”Onhan sitä vaikea selittää miksi Turkki on yhä EU:n jäsenehdokasmaa”

Turkki on Euroopan unionille vaikea yhdistelmä demokratiaa ja oikeusvaltiolta loukkaavaa maata, joka on kuitenkin liian tärkeä kumppani menetettäväksi. Osapuolten suhde on jumittunut tilanteeseen, jossa yhteistyötä tehdään koska on pakko – ei siksi, että sitä välttämättä haluttaisiin.

Turkki hyväksyttiin EU:n jäsenehdokkaaksi Helsingissä jo vuonna 1999. Jäsenyysneuvottelut alkoivat 2005 eikä niitä ole lopetettu, vaikka käytännössä asiat eivät ole parin viime vuoden aikana edenneet mihinkään. Tilanne alkaa olla ainakin EU:n kannalta yhä kiusallisempi Turkin vangitessa toimittajia ja opettajia sekä sotiessa Syyrian alueella kurdeja vastaan.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan ei ole säästellyt sanojaan haukkuessaan eurooppalaisia muun muassa natseiksi.

– Onhan sitä poliittisesti hyvin vaikea selittää EU-kansalaisille, miksi Turkin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä ja miksi se yhä on EU:n jäsenehdokas, myöntää Turkki-tutkimuksen instituutin johtaja Paul T. Levin Tukholman yliopistosta.

Hänen mukaansa vaihtoehto eli neuvottelusuhteen katkaiseminen uhkaisi kuitenkin tehdä tilanteesta vielä hankalamman demokratiaa edistäville voimille, joita Turkin kansalaisyhteiskunnassa vielä on.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta epäilee, tarvitaanko jäsenyysneuvotteluja enää demokratiasta ja arvoista puhumiseen.

– Minusta me olemme jo tilanteessa, jossa niistä ei juurikaan päästä puhumaan, Alaranta sanoo.

 

Pakolaisvyöryn uhka pelottaa EU:ta

 

Turkin ja EU:n johtajat tapaavat maanantaina Bulgariassa. Alarannan mukaan jäsenyysasiassa ei ole kummaltakaan puolelta havaittavissa halua uusiin avauksiin.

Varnan tapaamisessa keskusteltaneen siten teemasta, joka kiinnostaa ja pelottaa EU:ta eniten: pakolaiskysymyksestä. EU lupasi jo ennen huipputapaamista maksaa suurta joukkoa syyrialaispakolaisia majoittavalle Turkille uuden kolmen miljardin euron erän pakolaisista huolehtimiseen.

Turkki ja EU sopivat vuonna 2016 järjestelystä, jonka myötä Kreikkaan saapuneet turvapaikanhakijat palautettaisiin Turkkiin. Tulijoiden virta Balkanin reittiä Eurooppaan on sopimuksen jälkeen tyrehtynyt, mutta sopimuksen toimeenpano on edennyt onnahdellen. EU-maat ovat muun muassa olleet haluttomia ottamaan vastaan syyrialaispakolaisia Turkista.

Alarannan mukaan pakolaiskysymyksen johdosta EU tarvitsee tällä hetkellä Turkkia vähän enemmän kuin Turkki EU:ta. Unionin jäsenmaissa näytetään pelkäävän, että Turkki lakkaisi kunnioittamasta yhteisymmärrystä eikä rajoittaisi pakolaisten pääsyä Eurooppaan.

 

”Rämmitään jotenkin eteenpäin”

 

Levinin mukaan Turkin puolella maanantain huippukokoukseen on viritelty suuriakin toiveita ”uudesta alusta” Turkin ja EU:n suhteissa ja muun muassa edistymisestä turkkilaisten viisumivapaassa matkustamisessa EU:n alueelle. Tutkijan mukaan EU:ssa ei ole tähän kovin suuria haluja Turkin viimeaikaisten sotatoimien ja kesän 2016 epäonnistunutta sotilasvallankaappausta seuranneiden puhdistusten jatkuessa.

– On melko suuri riski että Turkin toiveet uudesta alusta romuttuvat. Toisaalta en usko, ettei EU:ssa olla valmiita riskeeraamaan pakolaissopua ja provosoimaan Turkkia vaan yritetään jotenkin rämpiä eteenpäin, Levin kuvailee vaikeaa tilannetta.