Ohjaaja Jesse Haaja ja näyttelijä Bianca Bradey tekevät kansainvälisiä kauhuelokuvia – eivätkä aio muuttaa pois Suomesta

Elokuvaohjaaja Jesse Haajan, 36, elämä on kuin sankaritarinan malliesimerkki. Tarinassa päähenkilö tulee tietoiseksi omista kyvyistään, voittaa vastoinkäymiset ja saa lopussa kaunottaren.

Haaja istuutuu helsinkiläisravintolan pöytään hyvinvoivan oloisena ja tilaa teetä.

Vieressä istuu Haajan kihlattu, näyttelijä Bianca Bradey.

– Bianca on minun muusani. Saan häneltä paljon ideoita, ja minusta tuntuu, että jaamme saman intohimon ja unelmat, Haaja sanoo.

Pariskunta on juuri löytänyt mieluisan asunnon Helsingin Punavuoresta:

– Kylpyamme keskellä olohuonetta, amazing! Bradey huudahtaa.

Kuva: Laura Oja

Kun haastattelin Haajaa viimeksi yli neljä vuotta sitten Mikkelissä, hänellä oli siellä omakotitalo ja perhe, johon kuuluivat vaimo, kaksi pientä lasta ja koira.

Tapasimme tuolloin Haajan mainostoimistossa. Haaja näytti väsyneeltä. Mutta kun hän pääsi puhumaan haaveistaan, hänen silmänsä tuikkivat.

Haaveet liittyivät elokuviin. Tarkemmin sanottuna supersankarielokuvaan, joka pohjautuisi Haajan nuoruudessaan kehittelemään sarjakuvahahmoon. Haaja esitteli vanhoja piirroksiaan ja mustaa, lätkämaskista rakennettua naamiota.

Haajan kotikutoinen elokuvaprojekti oli alkutekijöissään, mutta hän oli vakuuttunut, että hänen visiostaan tulisi totta.

Haaja halusi lapsena sarjakuvapiirtäjäksi. Hän ahmi Marvelin ja DC Comicsin supersankaritarinoita ja kehitteli omia. Siinä sivussa hän harrasti jalkapalloa ja jääkiekkoa.

Hän myös nautti huomiosta.

– Jos huoneessa oli kymmenen ihmistä, tein kaikkeni, että olisin huomion keskipisteenä. Luulen, että paloni urheiluun ei lähtenyt koskaan siitä, että olisin halunnut olla hirveän hyvä. Enemmän se oli näyttämisen halua, Haaja nauraa.

Varkaudessa syntyneen Haajan äiti on paikallisesti tunnettu laulaja ja näyttelijä.

– Mutsi menee kuin kala vedessä missä tahansa. Eikä isänikään ole ollut koskaan se porukan hiljaisin.

Sarjakuvaluonnokset jäivät vuosikausiksi pöytälaatikkoon. Haaja päätyi ensin töihin mainostoimistoon ja sitten yrittäjäksi. Haajan mainostoimisto teki töitä muun muassa rallikuskeille ja koomikko Sami Hedbergille.

Sitten, vuoden 2013 lopulla, Haaja sairastui. Hänellä oli todettu jo vuosia aikaisemmin Hortonin neuralgia eli sarjoittainen päänsärky. Tauti tunnetaan myös itsemurhapäänsärkynä.

Joulukuussa 2013 tauti kroonistui. Kohtauksia alkoi tulla päivittäin.

– Kymmenen kohtausta päivässä. Välillä lähti taju, sitten heräsin siihen, että kipu tulee takaisin. Olin jo valmistautunut siihen, että työurani oli tässä. Joutuisin syömään sellaisia lääkkeitä, että menisin puolivaloilla ja vetäisin lisähappea jossain huoneen nurkassa.

Haaja halusi välttää lääkehoitoa, koska pelkäsi lääkkeiden sivuvaikutuksia. Sen sijaan hän turvautui vitamiinihoitoihin.

– Reippaasti D-vitamiineja ja omega kolmosta ja lisäksi lakritsijuurta ja skullcap-uutetta, hän kertoo.

Viimeksi mainittu on vuohennokan juurista tehtyä uutetta, jota käytetään kiinalaisessa luonnonlääketieteessä ehkäisemään kouristuksia ja lievittämään ahdistusta.

Tällaisella cocktaililla Haaja sai päänsäryt hallintaan. Hän sanoo käyttävänsä samoja rohtoja edelleen, kun kohtaukset palaavat.

Keväällä 2014, pahimmasta selvittyään, Haaja istui kotisohvallaan ja mietti, mitä halusi tehdä elämässään. Hän muisti nuoruudessaan kehittelemänsä Rendel-sarjakuvahahmon, joka pukeutui mustaan maskiin.

Lapsuuden haave näki päivänvalon vuonna 2017. Ei tosin sarjakuvana vaan valkokankaalla.

Haajan ohjaama Rendel oli kaukana arvostelumenestyksestä – esimerkiksi Iltalehden kriitikko kutsui sitä ”yhdeksi maailman huonoimmista supersankarielokuvista”.

