"Synnyin uudelleen täällä Suomessa" – "tasapaksu perusarki" turvallisessa suomalaisessa pikkukaupungissa on Nader Sarvarille, 20, ja Sharafallah Mohammadille, 19, luksuselämää

Pimeys kävi päälle, kun 16-vuotias Nader Sarvari saapui yksin Suomeen marraskuussa 2015. Perhe oli jäänyt Afganistaniin, ja vieraassa maassa paukkui pakkanen.

Heti seuraavana päivänä alkoi koulu. Sarvari ei ymmärtänyt opettajan puheesta sanaakaan. Hän osasi vain omaa äidinkieltään, daria. Asuntola, johon hänet majoitettiin, sijaitsi vajaan 5 000 asukkaan Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. Siellä daria ei puhunut kukaan.

15-vuotias Sharafallah Mohammadi tuli myös yksin Suomeen samana vuonna. Hän oli joutunut keskeyttämään koulun Afganistanissa jo aiemmin, sillä koulunkäynti ei ollut enää ollut turvallista. Hän sai asuntolapaikan Pieksämäeltä.

Suomen kielen opiskelu aloitettiin aakkosista ja numeroista, ja oppiminen jatkui vapaa-ajalla. Asuntolassa auttoivat ohjaajat, ja kauppareissuilla laskettiin askelia suomeksi: yksi, kaksi, kolme, neljä...

Viisi talvea myöhemmin pimeys ei mene luihin ja ytimiin. Siitä on tullut Nader Sarvarille, nyt 20, ja Sharafallah Mohammadille, nyt 19, normaalia.

Nuoret myöntävät, että aluksi ei ollut helppoa. Mohammadi kertoo, että on ollut välillä niin huolissaan perheestään, ettei ole pystynyt keskittymään koulunkäyntiin. Yhteydenpito läheisiin onnistuu vaihtelevasti, sillä puhelinverkko ei aina toimi.

– Tällä hetkellä tiedän, että perheeni on turvassa ja heidän kaupungissaan on vakaa tilanne, mutta pelkään koko ajan, että sieltä soitetaan, että jotain pahaa on tapahtunut.

Sarvari ei ole kuullut perheestään vähään aikaan mitään, koska puhelinyhteyttä ei ole. Hän tietää kuitenkin, että tilanne kotikaupungissa on paha. Melkein kaikki on Sarvarin mukaan räjäytetty.

Turvallinen perusarki on hyvää. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kirkkopalvelut ry:n sosiaali- ja hyvinvointipalveluista vastaava Valona-hyvinvointi järjesti yksin Suomeen tulleille alaikäisille maahanmuuttajille asumispalveluita ja koulutusta Seurakuntaopistolla Pieksämäellä, Ruokolahdella ja Järvenpäässä vuosina 2015–2017.

Osalla nuorista on hyvin traumaattisia kokemuksia. Kaikki ovat joutuneet pakenemaan kodistaan vieraaseen maahan ilman perhettään. Asukkaiden vaihteleva psyykkinen vointi vaikutti väistämättä myös asuntoloiden arkeen, ja erilaisia tukitoimenpiteitä tarvittiin. Nuorten koulunkäyntivalmiudet olivat vaihtelevia, ja asuntoloiden henkilökunta koki, ettei heillä aina ollut tarvittavia keinoja nuorten tukemiseen.

Lisäksi osalla oleskelulupien saaminen viivästyi, mikä aiheutti eriarvoisuuden kokemuksia nuorten kesken. Sarvari ja Mohammadi saivat oleskeluluvat ensimmäisen vuoden aikana, mutta joillakin vuonna 2015 Suomeen tulleista maahanmuuttajat prosessi on edelleen kesken. Suomessa on yhä yli kolmekymmentä vastaanottokeskusta, joissa ihmiset odottavat.

Jatkuvasta epävarmuudesta ja huolesta huolimatta lähes kaikki Kirkkopalveluiden asuntoloissa asuneet noin sata nuorta ovat suorittaneet peruskoulun loppuun Suomessa.

