Kun Talvivaarassa kaikki meni pieleen, kaivoksen perustajiin kuulunut Arto Suokas häipyi ulkomaille, mutta nyt hän on palannut

Oli ollut Vuorimieskilta-nimisen opiskelijayhdistyksen juhlat. Arto Suokas opiskeli viimeistä vuotta kaivosinsinööriksi Teknillisessä korkeakoulussa Espoon Otaniemessä. Aamulla hän sai puhelun.

Soittaja oli joku Pekka Perä, ensimmäisen lukuvuoden opiskelija samalta alalta. Perä tarvitsi kyytiä, ja Suokas sattui olemaan ajokunnossa. Siitä alkoi ystävyys.

Myöhemmin kaksikko törmäsi toisella puolella maailmaa, Forrestanian nikkelikaivoksella Länsi-Australiassa. Molemmat olivat päätyneet hommiin kauas kotoa.

Miesten ystävyys syveni.

 

Suokas, joka on nykyisin 60-vuotias, on maalaistalon poika Jokioisista Kanta-Hämeestä. Kaivosalalle hän päätyi sattumalta.

Koulussa Suokas kiinnostui matematiikasta, luonnontieteistä ja kielistä. Hän aikoi opiskelemaan lääketieteelliseen, insinööriopinnot olivat vasta kakkosvaihtoehto. Kun lääkishaaveet sitten vaihtuivat teekkarin tupsulakkiin, kaivosala oli vasta viidenneksi mieluisin pääainevaihtoehto. Sinne pisteet riittivät, joten sinne Suokas meni.

Pikku hiljaa vuoriteollisuus alkoi tosissaan kiinnostaa. Into vain lisääntyi varusmiespalveluksen aikana: panssaripioneeri pääsi räjäyttelemään kaikenlaista – ja räjähteethän ovat kaivosalallakin olennainen juttu.

Diplomityönsä Suokas teki Kanadassa, ja työura aukesi suoraan valmistujaisista. Ensimmäisenä tehtävänä oli Outokumpu Oy:n Hammaslahden kaivoksen sulkeminen Pohjois-Karjalassa 1980-luvun lopulla.

Suomen kaivostoiminta oli tuolloin pohjalukemissa, joten oli luontevaa jatkaa töitä ulkomailla: Irlannissa, Kanadassa, Australiassa... Reissaaminen sopi nuorelle miehelle. Esimerkiksi Australian Perth on edelleen yksi Suokkaan suosikkikaupungeista.

– Asenne oli joka paikassa, että täällä ollaan ja täältä otetaan kaikki irti. Jos iski koti-ikävä, huudatin stereoista Sakari Kuosmasen tulkintaa Suojelusenkelistä.

Vuonna 2005 Suokkaan seitsemäntoista vuoden ulkomaanrupeama katkesi työttömäksi jäämiseen. Silloin hänen mieleensä muistui eräs vanha tuttu.

– Soitin Pekka Perälle. Minusta tuli yhdestoista työntekijä Talvivaaran kaivosyhtiöön.

Perä oli perustanut yhtiön kahta vuotta aiemmin. Suokas sai ison vastuun. Hänen johdollaan avattiin Kuusilammen avolouhos, josta Talvivaaran kaivoksen kaikki malmi on louhittu.

– Ne olivat hyviä vuosia. Kaivoksen suunnittelu, koneiden hankinta, rekrytointi, ylösajo, tuotanto...

Johdon ydinryhmälle, johon Suokaskin kuului, annettiin myös tilaisuus merkitä edullisesti uuden kaivosyhtiön osakkeita ennen varsinaista pörssilistautumista. Kun Talvivaaran osake ampaisi nousuun, sijoitusten arvo moninkertaistui.

Kaiken muun hyvän lisäksi sattui vielä yksi onnenpotku. Suokas löysi itselleen täydellisen talon Sumsanjärven rannalta Kuhmosta. Se oli juuri sopivan lähellä Sotkamossa sijainnutta kaivosta mutta toisaalta juuri sopivan kaukana sieltä.

Taivaljärvellä käytetään hopean rikastukseen sata vuotta vanhaa teknologiaa. Kuva: RIIKKA HURRI
 

Hyviä vuosia oli kuusi. Sitten Talvivaaran menestystarina alkoi kääntyä päälaelleen. Ja lopulta koitti sunnuntain ja maanantain välinen yö, 4.–5. marraskuuta 2012.

– Olin päivystäjänä, kun puhelin soi, Suokas muistelee.

Talvivaaran kipsisakka-allas oli puhjennut, ja raskaasti saastuneet vedet virtasivat hallitsemattomasti kahteen eri vesistöön. Louhinta keskeytettiin, ja Suokkaan työ muuttui louhoksen johtamisesta sekalaiseksi kriisinhallinnaksi.

– Se oli raskas talvi, kun näki, mitä kaivoksella tapahtui, ja kuuli ulkoa, mitä siellä väitettiin tapahtuneen.

Sankareista tuli hylkiöitä. Talvivaaran työntekijöiden lapsia alettiin kiusata koulussa. Pekka Perän selkääntaputtelijat vaihtuivat selkäänpuukottajiksi. Mutta kriisistä jäi myös hyviä muistoja.

