"Karhu kaadettu Ilomantsissa kirveellä"

Näin otsikoi Karjalainen juttunsa maaliskuun 5. päivänä, vuonna 1932. Otsikon mukaisesti juttu kertoi Naarvan saloilla tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa kertojien ja kaatajien nimet olivat tosin vaihtuneet. Viljo Sivonen on kuullut saman tarinan useita kertoja, eli kuinka hänen ukkinsa Otto Laatikainen oli joutunut lopettamaan metsän leimauksessa olleessaan karhun täpärän tilanteen seurauksena. Lehdelle tapauksesta oli kertonut työnjohtaja.

Uutisen mukaan Matkalammin rannalla näreitä leimaamassa olleet miehet herättivät vahingossa "näreen juurella talviuniaan vetelevän karhun, joka miehet huomattuaan lähti pakenemaan korpeen."

"Leimaajat lähtivät hiihtämällä kontiota takaa-ajamaan, yhden mennessä noutamaan lähellä olevasta talosta haulikon, johon oli vain yksi täyteinen panos. Kuusi kilometriä hiihdettyään miehet saavuttivat karhun ja ampuivat sitä sillä seurauksella, että karhu vain haavoittui vatsaan. Tästä ärtyneenä karhu hyökkäsi vainoojaan vastaan. Syntyneessä käsikähmässä työnjohtaja Pennasen (Otto Laatikainen) onnistui kaataa kontio kirveellä päähän antamalla voimakkaalla iskulla. Kaadettu karhu oli komea uros ja painoi 70 kiloa", Karjalaisen uutisoi asian yhdellä palstalla.

Viljo Sivonen muistelee, että karhua olisi ammuttu haulipanoksella, eikä täyteisellä. Haulipanoksesta mainitaankin otsikossa. Käytössä lienee ollut karkeita hauleja. Työnjohtajalla oli siihen aikaan puhelin ja niinpä toimituksesta olisoitettu hänelle ja tiedusteltu tapahtumasta. Näin työnjohtajasta on tullut karhunkaataja, vaikka se oli hänen ukkinsa.