Se, että Suomessa oli turvallista, auttoi Sarvarin ja Mohammadin mukaan heitä keskittymään koulunkäyntiin ja opiskeluun

– Emme olisi saaneet tällaista mahdollisuutta omassa maassamme. Siellä oli huono tilanne, mutta kun tulimme Suomeen, täällä oli rauhallista. Pääsimme kouluun, meitä auttoivat omat kiltit ohjaajamme ja saimme ruokaa, Sarvari pohtii.

Valona-hyvinvoinnin palvelujohtaja Susanna Pirttiaho kertoo ihailevansa nuorten asennetta. Pirttiahon mukaan nuorilla on ollut silminnähtävän kova halu mennä eteenpäin ja hyödyntää Suomessa saamansa mahdollisuudet. Hän arvelee, että suomalaisille itsestään selviltä tuntuvat asiat, kuten rauhallinen ympäristö ja paikoin tylsältäkin tuntuva perusarki, ovat antaneet monelle sota-alueelta tulleelle nuorelle voimia uuden elämän haltuunottoon.

– Jo se, että ympärillä on turvallisia ihmisiä eikä koko ajan tarvitse pelätä, auttaa jatkamaan, Pirttiaho sanoo.

Nuorten miesten harrastuksiin kuuluu lentopallo. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kirkkopalvelut teetti kotoutumispalveluihinsa osallistuneille nuorille kyselyn heidän kotoutumisensa edistymisestä marras–joulukuussa 2019. Kyselyyn vastasi 36 nuorta noin sadasta.

Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän kotoutumisensa oli edistynyt hyvin ja reilu kolmannes kertoi sen sujuneen erittäin hyvin.

Vastaajista 29 oli kyselyhetkellä eri asteisissa koulutuksissa, seitsemän työssä. 82 prosenttia vastasi oppineensa suomen kieltä hyvin tai erittäin hyvin. 64 prosenttia kertoi saaneensa paljon tai erittäin paljon suomalaisia ystäviä. Lisäksi 15 prosenttia arvioi suomalaisia ystäviä olevan kohtalaisesti.

Kyselyyn vastanneet nuoret kokivat, että tärkeimpiä kotoutumista edistäviä asioita olivat suomen kielen oppiminen, turvallinen asuinympäristö ja suomalaisten kavereiden löytäminen.

Kielen oppiminen oli myös Sarvarin ja Mohammadin mukaan tärkein kotoutumista edistävä asia. Ja oppiakseen kieltä oli tärkeää tutustua suomalaisiin.

– Opin kielioppia oppitunneilla, mutta puhumaan opin suomalaisten kavereiden kanssa, Mohammadi kertoo.

– Jos uudessa maassa viettää aikaa vain oman väestön kanssa, on uutta kieltä ja kulttuuria vaikea oppia, Pirttiaho lisää.

Maahanmuuttajanuorille järjestettiin Pieksämäellä tukihenkilö- ja harrastustoimintaa. Sarvari ja Mohammadi kertovat löytäneensä suomalaisia ystäviä muun muassa jalkapallon ja nuorisotoimiston kautta.

Uusiin porukoihin lähteminen vaatii kuitenkin myös rohkeutta. Pieksämäellä, kuten monessa muussakin Suomen kunnassa, maahanmuuttajien tuloa vastustettiin aluksi.

Vuonna 2017 lakkautetun SPR:n Pieksämäen vastaanottokeskuksen johtajana toiminut Jukka-Pekka Itkonen kertoo, että vastaanottokeskuksen toimintaa haluttiin tehdä alusta asti avoimeksi ja näkyväksi pieksämäkeläisille.

– Kiersimme kouluja ja osallistuimme tapahtumiin, jotta kaupunkilaiset näkisivät, että tällaisia ihmisiä täällä asuu. Vähän kerrallaan pelkoja ja ennakkoluuloja saatiin hälvennettyä.

Sarvari ja Mohammadi eivät koe kumpikaan kohdanneensa viiden vuoden aikana Pieksämäellä rasismia.

– Kerran joku kaupungilla huuteli, että ”miksi te tulette Suomeen”, mutta en tiedä, oliko hän paikallisia. En ole nähnyt häntä uudelleen, joten hän saattoi olla vain ohikulkumatkalla, Mohammadi toteaa.

Entä oliko nuorilla itsellään ennakkoluuloja tai -oletuksia suomalaisista?

