Tunti 2 potenssiin 2: matematiikka

Matikkaa. 9C:n luokanvalvoja Pasi Koivuranta istuu paikalleen.

Niin yritän minäkin. Mutta...

- Et kyllä tuu mun viereen, poikaoppilas ärähtää.

- No en ois kyllä tullukkaa vaikka ois maksettu, pamautan takaisin.

Jesh! Nyt alkaa naljailu. Luokan räväkkä poikajengi yrittää ärsyttää. Hah, sitä saa mitä tilaa. Irvistelen komiasti takaisin, vedän silmät kieroon, taitaa keskarikin nousta. Pojat antavat periksi.

Ope vetää kalvosulkeisia. Aiheena tulon potenssi.

Niin, täh?!

Ja sillä samalla hetkellä ope kokeilee onneaan. Kirjoittaa kalvolle tehtävän, johon kysyy vastausta minulta.

- 442, vastaan vakuuttavasti, salamannopeasti.

- Joo, hyvähän se on sanoa, kun on jo kymmenen vuotta sitten oppinut nämä asiat, älähtää poikajengi.

Jepjep. Oikea vastaus on 18.

Tulee sieventämislaskuja.

- Ope, mitä tarkoittaa sieventäminen, kysyn.

En muista mitään. Miten muistaisikaan, kun ei ole näitä ainutlaatuisen korvaamattomia taitoja tarvinnut lukion jälkeen ollenkaan.

Turhaudun. Pyörin pulpetissa, pälpätän Lauralle, Titalle ja Anni-Marialle.

Ja siinä, Titan pöydän keskellä, loistaa jotain kaunista. Puhtaanvalkoinen pyyhkäri.

- Saanko ottaa tosta vähän?

- Ota vaan.

Revin kumista sopivan kokoisen palan. Ja katso, miten kauniisti se lentääkään, ilmavassa kaaressa kohti opettajaa. Mutta ei osu. Uudestaan.

Nyt osuu, mutta etupenkin Juhaan. Juha katsoo taaksepäin. Vedän lärvin peruslukemille. Eihän näin kiltti takapenkin tyttö tuommoista...

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.