Halausten voimakin on auttanut surusta toipujaa

Paula Rissanen käveli alkuvuodesta onnettomana pitkin Kuopion katuja miettien, minne menisi. Mielessä velloi suru ja kaipaus, sillä puoliso Arvo Rissanen oli juuri menehtynyt.

Koti ei enää tuntunut kodilta, ja siellä oli vaikeaa olla. Yhteiset vuodet olivat olleet onnellisia, sillä pariskunta oli tottunut olemaan aina yhdessä. Avioliiton viimeisinä vuosina Rissanen oli miehensä omaishoitaja.

– Mieheni piti aina myös minusta hyvää huolta, ja minulla oli helppo elämä hänen kanssaan. Minkä hän lupasi, sen hän myös piti.

 

Hän muistaa miehensä jo kansakoulu- ja rippikouluajoilta. Sitten tuli päivä, jolloin komea nuorukainen ajoi Rissasen lapsuudenkodin pihaan moottoripyörällä ja otti tulevan vaimonsa mukaan yhteiselle pitkälle matkalle.

Rissasille syntyi kaksi lasta, ja tätä nykyä kuopiolaisnainen on myös neljän lapsenlapsen mummo. Kun lasten isä kuoli, Vaasan lähellä Mustasaaressa asuva tytär Eija Koski ja jyväskyläläinen poika Jarmo Rissanen ovat vierailleet tavallista useammin äitinsä luona.

– Lapset ja lastenlapset ovat läheisiä. Kun nähdään, ensimmäiseksi aina halataan.

Rissanen sai paikan Leväsen palvelukeskuksessa kokoontuvasta päiväryhmästä, jonne kaupungin tuetun yhteiskuljetuksen tuttu ja sama kuljettaja on kevään ja kesän ajan hakenut hänet kotiovelta asti. Ryhmässä on muun muassa voimisteltu, vierailtu Kuopion museoissa, luettu Savon Sanomia ja keskusteltu päivän uutisaiheista sekä nautittu viulistin ja kontrabasson soittajan musiikista.

Ryhmä kokoontui kesäkuun lopulla viimeisen kerran ja kävi Rissasen ehdotuksesta ravintola Kokkipojassa syömässä.

 

Hyvillä muistoilla eteenpäin

Rissanen on tyytyväinen, että meni mukaan ryhmään. Sieltä hän on saanut uusia, mukavia ystäviä, joiden avulla yksinäisyys ei enää tunnu ylitsepääsemättömältä. Kerholaisten kautta elämään on tullut taas merkitystä, ja Rissanen kokee menneensä läpi vaikeuksien ja selvinneensä.

– Otin miehestäni mukaan hyvät muistot, joilla mennä eteenpäin. Katsotaan, miltä tulevaisuus näyttää, hän toteaa toiveikkaana.

 

Osapäiväryhmä, jossa Paula Rissanen on käynyt, kuuluu Kuopion kaupungin vanhusten päivätoimintaan. Lähihoitaja ja ryhmäohjaaja Paula Herrasen mukaan toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää kotona asuvan ikääntyvän toimintakykyä ja toimia ikääntyvien kohtaamispaikkana.

Toiminnassa on sekä koko- että osapäiväryhmiä. Osallistujat valitaan ryhmiin hakemusten perusteella. Herrasen mukaan ryhmäläisillä on usein samanlainen elämäntilanne, esimerkiksi suruaika. Vertaistuki on heille tärkeää ja ryhmässä osallistujat voivat keskustella elämäntilanteistaan.

Herrasesta ryhmässä on onnistuttu, jos asiakas odottaa kokoontumista ja muistelee ryhmän jälkeen, mitä siellä tehtiin.

– Yksinäisyyteen ei pidä jäädä, vaan jatkaa elämää eteenpäin. Ryhmä voi olla ilon ja yhdessä tekemisen hetki viikossa.

 

Herrasen mukaan toimintakeskuksissa on varattavissa myös erilaisia liikunta- ja kokoontumistiloja ikääntyneiden harrastustoimintaan. Tiloissa kokoontuu tällä hetkellä muun muassa vertaisohjaajien, kansalaisopiston, eläkeläisjärjestöjen sekä veteraani- ja potilasjärjestöjen järjestämiä ikääntyneiden harrasteryhmiä. Toimintakeskuksissa on mahdollisuus ruokailuun. Ruokaa voi myös ostaa kotiin tai siellä voi käydä kahvilla arkipäivisin.

