"Supistusten välissä ripsarit naamaan"

Esikoista odottaessa oli vielä aikaa vilkuilla peiliin ja tuntui hyvältä huolehtia siitä, että vatsa sai kasvaa edustavien kasvojen alla. Synnyttämään lähtiessäkin mielessä kävi, että ensimmäisissä yhteisissä kuvissa olisi kiva näyttää hyvältä ja supistusten välissä sipaisin ripsarit naamaan. Pitkän synnytyksen jälkeen, ne ripsarit poskilla, tukka sekaisin ja superuupuneena, ei huolitellusta ulkonäöstä kyllä voinut puhua, mutta ne kuvat on silti maailman kauneimmat. Toiseen synnytykseen lähtiessä tiesin, että haluan vain hiusten pysyvän pois kasvoilta ponnistaessa. Ulkonäkö – huh, palataan asiaan parin vuoden kuluttua.

Kysyimme verkossa, panostavatko raskaana olevat ulkonäköönsä synnytyksen lähestyessä. Kyselyyn vastasi 286 raskaana olevaa tai/ja synnyttänyttä.

Suurin osa vastaajista, 56 prosenttia, kertoi miettineensä ulkonäköasioita synnytyksen lähestyessä. Noin 37 prosenttia haluaisi olla huoliteltu synnytyksen lähestyessä ja synnytyksen jälkeen. Lähes joka viides vastaaja (19 prosenttia) taas oli ajatellut asiaa jollain tasolla. Osa heistä olisi voinut haluta panostaa ulkonäköön, mutta lähtö sairaalaan tuli yllättäen tai synnytys kesti niin kauan, että ehostautuminen jäi muiden asioiden alle. Osa puolestaan myönsi miettineensä, että olisi mukava näyttää nätiltä, mutta paineita siihen ei ole.

44 prosenttia vastaajista puolestaan koki, ettei ulkonäöllisillä asioilla ole mitään tekemistä synnytyksen kanssa eikä sellaista asiaa ehdi ajatellakaan.

"Pakotin mieheni

lakkaamaan varpaankynnet"

Näin kommentoivat ne, jotka halusivat olla huoliteltuja synnytyksen lähestyessä:

Otin ripsipidennykset juuri ennen synnytystä, koska ajattelin, että en kuitenkaan ehdi sitä tekemään heti synnytyksen jälkeen. Jälkikäteen on ollut kiva katsoa kuvista, kuinka yllättävän hyvältä on näyttänyt, vaikka synnytys olikin kestänyt jo 16 tuntia. Ajattelin tehdä saman uudestaan ennen seuraavaa synnytystä.

Ulkonäöllä on väliä, mutta ei itse synnytyksen kannalta. Ennen synnytystä aion hemmotella itseäni kampaajalla ja kosmetologilla, ja toivon saavani synnytyksen jälkeen kuvan lapsen kanssa, jonka kehtaa seinällekin laittaa. On yksi hailee miltä itse synnytyksessä näytän.

Supistukset alkoivat klo 01 yöllä, aamulla lähetin vielä miehen töihin, että voin värjätä tukan rauhassa kotona. Hiukset värjättyäni soitin miehelle puolen päivän aikaan että alas tulla kotiin, pitää lähteä synnärille.

Itse en taipunut enää loppuraskaudessa lakkaamaan kynsiä. Pakotin miehen siihen hommaan. Sairaalakassiin pakkasin normaalia parempaa sampoota ja hoitoainetta – ihan vaan itseäni varten. Kävin myös kampaajalla hieman ennen h-hetkeä; se oli helpompaa yhtenä kappaleena.

Itse olen aina (neljä kertaa) h-hetken lähestyessä värjännyt kulmat ja ripset, sekä hoitanut jalat kuntoon. Vaikka sillä hetkellä oma ulkonäkö on toissijainen asia, niin vuoden kuluttua kun katsoo ensikuvia vastasyntyneestä ja äidistä, tulee itselle hyvä olo kun ei näytä harakalta. Jalat on oltava kuosissa punaisissa lakoissa, jotta kätilöilläkin on kivempi tehdä töitä.