Toisaalta elokuvaa esitettiin noin 60 maassa, ja se avasi Haajalle paljon uusia ovia. Yhtäkkiä hän oli oikea elokuvaohjaaja, jonka tekemisistä rahoittajat ja tuottajat olivat kiinnostuneita.

– Helvetin kallis pikakurssi elokuvan tekemiseen, Haaja summaa kokemuksen.

Kalliilla hän tarkoittaa paitsi rahaa – mainostoimisto kärsi, kun Haajan aika ja rahat upposivat elokuvan tekemiseen – myös ihmissuhteita. Haajan avioliitto päättyi kesken elokuvan teon.

Vuoden 2014 alkusyksystä Haajalla oli täyttämättä yksi kansainvälinen rooli Rendelissä. Hahmon nimi oli Stacy. Hän oli yksi palkkatappajista, jotka hälytetään tekemään selvää sankarista.

– Stacy oli outo sekoitus Lara Croftia ja Sylvester Stallonea. Seksikäs, kaunis ja vaarallinen nainen, joka tappaa epäröimättä, Haaja kuvailee.

Pian australialaisnäyttelijä Bianca Bradeyn virallisille Facebook-sivuille ilmestyi yksityisviesti. Tuntematon suomalainen elokuvantekijä pyysi Bradeyta mukaan pienen budjetin toimintaelokuvaan, joka kuvattaisiin Suomessa.

– Sain paljon yhteydenottoja indie-elokuvantekijöiltä, mutta Jesse oli ehdottomasti vakavimmin otettava. Valmista käsikirjoitusta ei ollut, mutta elokuvasta tehty teaseri oli vakuuttava ja pidin Stacyn hahmosta, Bianca muistelee.

Myöskään Bradeyn tie elokuvauralle ei ollut tavanomaisin.

Hän varttui ”puskassa” eli aavikkoalueella Sydneyn seudulla. Hän kuvailee vanhempiaan nudistihipeiksi, jotka valitsivat vaihtoehtoisen elämäntyylin suurkaupungin ulkopuolella.

– Minnekään ei päässyt polkematta puolta tuntia pyörällä. Jotkut ystävistäni asuivat majoissa ilman juoksevaa vettä.

Bradey haaveili jo lapsena näyttelijän­urasta mutta sanoo olleensa siihen liian ujo. Sen sijaan hän löysi ammatin kulisseista: Bradey kouluttautui maskeeraajaksi ja työskenteli kuvauspaikoilla.

– Lopulta päätin että fuck it, tuhlaan elämääni, kun en tee mitä oikeasti haluan.

Bradey teki vuosina 2009–2013 enimmäkseen pieniä sivurooleja australialaisissa tv-sarjoissa ja näytteli lyhytelokuvissa. Ne olivat komediaa ja kevyttä draamaa.

Vuonna 2014 Bradeyn ura otti uuden suunnan. Hän näytteli pääosan Wyrm­wood: Road of the Dead -kauhutoimintaelokuvassa.

Kieli poskessa ja pikkubudjetilla tehdystä elokuvasta tuli kulttisuosikki, ja Bradeyn rooli zombeja telepaattisesti hallitsevana Brookena teki hänestä kauhunörttien fanituksen kohteen. Bradey uusii roolinsa jatko-osassa, joka on parhaillaan suunnitteilla.

– Hauskaa tässä on se, että itse en pysty katsomaan kauhuelokuvia lainkaan. Saan niistä painajaisia, Bradey nauraa.

Wyrmwood kiinnitti myös Jesse Haajan huomion.

– Pidin Biancan näyttelijäsuorituksesta. Soitin tuottajilleni ja sanoin, että taisin löytää etsimämme henkilön.

Bradey kertoo, että ero suomalaisten ja australialaisten kuvausten välillä on kuin yöllä ja päivällä.

– Australiassa indie-elokuvantekijät ottavat aika paljon rennommin. Kuvauksissa saatetaan asua kaverin autossa ja syödään huonosti. Kaikki on hyvin epäorganisoitua.

– Suomessa taas ollaan äärimmäisen ammattimaisia ja kohteliaita. Kaikki sujuu kuin rasvattu.

Bradey muistaa ajatelleensa, miten vapauttavaa oli olla naisena kuvauksissa, joissa kukaan ei yrittänyt iskeä häntä.

– No, niissä kuvauksissa tapasin sitten tulevan aviomieheni.

Kuva: Laura Oja

Yllätyskosinta tallentui videolle musiikkivideon kuvauksissa Lahdessa tämän vuoden maaliskuussa. Kuvausryhmästä vain kuvaaja tiesi yllätyksestä.

Haaja julkaisi videon Facebook-sivuillaan.

Mihin pariskunta vetää rajan julkisen ja yksityisen välillä?

– Sosiaalinen media on vain yksi versio elämästä. Oikeasti olen hyvin tarkka yksityisyydestäni. Ennen Wyrmwoodia en käyttänyt ollenkaan Facebookia, Twitteriä tai Instagramia. Yleisesti ottaen en halua, että ihmiset tietävät, mitä hommailen, Bradey vastaa.