Toimintakeskuksissa järjestetään paljon myös avoimia tapahtumia, esimerkiksi yhteislaulutilaisuuksia, päivätansseja ja hengellisiä tilaisuuksia.

– Lisätietoja tapahtumista saa toimintakeskusten ilmoitustauluilta ja toiminnanohjaajilta.

 

Surutyötäkin tekevä saa olla välillä iloinen

Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan jokainen suree omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Siksi surevan ei tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat surun olevan. Sureva leskikin voi tuntea ilon hetkiä, joista saa nauttia hyvillä mielin.

Hyvät hetket ovat tärkeitä ja kannattelevat eteenpäin. Suru kuitenkin ottaa jossain vaiheessa syövereihinsä, ja tunteet vaihtelevat surutyön vaiheiden mukaan.

– Surussa on tärkeää, ettei jää yksin. Varsinkin alussa kannattaa myös ottaa vastaan ulkopuolista apua, kun tulee paljon esimerkiksi hautajaisiin liittyviä käytännön järjestelyjä, sanoo Psykoterapiakeskus Vastaamossa työskentelevä Pitkänen.

Ensimmäisessä eli sokkivaiheessa sureva ei ehkä vielä hyväksy tapahtunutta. Hän voi ajatella, että kuollut puoliso on käymässä jossain ja tulee takaisin. Tapahtunut voi tuntua kuin unelta. Ensimmäinen vuosi puolison kuoleman jälkeen on surutyössä tärkeä.

– Silloin on kohdattava jokainen vuodenaika ja juhlapyhä yksin ilman toista.

Toisessa eli käsittelyvaiheessa hyväksytään, että kuolema on totta. Silloin sureva haluaa puhua asiasta aina uudelleen. Hän alkaa ymmärtää, mitä on menettänyt. Tässä vaiheessa sureva voi tuntea muun muassa epätoivoa, vihaa ja katkeruutta mutta myös hyviä tunteita.

Välillä elämä voi tuntua merkityksettömältä. Pikku hiljaa surun helpottaessa ajatukset kuitenkin suuntautuvat tulevaan.

– Surulle pitää antaa aikaa. Suru ei ole kaveri, jonka voi äkkiä käsitellä ja paketoida sitten pakettiin.

Surevalla on hyvä olla joku läheinen, jolle voi puhua tunteista ja joka on tietoinen niistä. Pitkänen kehottaa myös miettimään, onko ystäviä, joiden kanssa etsiä yhteistä tekemistä ja aikaa. Jos ei ole läheistä ihmistä, jonka kanssa jutella, ulkopuolisen apu voi olla tarpeen.

Apua löytää esimerkiksi oman kunnan terveyspalveluista tai seurakunnan sururyhmistä. Myös erilaisissa tapahtumissa voi solmia uusia tuttavuuksia. Jos mieliala on jatkuvasti alakuloinen, ja surutyö pitkittyy, kannattaa hakea apua.

– Surutyön tehtävänä on muuttaa ajatukset eletystä yhteisestä elämästä kauniiksi muistoiksi, joissa kiitollisuus on läsnä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Perhe

Lapsiperheköyhyys korostuu jouluna – jopa 14 prosenttia lapsiperheistä on ahtaalla Suomessa

Konkreettiset kasvatusvinkit: Puutu lapsen kehokritiikkiin ja selvitä aikuisten eripurat lapsen nähden

Mitä raha merkitsee parisuhteellesi? Vastaa kyselyyn!

Ympäristöjohtajan perhekuvio pyörii, kun isä ottaa ison vastuun arjesta

Kaksospoikien kuolema: Äiti pohtii yhä, tekivätkö ammattilaiset kaiken voitavan

Perheenäiti ja lastentarhanopettaja paljastaa: tämä kikka vie toppahousukiukun ja kehittää puhetta

5 vinkkiä: Näin autat änkyttävää lasta – 10 minuuttia päivässä voi tehdä ihmeitä

Puheterapeutti: Sohvalta roikkuminen ei ole puuta heinää – ihmeellinen konsti voi toimia ärrän opettelussa

Parisuhdekouluttaja: Pitkässä liitossa pitää harrastaa tuhmuuksia

Äidin painajainen toistui – myös toinen lapsi jäi kiinni näpistelystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.