Näkokulma: Brexitiä seurasi krapula

Brexit oli kuin brittiläinen versio suomalaisesta juhannuksesta. Nopeaa nousuhumalaa seurasi ankara krapula.

Perjantaiaamuna Britannia, Eurooppa ja koko maailma heräsi uutiseen, jota pidettiin mahdollisena mutta johon ei kuitenkaan uskottu. Britannian eroa EU:sta kannattava leiri sai niukan enemmistön kansanäänestyksessä.

Brexit-leiri ei kuitenkaan revennyt riemuun vaan joutui yllätetyksi. Kun punta sukelsi ja pörssikurssit laskivat, moni Brexitin puolesta äänestänyt britti katui äänestyspäätöstään. Sosiaalisessa mediassa moni on selitellyt, että äänesti eron puolesta, koska ei kuitenkaan uskonut sen tapahtuvan.

Britannian kansanäänestys todisti, että demokratiassa jokaisella äänellä on merkitystä.

Brexit-leirin kiiltokuvapoika, Lontoon entinen pormestari Boris Johnson oli epätavallisen hillitty perjantaiaamun lehdistötilaisuudessaan, vaikka kaikki hänen tavoitteensa toteutuivat kansanäänestyksessä.

Eroa intohimoisesti ajanut Johnson jarrutteli EU-eroanomuksen jättämistä ja sanoi, ettei mikään muutukaan hetkessä.

Pyrrhoksen voitto, otsikoi The Guardian -lehti juttunsa Johnsonista. Menestyksen hinta saattaa nousta saavutettua voittoa kovemmaksi.

Myös euroskeptisen Ukip-puolueen johtaja, maahanmuuttovastaisella Brexit-kampanjalla voittoon ratsastanut Nigel Farage veti vaalilupauksiaan takaisin. Britannian EU-jäsenmaksut eivät päädykään kansallisen terveydenhuollon hyväksi eikä maahanmuutto lopukaan hetkessä eikä kokonaan. Brexitistä huolimatta Britannia olisi ajautunut lamaan.

Brexit yllätti myös Faragen, jonka on haettava politiikalleen ja puolueelleen uusi suunta nyt, kun puolueen ainoa tavoite on toteutunut.

Brexit-leirin krapulaa syventää se, että uuden itsenäisyyspäivän sijaan kansanäänestyspäivä saattoikin sinetöidä Yhdistyneen kuningaskunnan hajoamisen, jos EU-jäsenyyden jatkamisen puolesta äänestäneet Skotlanti ja Pohjois-Irlanti tulevat irrottautumaan kuningaskunnasta.

Brexitin myötä Britannian valtapuolueet ajautuivat myllerrykseen. Konservatiivien on löydettävä uusi johtaja ja pääministeri David Cameronin paikalle, ja EU-jäsenyyttä kannattaneen mutta vaisun kampanjan vetäneen työnväenpuoleen johtajan Jeremy Corbynin tuoli heiluu.

Pieni liberaalidemokraattien puolue käynnisti jo seuraavien parlamenttivaalien kampanjan lupaamalla viedä Britannian takaisin EU:hun.

Brexit repi Britanniaan myös sukupolvien välisen kuilun. Enemmistö nuorista äänestäjistä kannatti EU:ssa pysymistä, kun taas yli 50-vuotiaista suurempi osa vastusti.

Twitter-viesteissä nuoret ovat valitelleet, miten Brexitiä vähiten halunneet nuoret kärsivät siitä eniten.

Globalisaation seurauksia, etenkin maahanmuuttoa ja työpaikkojen katoamista, vastustaneet vanhat ihmiset eivät ehdi nähdä Brexitin seurauksia toisin kuin brittinuoret, joiden opiskelu- ja työskentelymahdollisuudet EU:ssa vaikeutuvat.

Nuoret kokevat, että ovi Eurooppaan paiskattiin heidän unelmiensa edessä kiinni.

Brexit-äänestys antoi vahvan signaalin siitä, miten väestöltään vanheneva Eurooppa reagoi globaaliin maailmaan: katsomalla taaksepäin ja takertumalla idylliin, jossa tehdas työllisti kaikki kyläläiset eikä kylänraitilla tallustellut yhtään ulkomaalaista.

Euroopan unionin johtajat suhtautuivat ensireaktioissaan Brexitiin varsin kylmäkiskoisesti ja toivoivat Britannian jättävän eroanomuksen mahdollisimman pian. Samalla he joutuvat kuitenkin miettimään, miten EU vastaa kansalaistensa globalisaatiopelkoihin ja liian kireälle väännettyyn talousruuviin.