Supistuksia alkoi tuntua klo 20. Puolen yön aikaan totesin miehelle, että nyt taitaa olla menoa ja kaivoin meikkipussin esille. Ripsarit silmiin, kulmiin väriä ja meikkipuuteria kasvoille. Miestä vähän huvitti. Taisipa napata tilanteesta kuvankin. Kolmen aikoihin lähdettiin sairaalaan. Meikkipussi oli mukana, mutta seuraavan kerran taisin siihen koskea vasta kolmisen vuorokautta myöhemmin.

Edellisessä loppuraskaudesta kävin huollattamassa volyymiripset noin viikkoa ennen synnytystä. Koin, että saan samalla hengähtää arjen keskellä ja samalla tiesin, ettei huoltoon ole kiire ainakaan heti synnytyksen jälkeen, vaan jää aikaa kaksosille enemmän. Oli ihanaa ja stressaamatonta, kun vieraita kävi kotona tai kun lähti kaksosten kanssa liikkeelle eikä tarvinnut ryhtyä sen enempää meikkailemaan. Nyt raskaana ollessa olen päättänyt tehdä samoin. Käyn laitattamassa ainakin ripset ja tukan kuosiin ennen laskettua aikaa. Välttyisi taas stressiltä ja voisi ylpeänä, itsevarmana lähteä lasten kanssa liikkeelle "tuhlaamatta" joka päivä aikaa puunattaessaan itseään.

Tykkään näyttää huolitellulta. Minulla on ollut ripsipidennykset jo yli vuoden ajan, joten miksi ottaisin niitä pois synnytystä ennen? Värjäsin myös kulmakarvat lasketun ajan tienoilla. Arjen pieni luksus tuo minulle hyvää mieltä.

Meikkasin ja pidin itsestäni huolta myös synnytyksen jälkeen, vaikka lapsella oli koliikki ja toteamaton maitoallergia, eli huutoa ja nukkumattomia öitä kesti kuukausia. Ei niin pahasti iskenyt epätoivo, kun peilistä katsoi suhtkoht ihmisen näköinen minä. Vaikkakin uupunut...

Laitatin ripset kuntoon jo valmiiksi, jotta itsellä on parempi olo katsoessani peiliin sekä sairaalassa ollessa että kiireisessä vauva-arjessa. Kävin myös kampaajalla, sillä tiesin etten kahden pienen kanssa ihan heti sinne pääse. Alapäähän ei synnytyksen jälkeen ole muutenkaan katsomista, joten ihan sama, miltä se näyttää!

En halua, että tukka on likainen ja hapsottaa. Uskon, että jollain tavalla huoliteltu ulkonäkö antaa itsevarmuutta ja sitä kautta voimia synnytykseenkin. Olen ajatellut käydä kampaajalla ennen synnytystä. Kulmatkin voisi laittaa. Synnytyksen jälkeen haluan näyttää ihmiseltä enkä ihmisrauniolta.

Haluan, että hiukset ja kulmakarvat on kunnossa, jotta synnytyksen jälkeen otettavista kuvista tulee kauniita. Meikkejä en ole kuitenkaan pakannut sairaalaan mukaan. Alapään ja säärien sheivaus tekee olon mukavammaksi synnytyksen aikana, kun siellä kuitenkin pyörii porukkaa.

Kävin ennen kakkosen laskettua laittamassa ripsienpidennykset värjäsin kulmat ja laitoin kynnet. Samoin kolmannen kohdalla. Ekan kohdalla en moista asiaa tajunnut ajatella. En halunnut olla sairaalassa kaapu päällä hiihtävä haamu, vaan on ollut tärkeä näyttää raikkaalta ja itsestään välittävältä. Ei se ole pienokaiselta pois, että äiti pitää myös itsestään huolta.

