Kolumni: Harjoittelimme tilannetta, joka Kuopiossa muuttui todeksi

Tiistainen Kuopion kouluisku kolahti itselläni tuoreisiin tunteisiin. Olin viikkoa aiemmin osallistunut turvallisuuskoulutukseen, jossa yksi harjoituksista muistutti paljon sitä, mitä Kuopiossa sitten tapahtui.

Harjoitus alkoi luokkahuoneessa. Kuvitteellinen oppitunti oli kesken, kun ovelle saapui aggressiivinen mies. Puukkoa ja ampuma-asetta kantanut mies etsi Päivi-nimistä naista. Oli selvää, että jos Päivi löytyisi, hänelle ei tapahtuisi mitään hyvää.

– Ei täällä ole ketään Päiviä! Mee pois! Eti muualta!, huomasin karjuvani.

Samaa taisi hälinän keskellä huutaa joku muukin. Mies saatiin hetkeksi harhautettua käytävään ja ovi lyötiin lukkoon.

Ei se meitä paljon auttanut. Kohta alkoi tulla luoteja oven läpi, sitten ikkunasta. Konttasimme pulpettien ali tiiliseinäiseen takahuoneeseen odottamaan avun tulemista.

Vaikka kyseessä oli pelkkä vaaraton harjoitus, piilossa kyhjöttämiseen kuluneet minuutit olivat pitkiä. Kun poliisi lopulta tuli, olimme niin vainoharhaisia, ettemme ilman varmistuksen varmistusta enää uskaltaneet avata ovea.

Sekavaa ja kaoottista. Se oli harjoituksen vetäjän arvio toiminnastamme. Samaan hengenvetoon hän totesi, että juuri sellaista se olisi todellisessakin tilanteessa.

Emme sentään suosiolla luovuttaneet Päiviä hyökkääjälle. Sellainenkin skenaario olisi ollut mahdollinen. Olisimme uhranneet Päivin, jolloin muut olisivat päässeet helpommalla. Ehkä.

Mitä opin? Että uhka ei ole aina eksoottinen. Ei tarvita terroristeja tai järjestäytynyttä rikollisuutta. Veritekojen taustalla voi olla pieni ja arkinen syy, vaikka vain oma harhainen ajatus, joka tekijän mielessä kasvaa elämää suuremmaksi.

Syyt ja selitykset, jos niitä ylipäätään löytyy, ovat myöhempiä aikoja varten. Ratkaiseva hetki on vaaran hetki.

Harjoituksen tärkein anti on kokemus avuttomuudesta. Se on ikävä, kauhea, sietämätön tunne. Silti se pitäisi kestää, että pystyisi toimimaan.

Kauheaa on sekin, ettei voi tietää, oppiiko avuttomuutta sietämään harjoittelemalla. Voi vain yrittää.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Sirpa Welch, 44, on tarjoillut hampurilaisia Clint Eastwoodille ja kokannut upporikkaiden kemuissa, mutta rikkaidenkin elämä on jumissa – "Tällä hetkellä pitää improvisioida"

Kolumni: Kirjahyllyn ääressä paljastuu levottomuus

Leppäsen perheen lapset muistavat tänään palmusunnuntaina isovanhempia virpomispuheluilla – "Oliver mietti, miten kaverin voisi saada etänä yökylään"

"Eihän se näy päällepäin, olen sellainen kuin olen" – Miikka Uronen elää täysipainoista elämää ja käy töissä kehitysvammastaan huolimatta

Ikivihreät iskelmätähdet eivät suostu sammumaan – koronavirus katkaisi yli 70-vuotiaiden tähtien keikkaputken, mutta usean ura jatkuu edelleen

160-kiloista Henriikka Pitkästä kauhistutti astua vaa’alle, mutta kun hän sen teki, kaikki muuttui

Kolumni: Uimahalliuskovainen väijytti minut – ja vieläpä lähes alastomana

"Se oli taistelua joka vaiheessa" – Naisten asepalvelus täyttää huhtikuun alussa 25 vuotta, ja siitä on kiittäminen Kaarina Buure-Hägglundia

Tradwife tietää, kuinka herätään tyylikkäänä – vapaaehtoisesti kotiin jääneet rouvat penäävät arvostusta kotitöistä

Kolumni: Leppoisalla lomalla oli ironinen loppu – turvalliselta saarelta piti paeta riskien Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.