Karibian värit Curacaolla

Ennen Curacaon pääkaupungin Willemstadin talot olivat valkoisia. Mutta kuvernööri Albert Kikkert kärsi migreenistä ja sai päänsärkyä hohtavanvalkoisista taloista. Siksi hän määräsi vuonna 1817, että kaikki kaupungin talot oli maalattava muun väriseksi.

Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli paikallisen maalitehtaan osakas. Parempi näin. Talot ovat hienoja sateenkaaren väreissä.Tuskin missään muussa lomakohteessa on niin paljon koettavaa, katsottavaa ja makusteltavaa kuin Curacaolla.

Ja kaikki mukavan lähellä.

Willemstadissa voit rantakahvilassa istuskellen katsella ohi lipuvia Suomessa tehtyjä isoja karibianristeilijöitä tai bongata valepukuisen Tom Cruisen, joka vierailee vuosittain saarella asuen Marriot-hotellissa salanimellä ja piiloutuen irtopartaan. Mutta partaa ei tarvitse näyttelijä Jennifer Lopez eikä latinolaulaja ja näyttelijä Marc Anthony.

Kun huurteiset Amstelit, punaiset Curacao Sunset -drinkit tai kupponen hollantilaista kahvia on nautittu, voidaankin käydä viereisellä kelluvalla hedelmätorilla, jolla kauppaa tehdään suoraan veneistä.

Ei muuta kuin tien päälle

Curacaoon kannattaa tutustua myös tien päällä. Paras keino on vuokrata auto, mutta tarkkana saa olla, sillä ohittelut ovat järjettömiä.

Ajaminen sinänsä on helppoa, kun 61 kilometriä pitkällä saarella ei mene kuin yksi tie länteen. Siellä rantaviiva päättyy pohjoiskärjessä olevaan Wespuntiin (Länsipää).

Saaren länsipuolella on 37 mukavaa pientä ja rauhallista uimarantaa (esimerkiksi Playa Porto Mari, Cas Abao, Playa Lagun tai Playa Forti), joilla voi vuokrata muutamalla dollarilla rantatuolin päiväksi, nauttia vitosella kanaa ja riisiä sekä käydä suihkussa huuhtelemassa suolaveden pois. Palvelua saa usein vasta keskipäivän jälkeen.

Välillä voi ihmetellä joka puolella näkyviä keltaisia plantaasitaloja (landhuis), jotka toimivat nykyisin ravintoloina, majataloina, museoina tai ovat muuten vain entisöityjä.

Ajomatkalla kannattaa piipahtaa ainakin strutsifarmilla, Aloe Vera -tehtaalla ja tietenkin Curacao -likööritehtaalla. Siellä saa maistaa tuota maailman kuuluisaa monien drinkkien alkuperäistä ainesosasta. Tuulisella pohjoisrannalla Boca Tablassa voi ihmetellä, että mistä ne Karibianmeren tyrskyt oikein tulevat.

Curacaolla luontoon tutustuminen on tehty helpoksi. Voi lähteä joko vaellusreitille tai ajaa 1 820 hehtaaria suuren Christoffelin luonnonpuiston läpi. Puistossa näkee iguaanien lisäksi warawara-haukkoja, barika hel- ja trupiaal-lintuja ja tuhansia kaktuksia.

Puistossa voi kiivetä saaren korkeimmalle vuorelle, 375 metriä korkealle Christoffelille.

Kääntösiltaa iltamenoihin

Willemstadin iltaohjelma alkaa ylittämällä Kuningatar Emma -ponttonikääntösilta, jonka kapteeni on Gilbert T. Anthony. Kuuliaisesti hän ohjaa sillan syrjään noin 20 kertaa päivässä, kun isot rahtilaivat menevät satamaan St. Anna -lahdelle.

Sillan kääntäminen kestää kuusi minuuttia. Kun Emma on rannalla, ilmaiset vesibussit kuskaavat ihmisiä. Emma on jättimäisen 56 metriä korkean Kuningatar Juliana -sillan varjossa.

Kun Turussa tehty, 3 114 matkustajaa vetävä Adventure of the Seas -alus käy Curacaolla, se jää suosiosta redille.

Sillat yhdistävät Pundan ja Otrobandan puolet kaupungista. Pundassa on vilkkaampi yöelämä, Otrobandassa asutaan.

Jos aikoo viihteelle, niin oikeaa karibianmenoa kalypso-, merengue-, mariachi- sekä paikallisen tambu- ja tumbumusiikin tahtiin kokee Asia de Cuba -ravintolassa, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.