Tienaten Dingossa

Aiemmin kuopiolainen Anne Partanen , 25, oli matkustellut vain Euroopassa ja Marokossa. Hän ajatteli, että Australiassa voisi tavoittaa jotain uutta.

- Australia vaikutti kivalta, ja siellä on aina lämmin, myhäilee Partanen, joka vietti maapallon toisella puolella runsaat viisi kuukautta helmikuusta heinäkuuhun.

Lämmintä tuppasi olemaan paikoin vähän liikaakin, varsinkin pikkuruisessa Cloncurryssa Cairnsin lähellä Queenslandin osavaltiossa. Maatilalla raskaimmat työt, kuten aitausten tekeminen, annettiin miehille. Partasen vastuulle tuli enimmäkseen puutarhanhoitoa ja siivousta.

- Pidin siitä, ettei tarvinnut olla ulkona, koska lämmintä oli melkein 40 astetta päivittäin. Cloncurryssa on mitattu Australian korkeimmat lämpötilat.

Tulvia ja tulipaloja Valmiuksia maatilan töihin oli Partasellakin. Visitoz-järjestö koulutti eri puolilta maailmaa tulleita nuoria aikuisia viikon ajan kaikkiin tarvittaviin tehtäviin, ja viikon kurssin jälkeen luvassa oli työpaikan.

- Se oli helppoa, koska järjestö hoiti minulle esimerkiksi sikäläisen pankkitilin ja tarvittavat puhelinnumerot.

Luonnonilmiöt hieman söivät työpaikkatarjontaa. Helmi-maaliskuussa Australiassa kiusasivat sadekauden tulvat ja kuivan kauden alettua iskivät metsäpalot.

Kurssituksen jälkeen puhelin alkoi kuitenkin soida. Partanen valitsi tarjolla olleista työpaikoista Cloncurryn, jossa hän vietti kaksi kuukautta. Kielikylpy oli mielenkiintoinen brittienglantia koulussa oppineelle Partaselle.

- Australiassa sanoilla on ihan eri merkityksiäkin.

Asuinpaikka oli sinänsä siisti, uusi parakkiasuntola, mutta käytössä ei ollut sen enempää nettiä, kännykkää kuin televisiotakaan. 6,5-tuntisen työpäivän jälkeen vapaa-aikaa saattoi viettää oikeastaan vain läheisellä joella uimassa tai kalastamassa.

Lapsia hoitamaan Rahaa säästettyään Partanen lähti matkustelemaan bussilla pariksi viikoksi. Sen jälkeen hän ilmoitti Visitozille haluavansa taas töihin. Uusi työpaikka oli Rockhamptonin lähellä Dingo-nimisessä kylässä, jossa Partanen pääsi hoitamaan perheen 3-, 5- ja 7-vuotiaita tyttäriä.

- Vanhemmat kysyivät, haluanko asua samassa talossa omassa huoneessa niin kuin au pairit yleensä tekevät. Heidän pihassaan oli myös mökkejä, joista yhteen pääsin asumaan. Minulla oli siten oma rauha, kun työpäivä loppui.

Lastenhoito vei yleensä päivästä kymmenen tuntia.

- Lapset kiintyivät minuun, lähihoitajaksi viime vuonna valmistunut Partanen iloitsee.

Rajojen kokeilua Runsaan kahden kuukauden urakoinnin jälkeen edessä oli taas reissaamista viiden viikon ajan. Reitille mahtuivat Sydney, Melbourne ja Brisbane.

- Sain kokeilla esimerkiksi benji-hyppyä ja koskenlaskua. Matka oli ihan mahtava kokemus. Lähtisin heti uudestaan, jos olisi rahaa säästössä.

Lentolippujen varaaminen kuukausia etukäteen säästi edellisiä säästöjä, sillä meno-paluulennot maksoivat vain 1 200 euroa. Bussiliputkin Partanen hankki Australiassa viikkoja etukäteen, mitä hän nyt harmittelee.

- Kun tapasin ihmisiä, selvisi, että olisinkin voinut päästä autokyydillä tai olisin voinut nähdä jotain paikkaa vieläkin enemmän.