Kommentti: Brysselin vuoro

"Oletteko kunnossa? Vastaa!" "Jos olet Brysselissä, pysy sisällä." "Brysseli on suljettu". "Juuri kun ajattelimme, että pahin olisi ohi, se alkaa uudestaan." "Kuka sanoikaan, että Syyria on kaukana Euroopasta?" "Tätäkö Angela halusi?" "R.I.P. vapaus"

Verkossa sinkoilevat viestit kertovat harmaasta tiistaiaamusta, joka muuttui kaaokseksi. Ne kertovat kauhusta, surusta ja epätoivosta.

Brysselissä asuu tuhansia suomalaisia. Sadat tuhannet käyvät siellä säännöllisesti työasioissa. Zaventem ja Maelbeek ovat monille paljon tutumpia kuin Rovaniemi.

Pariisin marraskuisten iskujen jälkeen Belgia oli pitkään hälytystilassa. Pariisin iskut oli suunniteltu Brysselistä käsin. Siksi moni huokaisi helpotuksesta, kun yhdeksi iskujen päätekijöistä epäilty Salah Abdeslam pidätettiin viime perjantaina Brysselin Molenbeekin kaupunginosassa.

Maan terrorivalmiustaso oli toiseksi korkeimmalla tasolla. Uhkaa pidettiin mahdollisena ja todennäköisenä. Viranomaiset olivat varautuneet, mutta tällä kertaa se ei riittänyt.

Tiistain iskujen tekijöitä ei vielä tiedetä, eikä myöskään kuolleiden tai loukkaantuneiden lopullista määrää. Sitäkään ei tiedetä, mitä kaikki nyt eniten pelkäävät: missä räjähtää seuraavaksi?

Brysselistä tulvivat kuvat ja uutislähetykset palauttavat hämmentävällä tavalla kokemuksen Pariisin iskuista. Varuillaanolo ei juurru ajatuksiin vaan ruumiiseen. Se tuntuu kylminä väreinä iholla ja onttona kuiluna, joka lävistää koko vartalon.

Ohjeet ovat Brysselissä samat kuin aina vastaavissa tilanteissa: Pysykää siellä, missä olette. Seuratkaa luotettavia tiedotusvälineitä. Älkää antako pakokauhulle valtaa.

Se on helpommin sanottu kuin tehty. Oikea elämä on huolta ja toinen toisistamme. Pahinta on silloin, kun ei tiedä.

Ikävä kyllä, yksi asia tiedetään: terrorismi on vääjäämättä osa oman aikamme eurooppalaista todellisuutta. Toistaiseksi.

Syyttäjäviranomaiset: Lentokenttäräjähdys oli itsemurhaisku