Esikoisen kohdalla ei muuta ollutkaan kuin aikaa loppuraskaudessa, niin mihinkäs muuhun sitä olisi käyttänyt kun itsensä huoltamiseen? Monet naiset kokevat kaunistumisen rentouttavana, joka on taas hyväksi vauvalle ja hyvää valmistautumista lähestyvään synnytykseen. Oma meikkaaminen ja kaunistautuminen synnytyssaliin lähtiessäkin sai ajatukset pois kivuista ja tulevasta, joten siinäkin mielessä en näe asiassa muuta kuin hyviä puolia, mikäli nainen kokee sen luontaiseksi.

Naisella on oikeus olla huoliteltu ja näyttää huolitellulta ennen synnytystäkin. Ehdottomasti! Muutenkin raskaus ja synnytys on elimistölle kova ponnistus ja tuntuu, että kun painoa ja turvotusta tulee, eikä olo ole hehkein, niin on hyvä, että voi helpottaa oloaan kohentamalla itseään muun muassa ripsi- ja kynsipidennyksillä tai muilla kohennuksilla. En näe tätä mitenkään pahana.

Äitiysvapaalle jäätyäni hoidatin jalat ja kädet kuntoon. Itsensä hemmottelu raskauden loppumetreillä oli jotenkin asiaankuuluvaa. Ja alapään karvoituksen kurissapitäminen kuuluu normaaliin suihkussakäyntirutiiniin. Ripsaria en synnytyssalissa enää laittaisi, mutta kivahan se olisi näyttää hyvältä lapsosen vierellä hänen ekoissa kuvissa.

"Saa näkyä,

että ponnistettu on"

Näin ajattelivat ne, jotka eivät kokeneet huolittelua tärkeäksi raskaana ollessa tai synnytykseen valmistautumisessa: Synnyttämään mennessä sitä vähät välitti ulkonäöstään. Synnytys itsessään ei kuitenkaan ole siistiä puuhaa. Tuskin kukaan kerkeää siinä tilanteessa katselemaan, onko ripset ja kynnet viimeisen päälle laitettuina. Itselläni synnytys alkoi etuajassa, ei siinä ollut päällimmäisenä mielessä, miltä itse näytti sairaalaan mennessä.

Synnytys on kokonaisuutena maailman luonnollisin asia ja lapsen syntymä mitä kauneinta, tuntuu siis typerältä, että yhteiskuntamme asettaa äidille ulkonäköpaineita muutenkin rankan tapahtuman päälle, kun sen sijaan pitäisi opetella keskittymään aivan muihin seikkoihin ja olla armollinen itselleen.

Perussiisteys ja -hygienia riittää. Mutta kyllä siinä h-hetken lähestyessä ihan muut asiat oli mielessä kuin oma ulkonäkö. Meikkaus on ehkä vihoviimeinen asia, mitä kannattaa tehdä, kun meikit kuitenkin vaan leviäisi naamalle. Synnytys itsessään ei ole mitenkään säihkyvä kokemus, ja kyllä sitä saa sellaisen ponnistuksen jälkeen näyttääkin siltä, että ponnistettu on.

Mielessä on vain suuren mahan pois saanti. Mieleeni ei edes tullut siistiä karvoitusta, se olisi itse ollut aivan sula mahdottomuus sen mahan takaa! Meikin käytönkin lopetin loppuvaiheella, kun naama oli niin turvoksissa, ettei siitä olisi mitään hyötyä ollut. Toiset naiset kyllä pakkeloivat itseään vielä synnärilläkin.

Ei ole ulkonäkö mielessä, kun synnytys lähestyy. Ihan sama, miltä näyttää kunhan lapsi on ulkona turvallisesti. Kokemuksia ei vielä synnytyksestä ole, mutta parin kuukauden päästä pitäisi jo olla. Sitä odotellessa.

