Uusi jahti, uudet elämykset

Luonnossa koetut elämykset muistaa koko ikänsä, eikä edes verottaja voi ottaa niitä pois. Koskaan ei ole kahta samanlaista tilannetta. Koskaan et ole myöskään täysin valmis ja oppinut metsästäjänä.

Näin sanoo valtakunnan yli 300 000 metsästäjän ylin luottomies, Suomen riistakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen. Ennen viime maaliskuussa alkanutta tärkeää luottamustehtävää pohjoissavolainen metsäalan ammattilainen, uuttera erämies ja kokenut koirankasvattaja toimi myös riistakeskukseen sulautuneen Metsästäjäin keskusjärjestön johdossa.

Valtakunnallinen riistakeskus on toiminut nyt reilut puoli vuotta, ja sen toiminta hakee vielä lopullista muotoaan. Partanen arvelee, että alkuvaikeuksista päästään eroon pääosin ensi vuoden aikana.

Uusi järjestelmä on lähtenyt pyörimään, kun keskeiset toimihenkilöt on jo nimetty. Partasen mielestä organisaatiomuutoksen myötä muusta toiminnasta eriytetyistä julkisista hallintotehtävistä tuli selvästi raskaampi prosessi kuin etukäteen ehkä ajateltiin.

- Se sitoo henkilöresursseja selvästi enemmän kuin organisaatiolla olisi kohtuudella vara tässä aloitusvaiheessa osoittaa, mutta tärkeintä on, että toiminta täyttää nyt uuden perustuslain hengen.

Vaikka koko maan metsästysasiat keskitettiin Suomen riistakeskukseen ja luettiin madonluvut maakunnallisille riistanhoitopiireille, Partanen sanoo, että paikalliset metsästäjät ja keskeiset sidosryhmät saavat äänensä edelleen kuuluviin - esimerkiksi alueellisten riistaneuvostojen kautta.

Riistakeskus ei täysin itsenäisesti päätä esimerkiksi kiistellyistä petoasioista, vaan toteuttaa lupien myönnössään maa- ja metsätalousministeriön päättämiä riistapoliittisia linjauksia . Organisaation sisällä hallitus on korkein päättävä elin ja määrittelee strategiset linjaukset, joiden toteutumisesta vastaavat sitten toimihenkilöt.

- Suurpetoasiat ja eri riistaeläinten hoitosuunnitelmat kuuluvat luottamusmieselimissä ensisijaisesti valtakunnan riistaneuvostolle ja alueellisille riistaneuvostoille, Partanen selventää.

Nuoria mukaan

Metsästyksen edellytyksiä kiristävät tällä hetkellä ennen muuta aselain muutokset. Metsästäjäin etumiehenä Tauno Partanen on huolestunut eritoten uusien, nuorten metsästäjäin puolesta, kun aseenkantoluvan hankkimiseen saattaa kulua useita kuukausia.

Uusia metsästäjiä tarvittaisiin kuitenkin kaiken aikaa. - Erityisesti hirviseurueiden pitäisi avautua. Vanhojen ei kannattaisi vartioida liikaa lihakilojaan, vaan ottaa rohkeasti nuoria mukaan.

Kansainvälisesti katsoen suomalaiset ovat edelleen metsästäjäkansaa. Metsästäminen kuuluu ikään kuin jokamiehen oikeuksiin, ja metsästäjäin taidot ovat korkealla tasolla, kuten on nähty esimerkiksi viimeksi vaikkapa Pohjois-Karjalan Enossa, jossa karhun yllättämiksi joutuneet miehet pelastivat kylmäverisesti toimien henkensä tai Pohjois-Savossa Leppävirralla, jossa paikalliset metsästäjät auttoivat poliisia kaatamaan vahingoittuneen karhun.

Perinne uhattuna

Samaan aikaan Partasta kuitenkin kantaa huolta, miten pitkään perinteinen metsästyskulttuuri kestää nykyajan paineissa.

Parasta ja ainutlaatuisinta suomalaisessa metsästyksessä on hänen mielestään, kun jalan vaeltavat mies ja koira ovat metsässä riistan pyynnissä. Nyt gps-puhelinten, mönkijöitten ja muitten teknisten vempainten aikakaudella tätä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmille.

Monessa hirviseurueessa lähinnä vain gps-pannoitettu koira tekee enää varsinaista jalkatyötä, ja vesilintu- tai hanhijahtiinkin on kehitelty tapoja, joita ei voi pitää oikein suotavina. Vain lähinnä metsäkanalintujen pyynnissä vanha kulttuuri on vielä voimissaan.

- Toki on muistettava, että hirvijahti on nykyisin pääosin seuruemetsästystä ja että uusi tekniikka lisää merkittävästi koiran turvallisuutta esimerkiksi petojen ja liikenteen aiheuttamaan uhkaan nähden. Samoin uusi tekniikka on varmaan nuorille metsästäjille juuri sitä, joka saattaa kiinnostaa ja jonka he hallitsevat suvereenisti meihin vanhempiin jääriin verrattuna, Partanen sanoo.

Eurooppa kiittelee

Tauno Partasen mielestä suomalaisten on syytä arvostaa omaa metsästyskulttuuriaan eikä matkia esimerkiksi keskieurooppalaista. Hän on näet huomannut, miten suuren vaikutuksen suomalainen eräkulttuuri tekee noihin keskieurooppalaisiin metsästysvieraisiin.

- Tulet metsään rauhallisen luonnon keskelle tai yö metsästyskämpällä: sitä he arvostavat. Koiran haukusta ammuttu kanalintu tai hirvi saa heidät suorastaan ekstaasiin.

Valtiollisen riistakeskuksen hallituksen puheenjohtajana Partanen muistuttaa, miten äärimmäisen tärkeää on yhteiskunnalle se vapaaehtoinen talkootyö, jota metsästäjät tekevät yhteiskunnan hyväksi ja myös riistanhoidon tavoitteiden toteutumiseksi.

Yhdestä esimerkistä käyvät vuotuiset alueelliset riistanlaskennat. - Jos ei olisi tietoa eri lajien kantojen vahvuudesta, niin vaikeaa olisi huolehtia myöskään kantojen kestävyydestä.