Turkki on mukavan kielimuurin takana

Turkkilaisiin tutustuminen on hankalaa, sillä suuri maa seisoo vankan kielimuurin takana.

Paikallisesta murteesta ei ymmärrä tavallisella suomalaisella kielitaidolla sanaakaan, mikä johtaa helposti hullunkurisiin tilanteisiin. 15-miljoonainen Istanbul on niin suuri kaupunki, että taksikuskeilta on turha toivoakaan jokaisen katuosoitteen tunnistamista.

Kun taksi ampaisee 180 astetta väärään suuntaan ja ajaa kehotuksista huolimatta kauemmaksi ja kauemmaksi harhaan, on olo epätoivoinen. Suharilla ei ollut sisua tunnustaa, ettei hän osannut lukea osoitetta puhumattakaan kartan tuntemuksesta.

Elekieli tepsi, vauhti hiljeni ja neuvoa kysyttiin muilta kadulla liikkuvilta. Sitten vaihtui suunta ja peukku nousi pystyyn.

Myös ostoksilla viittomakieli on paras apu ja kännykän näyttö ehdottoman tarpeellinen tingittäessä hintoja. Hyvä kauppias osaa toivottaa hyvän huomenen suomeksi, mutta sen pitemmälle keskustelu ei jatku kuin harvinaisessa tapauksessa.

Suuressa basaarissa osataan bisnes ja myös englantia. Kovinkin tinkijä heltyy lopulta, kun kauppias kertoo perheensä joutuvan nälänhätään ostajan tarjouksella nahkatakista.

Luikurin laskeminen ja pienimuotoinen turistin puijaus ovatkin istanbulilaisille suurta huvia. Jos pääsee samalle aaltopituudelle ilman kielitaitoakin, niin kaupunkikierrokset ja shoppailu ovat hauskoja harrastuksia.

Istanbul on menneisyytensä vanki