Minulle tehtiin suunniteltu sektio, missä ei olisi saanut kosmetiikkaa käyttääkään. Ei kyllä tullut mieleenkään mitkään ripsienpidennykset. Raskauden viimeisinä viikkoina ei tehnyt muutenkaan mieli meikkailla, tai edes paikkojen ajelu ison vatsan ollessa tiellä. Hiuksiakaan en värjännyt koko raskausaikana. Vaikka olen nuori (22) ja normaalisti ulkonäkö ja meikkaaminen on minulle tärkeää, ei se silti ollut minulle loppuvaiheilla raskautta millään tavalla tärkeä asia.

Minulle ei ollut väliä miltä näytän synnytyksessä. Kaikki muut asiat olivat tärkeämpinä mielessäni sillä hetkellä. Tiesin, että huoliteltu ulkonäköni menisi hukkaan kun kukaan ei sitä huomaisi, en edes itse.

Kyllä se ajatus on enemmän siinä, että jaksaa synnytykseen asti ja että kaikki menisi vauvan kannalta hyvin.

Olisi noloa mennä synnyttämään tälläytyneenä. Edellisen raskauden lopulla kävin kyllä kampaajalla ja huolehdin varpaankynsien leikkaamisesta, mille ei välttämättä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa ole aikaa. Voihan äiti olla huoliteltu luonnollisenakin ilman kestomeikkauksia ja teko-osia.

Ei sinne synnytyssaliin mennä itseä esittelemään.

"Turhamainen puoli

nostaa itseään"

19 prosenttia vastaajista ei ottanut asiaan jyrkästi kantaa. Huolittelu on saattanut olla mielessä etukäteen, mutta todellisuus on pistänyt asiat uusiksi.

Kyllä sitä mietti, mutta ulkonäköasiat unohtui aika äkkiä, kun tilanne oli päällä!

Synnytyksen lähestyessä mietin ulkonäköä, mutta itse synnytyksessä en. Myönnän värjänneeni kulmat kotona juuri ennen synnärille menoa.

Raskaana ollessa päätin, että laitatan ripsien pidennykset ennen synnytystä. Oli myös selvää, että alapääkarvoitus olisi oltava siistitty. Halusin olla edes hieman skarpimman näköinen. Raskaus ei kuitenkaan ollut helppo ja loppuajasta vointi oli niin väsynyt, ettei ripset käyneet edes mielessä. Synnytyksessä mentiin siis reilulla puskalla, pitkillä säärikarvoilla ja luomunaamalla. Silti maailmaan syntyi kaunis tyttö, vaikka äiti näyttikin gorillalta.

Olen miettinyt, että olisi mahtava olla huolitellun näköinen valokuvissa, joita synnärillä otetaan, mutta olen aika varma, ettei kynnet ja ripset sillä hetkellä kiinnosta, kun tulee lähtö synnytykseen.

Näin kätilön näkökulmasta ei ole kyllä todellakaan väliä, onko synnyttäjä huolitellun näköinen. Jos äiti itse kokee oman olonsa eheämmäksi huolitellun ulkonäön kanssa, niin sitten vaan sheivailemaan tai laitattamaan ripset. Laitetuista kynsistä on vaan haittaa.

Ajattelen että tärkeämpää on hyvä hygienia; en haluaisi lähteä synnyttämään ilman, että olen käynyt suihkussa. Vaikka ajattelenkin, että on turhamaisuutta, että synnytyksen lähestyessä ajaa säärikarvat ja lakkaa kynnet, olin viimeksi synnyttämään mennessäni tyytyväinen, että kuvissa jälkeenpäin katsottuna oli nätit kynnet ja pakkasin sairaalakassiin meikit mukaan. Joku turhamainen puoli nostaa aina itsensä esiin, vaikka järjellä ajateltuna noilla asioilla ei ole tuon taivaallista merkitystä, kertoo neljän lapsen äiti.

Kampaaja on varattu äitiysloman alkupuolelle, koska synnytyksen jälkeen tuskin kampaajalle heti pääsee. Ripset myös värjätään ja kasvohoidossakin käyn äitiysloman aikana, saan siinä hetken omaa luksushemmotteluaikaa. Mutta jos vauva syntyisi ennen näitä varattuja aikoja, en meikkaisi tai kähertäisi tukkaa synnytykseen. Haluaisin siis olla synnytyksessä huolitellun näköinen ilman naamassa olevaa pakkelia.

