Suomessa enemmän tyhjiä kuin täysiä navettoja: "Tällaiset rakennukset on käytetty loppuun"

Joka vuosi tuhannesta kahteen tuhatta maatilaa lopettaa toimintansa Suomessa. Äärimmillään maaseudun rakennemuutos näkyy maatilojen autioitumisena: pellot ja metsät yleensä hyödynnetään, mutta rakennuksia jää tyhjilleen ja rappeutuu.

Usein taustalla on se, että sukupolvenvaihdosta ei koskaan tule, eikä perikunta halua myydä maatilaa tunnesyistä. Mieluummin vuokrataan pellot ja annetaan rakennusten olla – Suomen viljellyistä pelloista jo kolmasosa on vuokrapeltoja. Jos tila myydään, ostajaa kiinnostaa ensisijaisesti tuotto: pellot ja metsät.

Molemmissa tapauksissa maatilarakennusten kohtalona on yleensä hidas rappeutuminen. Ne seisovat maaseudulla kuin muistomerkkeinä entisajan pientilataloudesta.

Asumattomaksi jääneiden maatilojen määrää ei tiedetä tarkalleen, mutta niitä on vähintään tuhansia. Ne ovat olleet tyypillisesti pieniä, alle parinkymmenen hehtaarin tai alle 20 lehmän tiloja, joiden kannattavuus on ollut heikko.

Suomessa on enemmän tyhjilleen jääneitä navettoja kuin käytössä olevia, arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta. Lypsykarjatiloja oli 1990-luvun alussa 40 000, nyt niitä on 8 000. Moni karjarakennus jää varastotilaksi tai käyttämättä.

– Tällaiset rakennukset on käytetty loppuun. Niihin tehdyt investoinnit on yleensä kuoletettu, eivätkä ne ole omistajilleen rasite, Niemi sanoo.

Sunnuntaisuomalainen julkaisee kuvareportaasin autiotiloista Rautalammilla, Kuopion Riistavedellä ja Pieksämäen Venetmäessä. Kuvat on ottanut kuopiolainen valokuvaaja Akseli Muraja, 25.

– Olen itse maaseudulta kotoisin. Kouluaikoina moni tuttu rupesi maatilalliseksi sukupolvenvaihdoksessa ja teki isoja investointeja. Maatalous meni teolliseksi. Minua kiinnostaa, miten käy pientiloille. Autiot tilat ovat myös visuaalisesti kiinnostavia. Niissä näkyy työn jälki ja tietty maalaisromantiikka, Muraja sanoo.