Pakko päästä Karjalaan

Jokin kumma sinne Karjalaan vetää vuosi toisensa jälkeen. Ja melkein joka vuosi Sukevalta kotoisin oleva matkanjohtaja Markku Mönttinen uhkaa, että seuraavana vuonna hän luovuttaa Karjalan kotiseuturetken vetämisen jollekulle toiselle. Ja yhtä usein matkaseuralaiset ovat onnekseen saaneet Mönttisen luopumaan aikeistaan.

Toistakymmentä vuotta tuttu joukko on aikatauluttanut kesänsä niin, että he ovat porukalla päässeet muutaman päivän reissulle Karjalaan. Ydinporukka tuntee toisensa entuudestaan, mutta aina mukaan mahtuu myös uusia Karjalan-matkaajia.

- Parhaimmillaan retket yhdistävät sukulaisia ja pystyy löytämään uusia serkkuja. Onpa kerran eräs rouva löytänyt tullijonosta veljensäkin, johon hänellä ei siihen mennessä ollut mitään yhteyttä, Mönttinen kertoo.

Pääkohde Ägläjärvi

Ensi kertaa Karjalan matkalle lähteneet solahtavat joukkoon vaivattomasti. Kokeneet konkarit ovat uusille matkaajille kullanarvoisia tietolähteitä, kun he yrittävät löytää sukunsa kotikontuja Karjalan monesti pusikoistuneista maisemista.

Eri puolilta Suomea tulevan ryhmän bussi lähtee aina liikkeelle Ylä-Savosta Sonkajärveltä ja kyytiläisiä nousee lisää matkan varrelta Iisalmesta, Siilinjärveltä ja Joensuun suunnalta.

Pääosa on toisen polven karjalaisia, mutta matkalaisten joukossa on kasvamassa matkaajia jo kolmannessa polvessa. Nuorin reissulle osallistuja on ollut kaksivuotias.

Kolmatta matkailijapolvea edustavat kajaanilainen Juho Kononow, 12, ja sonkajärveläinen Markus Markunpoika Mönttinen, 14. Molemmat ovat käyneet lukuisia kertoja Karjalassa.

Markku Mönttisen vetämän ryhmän pääkohde on Korpiselän pitäjään kuuluva Ägläjärven kylä, josta Mönttisenkin molemmat vanhemmat ovat kotoisin. Siellä on syntynyt myös sonkajärveläinen Kalevi Röpelinen, joka on ollut mukana jokaisella linja-automatkalla. Hän on poikennut Karjalan mailla 200 kertaa.

Ryhmä matkaa Ägläjärvelle Suojärven kautta kulkuyhteyksien takia. Muutaman matkalaisen suku on lähtöisin myös Suojärven Vegaruksen kylästä. Kummastakin kylästä on jäljellä vain talojen kivijalat.

Paikallisia tuttuja

Evakkoon lähtemään joutuneet karjalaiset ovat nyttemmin kunnostaneet Karjalassa etenkin hautuumaita. Esimerkiksi entisen Vegaruksen kylän hautuumaan ovat muutamia vuosia sitten kunnostaneet Kajaanissa asuvat entiset suojärveläiset. Myös Markku Mönttinen matkakumppaneineen on kunnostanut seudun hautuumaita.

Retki Karjalaan on monelle seurueen jäsenelle kesään kuuluva perinne, joka irrottaa kotoisista rutiineista ja saa samalla pohtimaan omia sukujuuriaan.

- En itsekään olisi oppinut tuntemaan muualla asuvia sukulaisiani ilman näitä matkoja, Mönttinen toteaa.

Kotitalojen paikat, kylien hautuumaat ja historialliset taistelupaikat on käyty tarkistamassa jo monta kertaa ja seutu on konkareille tuttu lähes läpikotaisin. Mutta tuttuus ei haittaa - päinvastoin.

Tuttuuden etuna on, että paikallisten ja etenkin suomea puhuvien karjalaisten kanssa on helpompi sopia omia matkakohteita.

Vuosien varrella syntyneiden kontaktien avulla voi tarvittaessa hankkia itselleen paikallisen kuljettajan, joka vie kohteisiin, joihin linja-autolla on turha yrittääkään. Tiet ovat röykkyisiä, mutta autot voivat hyvällä tuurilla olla yllättävän hyviä. Suojärvi kuuluu Mönttisen seurueen matkaohjelmaan joka kerta, mutta muut matkakohteet ja reitit vaihtelevat vuosittain.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.