ja valkeaa

Siian soutu-uistelu on kaukana välineurheilusta. Leppoisaan ja rentouttavaan lajiin riittää pari ohuella siimalla varustettua virvelisettiä ja muutama ottavaksi todettu minivaappu.

- Siimaksi kannattaa laittaa jotain ohutta, mutta kestävää monofiililankaa vahvuudeltaan 0,16-0,18 mm.

Vaapun valinnassa on Tuomelan mielestä tärkeintä, ettei käytä liian suurta viehettä. Muutaman sentin mittainen minivaappu onkin oikeastaan ainoa oikea viehe siian soutuun.

Sivutuotteena tällainen vaappu pyytää toki muutakin kalaa, kuten ahvenia tai vaikkapa säynäviä riippuen tietysti järven kalastosta.

Hyvänä yleisvärinä Tuomela pitää erilaisia punaisen ja valkoisen yhdistelmiä, mutta muutkin sävyt kelpaavat kelistä riippuen.

- Erityisesti vaappuja, joiden pinnassa on hopeahilettä, kannattaa aina kokeilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.