Toki on mukava olla tukka siistittynä ja niin edelleen, mutta paineita en asiasta ota. Tekoripset ja rakennekynnet ovat muutenkin sellaisia turhakkeita etten niitä laittaisi, vaikka maksettaisi!

Ennen synnytystä oli mielessä, kovastikin. Viisi päivää kestäneen synnytyksen jälkeen ei enää ollut kyllä todellakaan mielessä. Mutta sen näkee kuvistakin, jotka harmittavat valitettavasti jälkikäteen. Ei ole kiva katsoa kuvista limaisia hiuksia ja sotkuista olemusta.

Synnykseni alkoi yhtäkkiä neljä viikkoa etuajassa, mutta siltikin siinä hötäkässä kävi mielessä, että onneksi sheivasin jalat edellisenä päivänä. Vähän jopa häpesin tuota ajatusta, ihan kuin sillä olisi ollut väliä. Muuten en kyllä meikannut, en edes muistanut laittaa rintaliivejä päälle, kun aamulla soitin ambulanssin ja kiirehdin makaamaan kylkiasentoon.

Itsellä oli ainakin niin vaikea loppuraskaus ja niin iso maha, että alapään siistiminen hoitui vaan vähän karvoja leikkelemällä. Eihän sinne edes mahan takaa näe! Synnytys kesti 45 tuntia, että olisinpa ollut nätti ilmestys kaksi päivää synnytyksen jälkeen, jos olisin meikannut ennen sairaalaan lähtiessä.

Mieleenikään ei tulisi käyttää ylimääräisiä kemikaaleja, kuten kynsilakkaa ja tekoripsiä, mutta sääret, kainalot ja intiimialueet haluan olevan siistit, kuten aina muutenkin. Itsestään on hyvä pitää huolta luonnonmukaisesti, niitäkin vaihtoehtoja nykyään on paljon tarjolla onneksi.

Huoliteltu ulkonäkö on ehkä kaikkein vähiten mielessä synnytyksen lähestyessä. En tosin halunnut miehen olevan mukana katsomassa ponnistuksia ja naamanvääntelyitä, joten hiukan ulkonäkö oli kuitenkin mielessä.

Ensimmäisen raskauden aikana kävin värjäämässä ripset ja nyppimässä kulmakarvat. Mutta näytin silti kauhealta, kun en päässyt sängystä ylös ja suihkuun kolmeen päivään synnytyksen jälkeen. Toisen ja kolmannen lapsen kanssa ei käynyt edes mielessä.

Kävi mielessä, mitähän kätilö mahtaa ajatella karvaiaista kintuistani ja genitaalialueesta. Järkeilin kuitenkin, että ovat varmasti nähneet kaikennäköistä, joten en ottanut asiasta stressiä. Synnyttämään lähtiessä tukka vaan ponnarille ja menoksi! Ei siinä jääty meikkipussia kaivelemaan.

Ulkonäkö oli kyllä mielessä, mutta siinä vaiheessa pienille rahoille oli tärkeämpääkin tekemistä. Olisi ollut ihanaa saada ripset kuntoon, että kuvissa olisi näyttänyt nätiltä. Toisaalta taas siinä vaiheessa sellainen "turhamaisuus" tuntui hölmöltä. Ei vauvaa ne ripset kiinnosta. Synnytyksen jälkeen peilistä taisi katsoa enemmän röllipeikko, kun prinsessa. Siihen kun sitten lisätään ripset, tulee ehkä enemmän sellainen helmiä sioille -olo.

Kyselyyn vastaajien kesken arvoimme elokuvalippuja. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille vastanneille!

Lue myös kosmetologien ja kätilöiden näkemyksiä raskaana olevien huolittelusta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Odottavien äitien nykytrendi: Tällättynä kohti synnytyssalia