– Ei, ei mitään. Me kaikki olemme ihmisiä.

Mohammadi sai syksyllä peruskoulun päättötodistuksen, ja tänä keväänä hän aikoo hakea opiskelemaan datanomiksi. Haaveissa olisi jatkaa opintoja myöhemmin korkeakoulussa. Tulevaisuudessa Mohammadi haluaisi työskennellä yritysmaailmassa tai mahdollisesti perustaa oman yrityksen.

– Se on ollut haaveeni lapsesta asti. Mutta vaikka lähtisinkin muualle opiskelemaan, palaisin varmasti takaisin Pieksämäelle valmistuttuani, hän sanoo.

Sarvari sai viime vuonna kesätyöpaikan pieksämäkeläisestä vanhainkodista, ja jatkoi syksyllä siellä työskentelyä oppisopimuksella.

– Mummot ja papat ovat ihania, ja minulla on tosi kivoja työkavereita, hän kertoo

Sarvari opiskelee lähihoitajaksi. Hän on ajatellut tehdä valmistumisen jälkeen jokusen vuoden töitä ja hakea sitten opiskelemaan ensihoitajaksi. Hän uskoo, että lähihoitajana hankittu työkokemus auttaa kouluun pääsemisessä ja tulevassa työssä.

Pirttiaho iloitsee siitä, että Valona-hyvinvoinnin kotoutumispalveluihin osallistuneet nuoret ovat löytäneet lyhyessä ajassa omat polkunsa.

Toistakymmentä nuorta on jäänyt Pieksämäelle, loput ovat muuttaneet töihin ja opiskelemaan ympäri Suomen. Kylässä käydään puolin ja toisin: viimeksi talvilomalla Tampereen kaverit kävivät Pieksämäellä.

– Näiden nuorten kohdalla ei voi puhua syrjäytymisestä, sillä kaikki ovat löytäneet työ- tai opiskelupaikan. Heidän asenteensa on ollut uskomaton, Pirttiaho sanoo.

Kokevatko viisi vuotta sitten Suomeen tulleet ja täällä aikuisiksi varttuneet Nader Sarvari ja Sharafallah Mohammadi itsensä suomalaisiksi?

Sarvari epäröi.

– Minusta tuntuu, että synnyin uudelleen täällä Suomessa. Mutta en oikein tiedä, olenko silti suomalainen, hän pohtii.

Entä pieksämäkeläisiksi?

– Kyllä. Minä olen pieksämäkeläinen, Mohammadi ilmoittaa empimättä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Anna, 30, suuttui persujen pamfletista: "Seksuaalinen väkivalta on aina ja kaikissa tilanteissa yksiselitteisen väärin"

"Se on ollut aika tyypillistä isoisäni käytöstä" – Taiteilija Eero Nelimarkka maalasi kuvan kuvanveistäjä Jussi Mäntysestä, ja taulusta seurasi vuosikymmenten riita

Keniassa Linda Bosire eli leveästi pankkiirin tyttärenä, Suomessa hänelle on huudeltu n-sanaa ja hänen lapsiaan on kiusattu

Kolumni: Tässä kolumnissa ei olla mitään mieltä

"Jos vaihtaisi auton ja kiertäisi vähän maailmaa" – Unelmointi kuuluu elämään, mutta mistä juuri sinä unelmoit?

Laulaja taisteli Facebook-tunnuksistaan – samaan aikaan hakkeri tyhjensi pankkitiliä

"Ihmiset pitivät pöpinä, olinhan viisikuisen vauvan äiti" – Tea Törmänen, 37, on tuonut Suomelle MM-mitaleita amerikkalaisessa jalkapallossa, tutkinut miekkavalaita merellä ja muuttanut viikon varoitusajalla toiselle puolen Suomea

Kolumni: Suomi(mista) sulkulinjalla

Näin kaatuilet juhannuksena oikein – Ammattikaatuilija tietää, miksi kaatuminen hävettää ja naurattaa: "Se on vähän kuin pieru" – katso videot kaatuilusta

Ilmaston lämpeneminen voitaisiin katkaista yläilmakehään kylvetyllä rikkihapolla, mutta mitkä olisivat sivuvaikutukset? – Näitä kysymyksiä ilmakemisti miettii työkseen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.