– Talvivaaran henkeä osoittaa, että kun hätäpatoa vuodon tukkimiseksi tehtiin, kaikki urakoitsijat lähtivät nurisematta hätätöihin ja suunnitteluporukka teki ratkaisuja lennossa.

 

Suokkaan mitta tuli täyteen toukokuussa 2013. Silloin hänen varsinainen työnsä, malmintuotanto, oli ollut keskeytyksissä jo melkein vuoden. Se turhautti.

Sopivasti hänelle tuli työtarjous Jäämeren rannalta, Pohjois-Norjan Kirkkoniemestä, jossa sijaitsi Sydvarangerin rautakaivos.

Lähdöstään huolimatta Suokas pysyi Talvivaaran osakkaana vuosi sitten tapahtuneeseen konkurssiin asti. Suurimman osan osakkeistaan hän kuitenkin myi irtisanouduttuaan kaivokselta. Silloin pörssikurssi kynti pohjalukemissa.

– Mutta kyllä minä jäin Talvivaarasta plussalle, Suokas vakuuttaa.

 

Norjan-keikka kesti pari vuotta. Sitten kaivoksen toiminta keskeytettiin raudan hinnan alenemisen vuoksi. Sellaiseen saa kaivosalalla tottua: raaka-aineiden hinnat heittelevät, kaivoksia avataan ja suljetaan niiden mukaan.

Norjan jälkeen pari vuotta vierähti Kevitsan kaivoksella Sodankylässä, mutta heinäkuussa 2017 Suokas löysi itsensä jälleen Sotkamosta.

Ehkä hänellä oli jokin aavistus tulevasta. Taloaan Sumsanjärven rannalla Suokas ei nimittäin ollut raaskinut myydä, vaan oli jättänyt sen kesämökiksi. Rantapaikan hankkimisesta tulee ensi kesänä kuluneeksi kymmenen vuotta.

– Sotkamo on kaivospaikkakuntana ihan mahtava. Täällä on elämää ja hyvät kulkuyhteydet. Luonto on pysynyt hyvässä kunnossa. Tämä ei ole enää mikään Nälkämaa.

Ensimmäisen rikastekuorman on määrä lähteä Taivaljärveltä maaliskuussa. Kuva: RIIKKA HURRI
 

Taivaljärven hopeamalmio Sotkamon kaakkoisnurkalla löydettiin samoihin aikoihin kuin Talvivaaran malmio kunnan vastakkaisella laidalla. Geologisen tutkimuskeskuksen kaira lävisti Talvivaaran malmin vuonna 1977. Oulun yliopiston tutkijat puolestaan osuivat Taivaljärven hopeaan 1980.

Tekniikan tohtori Timo Lindborg perusti Sotkamo Silver -kaivosyhtiön vuonna 2006. Hän on värikäs persoona, joka toimii dosenttina Oulun yliopistossa mutta on siinä sivussa vienyt jo kolme kaivosyhtiötä pörssiin.

Sotkamo Silverin vuoro listautua tuli kesällä 2012. Samana vuonna pumpattiin tyhjäksi vedestä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa louhittu tutkimustunneli. Kaikki oli valmiina, ja kaivostoiminta olisi voinut pyörähtää käyntiin hyvinkin nopeasti.

Mutta sitten tuli Talvivaaran vuoto. Se sulki rahahanat myös hopeakaivokselta, ja kaivoksen käynnistäminen lykkääntyi vuosilla.

Nyt rahoitus on kasassa ja Sotkamo Silver näyttää muistuttavan Talvivaaraa yhdessä asiassa: siitäkin on tullut kansanosake. Osakkeenomistajista 79 prosenttia on suomalaisia, ja joukossa on paljon pienomistajia.

 

Juuri missään muussa asiassa Taivaljärvi ei sitten muistutakaan Talvivaaraa. Talvivaarassa käynnistettyä bioliuotusteknologiaa ei ollut kokeiltu koskaan nikkelin rikastukseen arktisella alueella. Sen sijaan Taivaljärven hopeakaivoksen vaahdotusrikastus on sata vuotta vanhaa tekniikkaa.

Talvivaaran kallioperä on hyvin hapanta, Taivaljärven malmikivi on jopa lievästi emäksistä. Myöskään rikastusprosessissa ei tarvita happoja.

Ja ennen muuta kaivosten mittasuhteet ovat aivan eri maailmoista.

– Seitsemän vuoden toiminta-aikana aiomme louhia kiveä saman määrän, jonka Talvivaaraa operoiva Terrafame louhii parissa kuukaudessa, Suokas havainnollistaa.

Esimerkkinä ympäristövaikutusten pienuudesta hän mainitsee, että kaivospiirin keskellä sijaitsevassa ja sille nimensä antaneessa Taivaljärvessä toimii edelleen kalankasvattamo. Kaivoksen ympäristövaikutusten seurantaryhmään kuuluu esimerkiksi paikkakunnan tunnetuin Talvivaara-kriitikko, Sotkamon seurakunnan kappalainen Antti Lankinen.

