Purjeilla pallon toiselle puolen

Lampun vaihto ei kuulosta pahalta, mutta se on kova juttu, sillä kyse on maston huipun tricolor-lampusta 30 metrin korkeudessa.

- Se on nyt uusi korkeusennätykseni. Aikaisempi oli 21 metriä, kertoo kuopiolainen Pekka Granroth, joka palasi kesäkuun puolivälissä harjoitusviikoilta Englannin kanaalista, missä maailmanympäripurjehdukseen osallistuvat saivat esimakua tulevasta: purjehdusta pitkiä matkoja yötä päivää pysähtymättä. Purjehduksen tarkoitus oli tutustuttaa miehistöä veneen käsittelyyn ja huoltoon.

Granroth ihmettelee hyviä unenlahjojaan ison veneen paukkeessa ja metelissä.

- Omassa veneessä satamassa yöpyessä tikittävä seinäkellokin on laitettava kaappiin.

Viiden kuukauden ajan Granroth asuu Visit Finland -nimisessä veneessä ja purjehtii kaikkiaan liki 20 000 merimailia eli noin 35 000 kilometriä. Lähtö on Gosportista Solentista Etelä-Englannista heinäkuun viimeisenä päivänä ja viimeisessä etapissa Gold Coast Queenslandissa Itä-Australiassa on määrä olla suurin piirtein 16. joulukuuta.

Granroth on käynyt muiden miehistön jäsenten tavoin kaikkiaan neljän viikon koulutusjakson, jonka aikana on testattu soveltuvuus ja sopeutuvuus pitkään merimatkaan.

Tekniikan Maailman rakennussarja Optimistijolla ja tarpeellinen määrä tarvikkeita ja piirustuksia. Siitä tuli Petteri-jolla 10-vuotiaalle Pekalle vuoden 1966 talvella Presidentinkatu 35:n autotallissa.

- Isä-Villeä minun on kiittäminen tästä harrastuksesta, Granroth muistelee.

Petterillä hän purjehti kesämökkivesillä Rääpysjärvellä ja Iivarinsalon liepeillä Kuopion Pursiseuran leireillä. Kaverinsa kanssa hän harjoitteli kilpailuihin Sorsasalon ja Tikkalansaaren edustalla.

Petteristä seuraavaan

Pikkupursi vaihtui suurempaan Cape Codin vesillä Atlantilla Yhdysvaltain itärannikolla, missä Granroth pääsi purjehtimaan vaihto-oppilasvuotenaan.

Sitten harrastus jäi.

- Kipinä kuitenkin eli, Granroth kertoo. Vuonna 1992 hän hankki kimppaveneen ystäväperheen kanssa. Guy 27 vaihtui vuonna 1998 samanmittaiseen Finn Express 83:een, jonka lapset ristivät Kuutiksi.

- Kuutti on enemmän kuin tarpeen, sillä kesäisin veneilypäiviä kertyy 50-80. Nykyään purjehdukset ovat yksinpurjehdusta tai vaimon ja ylilaivakoira Onnin kanssa.

Valtameripursiin noista veneistä oli kuitenkin vielä matkaa. Purjehtijan kasvutarina eteni, kun ystäväperheen s/y Erica tarjosi kyytiä Suomenlahdella 2000-luvun alkuvuosina.

Sitten tulivat kolmena keväänä Ranskan Edhec Cupin opiskelijapurjehdukset, minne Granroth vei oppilaitaan Savonia-ammattikorkeakoulusta, missä hän on ollut tietotekniikan lehtorina 25 vuotta.

- Kesällä 2009 osallistuin tähän mennessä pisimpään purjehdukseeni: 4 137 mailia. Siitä on kiittäminen joroistalaista purjehtijalegendaa Seppo Häyristä, joka on esikuvani monessa asiassa. Purjehdimme Yhdysvaltojen itärannikolta Portlandista Azorien ja Gibraltarin kautta Atlantin yli ja Välimerta Sardiniaan saakka.

Tuolla matkalla Granroth huomasi tykkäävänsä merielämästä, aavasta ja vaihtelevista tilanteista.

- Löysin veneessä lehden, jossa kerrottiin pitkistä purjehduksista ja jotenkin törmäsin myös Clipper Round the World -kilpailuun.

Ei enää sitku Ratkaiseva oli Anna-Liisa-vaimon kommentti.

- Mene ilman muuta nyt, joka vuosi kuitenkin vanhenet, hän sanoi ja päätin, että nyt on lähdettävä eikä sitku, Granroth sanoo.

Hakemus lähti maaliskuussa 2010. Kesäkuussa tuli ilmoitus mukaanpääsystä.

- Aika ajoin sitä miettii, mihin hulluun tässä on oikein lähtenyt, mutta sellaiset ajatukset katoavat onneksi nopeasti.