Isien jalanjäljillä Karjalassa

Syväri, Ääninen, Kontupohja, Karhumäki ja Poventsa ovat useimmille vain paikannimiä, joista sota-ajan eläneet kertovat. Nämä nimet heräsivät eloon viiden päivän kierroksella Itä-Karjalaan. Samalla tuli tiivis paketti tietoutta paikoista, joissa isämme aikanaan viettivät parhaat miehuusvuotensa.

Suomi-Venäjä -seuran Varkauden seudun osaston erikoismatkalla saatiin myös tuhti annos kulttuuria. Kaupanpäällisiksi saatiin ihailla upeaa, syksyistä Karjalan luontoa sekä värikkäitä, silmänkantamattomia erämaita.

Muistomerkkejä ja kulttuuria Matkareitti kulki Sortavalan ja Aunuksen kautta vanhoille sotatantereille aina Poventsaan asti, jonne suomalaiset joukot aikoinaan etenivät. Tiet eivät nykyäänkään ole joka paikassa huippuluokkaa, mutta reissulaiset ihmettelivät, miten aikoinaan tietöntä taivalta taitettiin satoja kilometrejä jalan ja polkupyörillä.

Syysväreihin pukeutuneet vaahterat värittivät Syvärin rantaviivaa, asterit ja daaliat loistivat vielä rannan harmaiden mökkien pikku pihoissa. Eräs talo hoidettuine puutarhoineen erottui selvästi muista, mutta sen emäntä kieltäytyi kuvauksesta.

- Huoltolottana toiminut tätini asui jossakin näistä rannan taloista. Pommituksia oli usein ja tytöt nukkuivat vaatteet päällä, koska lähtökäsky saattoi tulla koska vaan, kertoi joroislainen Eero Jäppinen.

Petroskoista Poventsaan Petroskoista, Varkauden ystävyyskaupungista matka jatkui kohti pohjoista. Kontupohjan kohdalla tulvahtivat nenään Varkaudesta niin tutut sellutehtaan tuoksut, sillä joka kolmas Venäjän sanomalehdistä painetaan Kontupohjassa.

Karhumäkeen vei komea autobaana. Nykyään 20 000 asukkaan kaupunki oli suomalaisten joukkojen hallussa 1941-1944. Ulkomaalainen turisti on kaupungissa harvinainen, kun suomalaiset veteraanitkaan eivät enää näin kauas lähde.

Sota-aikana Karhumäessä käyneitten muistissa lienee kaunis rautatieasema, joka on kaupungin ainoa ensimmäisestä maailmansodasta säilynyt rakennus. Taajamasta 20 kilometrin päässä sijaitsee vuoteen 1961 asti virallisesti Stalinin kanavana tunnettu 19-sulkuinen Vienanmeri-Itämeri -kanava. Maaselän lohkona tunnetun rintamanosan etulinja kulki sen rantoja pitkin. Opas Zoja Korobova kertoi siellä käyneen paljon suomalaisia sotaveteraaneja 80-luvulla.

- Muutamassa minuutissa he löysivät entiset poteronsa kanavan partaalta.

Nyt mukana oli heinäveteläinen Esko Jaakkila, jonka isä palveli viisi vuotta Poventsassa. Kanavan äärellä myös Eero Jäppinen aprikoi, miltä sota täällä mahtoi näyttää.

- Vastapuolihan oli vain kivenheiton päässä, se pistää ajattelemaan, Jäppinen mietti.