Taimen iskee talvellakin

Sydäntalvi ei välttämättä merkitse enää pakollista taukoa heittokalastuksessa. Tämän ilmaston lämpenemisen suoman uuden kalastusmahdollisuuden on keksinyt hiljalleen kasvava kalamiesjoukko, joka kiertää Itä-Suomen virtavesien sulapaikkoja punalihaisen perässä vuoden ympäri.

Naapurimaakunnan Kainuun heimoveljistä muutamat ovat perehtyneet asiaan perin pohjin. Kuhmolaista Hannu Heikkistä kiehtoo taimenen talvikalastuksessa ennen kaikkea koskilla vallitseva rauhallinen ja leppoisa tunnelma kesään verrattuna.

- Usein saa kalastaa aivan yksin, tilaa löytyy kaikkialta, hän tietää.

Taimenia Heikkinen on pyytänyt uistimella viidentoista vuoden aikana niin kesällä kuin talvellakin sen verran, että kehtaa muillekin ohjeita antaa.

- Paikallistuntemuksen merkitystä ei silti voi koskaan liikaa korostaa, hän painottaa.

Vaikka jalokalojen tavoittelu onkin Heikkisellä etusijalla, saattaa yllätyksiäkin silloin tällöin tulla, sillä tärpin saatuaan ei aina voi heti päätellä saaliskalan lajia. Sen verran verkkainen liikkeissään on taimenkin talvikylmässä vedessä.

- Yllättäen tänä talvena myös hauet olleet hyvin kiinnostuneita uistimista, Heikkinen paljastaa.

Talvitaimenen heittokalastus voi hänen mukaansa olla hyvinkin tuottoisaa puuhaa kaikkialla siellä, missä olosuhteet vain ovat sopivat. Toisin kuin yleisesti luullaan koskien mietovirtaisilla alueilla on keskitalvella myös kirkkaita, syönnöksellä olevia hyväkuntoisia taimenia, jotka eivät ole syksyllä kuteneet.

- Niiden liha on yhtä punaista ja maukasta kuin kesälläkin, Heikkinen tietää.

Hän korostaa, että vastuunsa tuntevan kalastajan kannattaa ehdottomasti vapauttaa kaikki syksyllä kuteneet huonokuntoiset, tummat tai jopa lähes mustat yksilöt mahdollisimman nopeasti takaisin veteen, sillä ruokapöytään niistä ei ole.

- Lisäksi ne ovat arvokkaita lajin säilymisen ja lisääntymisen kannalta jatkossakin.

Tärppejä jään reunamilta

Periaatteessa taimenen voi Heikkisen mukaan löytää kaikkialta sieltä, missä vesi pysyy sulana pakkasellakin. Leudoilla keleillä hyvinkin mieto virtaamaan riittää pitämään veden auki ja puhtaana jäistä.

- Kovimmilla pakkasella ainoastaan kapeimmat ja virtaavimmat kohdat vellovat vapaina, Heikkinen tietää.

Kovasta virrasta tai kosken kuohuista taimenta on talvella jokseenkin turha yrittää tavoittaa. Myöskään rantamatalikkojen kalastamiseen ei kannata aikaa ja vaivaa tuhlata.

- Kaikki kalat pakenevat talven ajaksi syvemmälle suojaan ja lepäilemään, Heikkinen kertoo.

Hämmästyttävän usein taimenen löytää Heikkisen havaintojen mukaan päävirtaa reunustavien kiintojäiden tai jäälauttojen tuntumasta.

Tärppi tulee usein jäälle heitetyn vieheen solahdettua veteen.

- Taimen hakeutuu jään alle suojaan ja varjoon varsinkin maalis-huhtikuussa, jolloin se nähtävästi alkaa aristaa kirkasta auringonvaloa.

Taimen on mahdollista saada tarttumaan uistimeen melkeinpä kelillä kuin kelillä. Lauha sää on paras, mutta yllättäen pilkkukylki on toisinaan syönnillään myös paukkupakkasilla.

- Kerran pakkasta oli reilu 30 astetta. Silti kiintiöt tulivat lähes täyteen, vaikka miehet umpikohmeessa olivatkin.

Sydäntalvella paras otti on keskipäivän molemmin puolin.

Kalastusta kannattaa jatkaa varsinkin pilvisellä tai lumisateisella säällä aina siniseen hetkeen saakka.

- Varsinkin kevättalvella mitä huonompi on sää, sitä paremmin taimen syö, Heikkinen paljastaa.

- Tyynellä ja kirkkaalla säällä taimen on selvästi arempi ja ottaa siksi huonommin vieheeseen.

Pakkaskautta seuraavan ensimmäisen leudomman päivän koittaessa Heikkinen suuntaa vuoren varmasti jälleen kosken rannalle.

- Taimenet usein suorastaan villiintyvät silloin. Otti hiipuu kuitenkin yleensä nopeasti.

Koukut teräviksi

Talvella vesi on kylmää, joten vaihtolämpöisen taimenen liikkeet ovat kankeita. Se myös yrittää säästää energiaa kaikin mahdollisin tavoin. Niinpä kalastajankin kannattaa olla kaikissa liikkeissään korostetun rauhallinen.

- Hidas kelaaminen ja vieheen pysäytteleminen usein ovat valttia, Heikkinen paljastaa.

Aina taimen ei hänen kokemustensa mukaan iske kiinni heti ensimmäisellä eikä edes toisella heitolla, vaikka se osuisikin aivan kohdalleen.

- Toisinaan taimen käy muutaman kerran tökkimässä uistinta kuonollaan.

- Pattitilanteessa pitäisi pystyä ärsyttämään kalaa siten, että sen iskurefleksi laukeaa.

Koukkujen terävyyteen kannattaa talvikalastuksessa kiinnittää erityistä huomiota. Tärppi on usein niin voimaton, ettei kala tartu tylsiin koukkuihin.

- Kemiallisesti teroitetut koukut ovat parhaat. Tosin niitä täytyy vaihtaa uistimeen melko usein, toisinaan jopa kesken kalastuksen varsinkin pohjakosketusten jälkeen.

Käsialavieheillä tulosta

Parhaimmiksi vieheiksi Heikkinen on havainnut itse tehdyt kevennetyt lusikkauistimet. Ne hän valmistaa ohuesta kuparilevystä leikkaamalla ja taivuttelemalla.

Kuppipuolelle liimatut korkkisuikaleet kelluttavat viehettä hitaasti kelattaessa sekä myös silloin, kun sen liike välillä kokonaan pysähtyy.

- Viehe kuitenkin lentää painavana tarpeeksi kauas, Heikkinen luettelee viehetyypin etuja.

Vaapuista ottavimpia ovat 7-11-senttiset uppoavat hopeamustat, violettiin vivahtavat tai sinisävyiset nk. käsialavieheet. Ilman muutoksia Heikkinen ei tehdasvalmisteista vaappua talvikalastukseen kuitenkaan kelpuuta.

- Leukalappu ensimmäiseksi pois, perään kannattaa myös vaihtaa musta tupsukoukku, hän paljastaa.

- Lopullinen viekoitteleva liike vaapulle annetaan vavan kärjellä ja kelan kammen pyöräytyksillä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.