Haajan suhde julkisuuteen on ristiriitaisempi. Hän sanoo pitävänsä pitkistä lennoista Yhdysvaltoihin ja Australiaan, koska silloin ei tarvitse olla tavoitettavissa. Toisaalta hän tunnustaa olevansa edelleen se pikkupoika, joka rakastaa huomiota.

– Bianca opettaa minua vetämään rajat. Some on tavallaan rooli, jonka hoitaminen kuuluu asiaan tällä alalla, Haaja sanoo.

Pariskunta työskentelee tiiviisti yhdessä. Kolme lyhytelokuvaa on jo julkaistu. Pimeään ja kylmään Suomeen sijoittuva kauhupätkä Hear Me voitti keväällä parhaan lyhytelokuvan palkinnon indie-elokuvafestivaalilla Los Angelesissa.

Suunnitteilla on kaksi kokoillan kauhuelokuvaa, joissa Haaja on ohjaaja ja Bradey näyttelee pääosaa. Niistä Play With Me on esituotantovaiheessa. Sen jälkeen tuotantoputkessa on Furrow, jota markkinoidaan idealla ”maalaistyttö vastaan suozombit”.

Näyttää siltä, ettei Bradey pääse eroon pelkäämistään kauhuleffoista – eikä hän sitä haluakaan.

– Genre-elokuvien fanit ovat intohimoisia ja kannustavia. Tunnen oloni hyvin onnekkaaksi.

Kansainvälisille markkinoille mielivä suomalaisohjaaja, jonka elokuvia tähdittää ulkomaalainen näyttelijäpuoliso.

Mieleen tulee väkisinkin takavuosien Hollywood-pariskunta Renny Harlin ja Geena Davis.

Haaja naureskelee kuulevansa vertauksen usein. Bradey sen sijaan katsoo Haajaa kysyvän näköisenä.

Haaja selittää siipalleen, mistä on kyse.

– Ahaa! Tekivätkö he Long Kiss Goodnightin? Rakastan sitä elokuvaa, Bradey innostuu.

Puntaroituaan asiaa hetken pariskunta päättää, että Harlin–Davis-vertaus on ehdottomasti kohteliaisuus.

– Otan mielelläni tuon vertauksen. Geena Davis on fucking awesome! Bradey sanoo.

Kuva: Laura Oja

Toisin kuin Harlin ja Davis, Haaja ja Bradey ovat päättäneet asettua Suomeen. Heidän mielestään kansainvälisen uran luominen täältä käsin ei ole ongelma. Bradeylla on asunnot myös Los Angelesissa ja Sydneyssa.

– Tänä päivänä ei tarvitse olla tietyssä paikassa tehdäkseen tätä työtä. Esimerkiksi suurin osa koe-esiintymisistä on itse kuvattuja, Bradey sanoo.

– Los Angelesissa tapaamiset pidetään yleensä Skypellä. Alkuvaiheessa siellä on tärkeä käydä, jotta voi luoda tarpeelliset kontaktit. Mutta ei siellä muuten tarvitse olla, Haaja pohtii.

Suomessa ollessaan pari viettää aikaa Haajan lasten kanssa. He ovat viisi- ja kuusivuotiaat.

– He ovat Biancan faneja. Pari kuukautta sitten oli hauska tarkkailla heitä, kun he leipoivat ja tekivät yhdessä hampurilaisia. Heillä ei ole yhteistä kieltä, mutta silti he tulevat hyvin toimeen, Haaja kertoo.

Pariskunta kokee tehneensä isoja uhrauksia unelmiensa eteen.

– Kun matkustaa paljon, on vaikea asettua mihinkään. Olen aina laittanut urani ja taiteeni kaiken muun edelle, Bradey luonnehtii.

Haaja kokee aloittaneensa uuden elämän, johon eivät kuulu omakotitalo ja säännölliset työajat.

Onko parilla yhteistä haavetta?

– Tehdä elokuvia ja olla onnellisia. Siinäpä se oikeastaan on, Haaja sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Miltä vammaisuus tuntuu, radiojuontaja Julianna Brandt?

"Parhaaksi osoittautui 2 1/2 numeron kudinpuikko" – Vielä 50 vuotta sitten Suomessa tehtiin vaarallisia abortteja kotikonstein, kertoo aihetta tutkiva Miina Keski-Petäjä

Kolumni: Tarvitsemme kritiikin kritiikin kritiikkiä

Kolumni: Olen toisen polven pakolainen

Joulupukki kävi tarkastamassa lentokenttänsä – joulusesonki tuo pelkästään Rovaniemelle 300 matkustajakonetta

Suomalaisten poronsarvien vienti romahti: Taiwan vaatii tuotteille elintarvikestatuksen

Kenen on vika, kun Suomi autioituu ja lapset jäävät tekemättä? – kielteisen puheen kierre alkaa toteuttaa itse itseään, sanovat asiantuntijat

Someraivo, rattiraivo ja laturaivo ovat vasta alkua: raivo leviää suomen kielessä kuin rutto – Kuopiossa tunnetaan varsinkin laturaivo

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät mutta palvelu huononi

Kolumni: Olen loistava kuski, mutta vielä pitäisi osata opettaakin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.