 

Arto Suokas seisoo kaivostunnelin suulla ja katselee ympärilleen.

– Kun aloitin puolitoista vuotta sitten, täällä oli vain nuo viisi konttia. Kuokka iskettiin maahan ensimmäistä kertaa 29. tammikuuta 2018. Kolmessatoista kuukaudessa olemme rakentaneet tämän kaiken ja olemme aikataulussa.

Juuri nyt Suokas on täpinöissään, sillä kaivoksen ylösajossa ovat meneillään kriittisimmät viikot. Ensimmäisen rikastekuorman on määrä lähteä kaivokselta maaliskuussa, ja kaivoksen avajaisia vietetään saman kuun lopulla.

Taivaljärvestä tulee ensimmäinen suomalainen kaivos, jonka päätuote on hopea. Sähköautobuumi on muuttanut kaivoksen lopputuotteiden markkinointia melkoisesti.
Nykyisin hopeaa käytetään aivan muuhun kuin koruihin ja juhlalusikoihin: Sotkamon hopea ja kaivoksen sivutuotteet sinkki ja lyijy ovat akkuihin tarvittavia metalleja. Niille odotetaan kasvavia markkinoita.

– On mahtava mahdollisuus päästä rakentamaan jo toista kaivosta Sotkamoon. Pidän itseäni onnenpoikana, Suokas sanoo.

Hän ei kuitenkaan halua verrata nykyistä projektiaan siihen edelliseen.

– Ei tässä mitään revanssia olla hakemassa.

 

Mikä oli Talvivaaran opetus? Vastauksia tipahtelee Suokkaalta verkkaisesti.

– Ei ollut hyväksi, että projekti henkilöityi niin voimakkaasti yhteen ihmiseen, Suokas aloittaa ja tarkoittaa Pekka Perää.

Hänen mielestään marraskuun 2012 allasonnettomuus oli monen tekijän summa.

– Oli poikkeuksellisen sateisia kesiä. Teimme suunnitelmat parhaan tietomme mukaan, mutta ratkaisumme eivät olleet täydellisiä – osa ei välttämättä edes oikeita.

Suokas ei säästele kaivosta valvoneita viranomaisiakaan.

– Organisaatiot uusittiin, tuli avit ja elyt. Niissä ei ollut tarpeeksi kompetenssia. Mitä järkeä oli ympäristöluvassa, joka rajoitti veden määrää muttei laatua? Viranomaiset vain sanoivat, että rakentakaa lisää altaita...

– Virkamiesmentaliteetilla Talvivaara ei olisi koskaan toteutunut.

Ystävyys Pekka Perän kanssa kesti vaikeat vuodet. Nykyään miehet pitävät tosin yhteyttä vain harvakseltaan.

Mutta Talvivaarasta tarttui Suokkaan mukaan myös toisenlainen ystävä, puoliso, jonka kanssa yhteistä taivalta on kertynyt jo kahdeksan vuotta.

Arto Suokas, 60

Taivaljärven kaivoksen johtaja ja Sotkamo Silverin Suomen-tytäryhtiön Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja.

Kaivosinsinööri.

Työskennellyt yli kolmekymmentä vuotta kaivoksilla Suomessa, Australiassa, Irlannissa, Kanadassa ja Norjassa.

Johti Talvivaaran kaivoksen malminlouhintaa vuosina 2008–2013.

Talvivaaran kaivos

Sotkamossa sijaitseva kaivos, jonka päätuotteita ovat nikkeli ja sinkki.

Louhittavan malmin metallipitoisuudet ovat alhaisia, ja malmin rikastuksessa käytetään bioliuotusteknologiaa.

Kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007, tuotanto käynnistyi kevättalvella 2009.

Tuli tunnetuksi kipsisakka-altaan vuodosta marraskuussa 2012. Altaasta karkasi yli miljoona kuutiota raskasmetallipitoista jätevettä, josta noin 220 000 kuutiota päätyi kaivosalueen ulkopuolisiin vesistöihin.

Talvivaaran kaivososakeyhtiö hakeutui yrityssaneeraukseen vuoden 2013 lopulla ja konkurssiin maaliskuussa 2018. Yhtiö teki olemassaolonsa aikana noin 1,3 miljardia euroa tappiota.

Vuodesta 2015 alkaen Talvivaaran kaivosta on operoinut valtionyhtiö Terrafame. Terrafame on tuottanut toiminta-aikanaan tappiota yhteensä 230 miljoonaa euroa.

Taivaljärven kaivos

Sotkamossa sijaitseva hopeakaivos, jonka tuotanto alkaa maaliskuussa. Kaivoksen sivutuotteita ovat sinkki ja lyijy.

Vuonna 2006 perustettu kaivosyhtiö Sotkamo Silver listautui Tukholman pörssiin vuonna 2012. Yhtiö on rinnakkaislistattu Helsingin pörssiin.

Sotkamo Silver on 79-prosenttisesti suomalais­omistuksessa. Mukana on paljon piensijoittajia.

Tällä hetkellä tiedossa oleva malmio riittää seitsemän vuoden tuotantoon, mutta uutta malmia kartoitetaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.