Viimeisten päivien hirvijahti

Uudenvuodenaattona päättynyttä historiallista hirvijahtia sävyttivät pakkasen ja lumen sijasta vesisateet ja lumettomat maastot.

Historiallinen jahti oli säiden lisäksi senkin vuoksi, että sitä sai jatkaa nyt ensimmäistä kertaa joulukuun puolivälistä vuoden loppuun metsästysasetuksen muutoksen ansiosta. Niinpä viimeiset lupahirvet kaatuivat vuoden viimeisinä päivinä, vaikka määrät jäivät ilmeisesti kovin vähäisiksi.

Kaatotilastoja joulukuun puolivälin jälkeen ammutuista hirvistä ei vielä ole. Riistanhoitopiirit saavat tilastot vasta tammikuun puolivälissä. Aikanaan niistä kuitenkin nähdään, mikä oli metsästysasetuksen muutoksen vaikutus kaatojen ajankohtaan.

Hirvijahdin jatkoajan tarpeellisuudestahan on ehditty käydä keskustelua, vaikka kokemuksia ei ole ollut. Asiasta on oltu vähintäänkin kahta mieltä. Pohjois-Suomessa, jossa lumi ja pimeys haittaavat metsästystä, ei jatkoajalle ole annettu kovinkaan paljon arvoa. Myös joulurauhan perään on kyselty. Vastaavasti itärajan eräillä talvehtimisalueilla vuoden viimeisetkin päivät olivat tarpeen, mikäli paistille aikoi päästä.

Muutamia katoja, vertailu vaikeaa

Soittokierros suurimpien yhteislupa-alueiden vetäjille paljastaa, että valtaosa hirvistä kaadettiin syys-lokakuun aikana. Vain yksittäisiä kaatoja oli joulukuun lopulla. Silti jatkoajan antamaa pelivaraa ei vähätellä.

- Tämä oli niin oikullinen syksy, ettei sitä voi verrata normaaleihin syksyihin. Meillä vain yksi vasa ammuttiin joulukuun puolivälin jälkeen. Lisäksi yhteisluvan kaksi aikuista ja yksi vasa jäi ampumatta kyseisen seurueen pitkien jahtimatkojen ja vähäisten käyntikertojen vuoksi, kertoo nurmeslainen Vilho Tahvanainen.

Hän on 20 hirviseurueen yhteisluvan hakija. Käytössä oli 29 pyyntilupaa.

Pohjois-Tuusniemen yhteisluvassa Savossa on puolestaan kahdeksan hirviseuruetta.

- Yksi hirvi ammuttiin joulukuun puolivälin jälkeen, ja muistaakseni pari tai kolme metsästettävistä hirvistä jäi kaatamatta, kuvailee yhteisluvan vetäjä Jari Smolander syksyn jahtia, jonka kohteena oli 29 hirveä.

Hänkin korostaa, ettei tämän syksyn jahtia voi vertailla normaalisyksyihin, sillä syksy oli lämmin ja sateinen eikä talvimuuttoa samalla tavoin esiintynyt kuin säiltään normaalina syksynä.

Susialueiden seuroille tervetullut uudistus

Itärajan tuntumassa, jossa hirvisaaliit perustuvat muuttohirviin, oli jahtiajan pidennys tarpeen.

Tällä suunnalla on paljon susien valtaamia alueita, joilla ei pysyvää hirvikantaa ole.

- Jatkoaika oli tervetullut uudistus. Erittäin hyvä päätös kaiken kaikkiaan, sanoo Peson Pyörijöiden hirviporukan vetäjä Pekka Kostian Lieksasta.

Hirviseurue sai ainokaisen hirvensä kolme päivää ennen vuoden loppua. Kaatoa edelsi koko joulukuun jatkunut intensiivinen metsästys.

Vastaavia pienseuroja, joilla jahti venyi vuoden viimeisiin päiviin, on useita. Normaalisti Lieksan ja Kuhmon rajamailla hirvien muutto alkaa marraskuun lopulla kun riittävä lumikerros on saatu. Tänä vuonna talvimuuttoa ei samassa määrin ollut, sillä hirvet jököttivät vesisateessa kesälaitumillaan.

Jos aikaisemmat syystalven säät palaavat ja pyyntilupien määrä normalisoituu, antaa parin viikon jatkoaika pelivaraa hirvijahtiin. Niillekin, joden mielestä jatkoajasta ei ole hyötyä, ei siitä ole ainakaan haittaa.

Vähenevätkö hirvituhot?

Vuoden lopun säät antoivat hirvitutkijoille lisää pohdittavaa. Toteutuuko muutto enää lainkaan, kun hirvet ovat voineet olla pitkälle keskitalveen kesäravinnon varassa?

- Tämä on mielenkiintoinen kysymys hirven metsille aiheuttamia vahinkoja ajatellen. Kun lunta ei juurikaan ollut, hirvet söivät pääasiassa mustikan, puolukan ja kanervan varpuja eikä eläinten tarvinnut vaeltaa etsimään mäntytaimikoita. Ne eivät ole jämähtäneet paikalleen tuhomaan taimistoa, koska energiaa ei kulu lumettomassa maastossa kulkiessa vaihtelevilla ruokamailla, muistuttaa vanhempi tutkija Sauli Härkönen Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksiköstä.

Hän sanoo, että oman mausteensa hirvien käyttäytymiseen tuo tietysti jahdin jatkuminen vuoden loppuun. Onko sillä vaikutusta talvimuuttoon, on myös hyvä kysymys.

- Joka tapauksessa hirvet muuttavat ravinnon perässä. Tarkkaa tutkimustietoa Suomen olosuhteissa ei hirvien vaelluksista ja käyttäytymisestä ole, joten muista talvimuuttoon vaikuttavista tekijöistä ei voi sanoa mitään varmaa. Ruotsissa asiaa on tutkittu tarkemmin, ja Suomessakin on ollut alueellisia tutkimuksia, mutta niitä ei voi soveltaa koko maahan, Härkönen korostaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.