Halusin vain olla laiha

Kuopiolainen Noora Tavaststjerna, 18, sairastui reilu vuosi sitten anoreksiaan. Alimmillaan 168-senttisen naisen paino oli viime kesänä. Silloin Noora painoi vain 44 kiloa. Vaatteita hän osti lastenosastolta.

Ruokavalio koostui parista palasta näkkileipää ja yhdestä omenasta. Samalla Noora lenkkeili kymmenen kilometriä päivässä.

- Loppuaikoina olin niin heikossa kunnossa, että jouduin lyhentämään lenkkejä. Silloin jätin omenan syömättä.

Nooran keho oli aliravitsemuksesta kovilla.

Sydän jaksoi lyödä vain 37 kertaa minuutissa. Mitään ei jaksanut tehdä. Vaikka nainen oli langanlaiha, hän ei ollut painoonsa tyytyväinen.

- Olisin halunnut painaa 42 kiloa. Tunsin itseni edelleen lihavaksi.

Nooran laihtuminen alkoi syksyllä 2008, kun hän tuli Keski-Suomesta opiskelemaan hiusalaa Kuopioon Savon ammatti- ja aikuisopistoon.

Myös paniikkioireita

Samalla alkoivat myös paniikkioireet: sydämentykytys, hengenahdistus ja epätodellinen olo.

- Laihduin ihan huomaamattani kymmenen kiloa. En koskaan ollut erityisen ylipainoinen. Paniikkioireet tulivat varmaankin kehon reagoimisesta uuteen paikkakuntaan ja kouluun.

Painonpudottaminen tuntui Noorasta niin helpolta, että hän päätti aloittaa tietoisen laihdutuksen. Viime kesän alussa Nooran paino oli 53 kiloa.

- Sain päähänpinttymän, että painoni tulee alkaa nelosella. Jätin syömisen lähes kokonaan.

Syksyyn mennessä Noora oli kiusannut kehonsa 44-kiloiseksi.

Läheiset huolissaan

Kesäloman jälkeen koulussa kaverit huomauttivat Nooran riutuneesta olomuodosta.

- Ärähdin, jos joku yritti puuttua syömisiini. Sanoin kavereille ja äidilleni, että asia ei kuulu muille.

Noora hyväksyi kuitenkin viimein avun ja meni vapaaehtoisesti hoitoon sairaalaan. Siellä hän vietti viisi viikkoa.

Sairaalassa ruoka tuli valmiina metalliastioissa. Hoitajat valvoivat vieressä, että annokset syötiin.

Aikaa sai kulua enimmillään puoli tuntia per ateria.

Nooran paino nousi hoidossa muutaman kilon, mutta poispääsyn häämöttäessä kehon muuttuminen ahdisti naista.

- Odotin vain, että pääsen kotiin rauhassa laihduttamaan.

Kotona Nooran paino lähti taas laskuun. Hän joutui uudestaan sairaalaan kahdeksi kuukaudeksi.

Pitsailta haaveissa

Nyt Noora on ollut pari viikkoa kotona toiselta sairaalareissultaan.

- Olen päässyt pahimman yli. Pakonomaiset ajatukset laihduttamisesta ovat poissa.

Näläntunnetta hänellä ei edelleenkään ole. Siitä syystä paino on taas pudonnut hiukan. Olo ei myöskään vielä tunnu normaalilta.

- Olin aiemmin luokan pelle, aina äänessä ja valmis kaikkeen. Aliravitsemustila painaa vieläkin. En innostu samalla tavalla kuin ennen.

Noora ei ole omasta mielestään tyypillinen anorektikko.

- Yleensä sanotaan, että anoreksiaan sairastuvat koulussa tunnolliset ja perfektionistityypit. Itse en ole ollenkaan sellainen. Halusin vain olla laiha.

Hän haaveilee, että voisi vielä joskus viettää kavereiden kanssa normaalia elokuvailtaa.

- Meillä oli tapana ostaa paljon karkkia ja pitsaa ja katsoa leffoja. Voi kun pystyisin joskus vielä siihen samaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.