Muslimivainot jatkuvat: Rauhannobelisti joutui epäilyttävään valoon

Kuinka tässä näin kävi? Vuosikymmeniä sotilasjuntan hallitsemana ollut Myanmar (Burma) siirtyi keväällä siviilijohtoon. Pitkän taistelun vertauskuva oli maailman ihailema demokratia-aktivisti Aung San Suu Kyi.

Vuosikausia kotiarestissa viettänyt Suu Kyi palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1991. Nyt Myanmarin hallitus ja Suu Kyi ovat kuitenkin kovaa vauhtia joutumassa syytettyjen penkille rohingyamuslimien vainosta. Kymmeniätuhansia muslimeja on paennut armeijan hyökkäystä, jonka on kerrottu oleva vastaus hyökkäyksiin poliisiasemille viime kuussa.

Esimerkiksi Britanniassa Burma Campaign UK -järjestö marssi viikko sitten Myanmarin suurlähetystöön, jonka edessä sen jäsenet olivat vuosien ajan osoittaneet mieltään sotilashallintoa vastaan ja Suu Kyin puolesta. Tällä kertaa viemisinä oli vetoomus ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Suu Kyin johtaman NDL-puolueen hallinnolle.

Kansalaisjärjestön johtajan Mark Farmanerin mukaan häneltä kysytään jatkuvasti, miksi Suu Kyi toimii kuten toimii – eli ei puolusta julkisesti muslimivähemmistön oikeuksia.

– En osaa vastata. Siinä ei ole mitään järkeä, ei moraalisesti eikä poliittisesti, Farmaner kirjoittaa.

Armeija päättää?

Tyly tulkinta Suu Kyin linjasta on, että myös hän on pohjimmiltaan muslimivastainen – kuten suuri osa buddhalaisenemmistöisen maan asukkaista. Rohingyamuslimeihin on pitkään suhtauduttu käytännössä lainsuojattomina, joille ei ole myönnetty kansalaisuutta.

Rauhannobelistia ainakin osin ymmärtävien mukaan Suu Kyi on puun ja kuoren välissä eikä voi vihastuttaa asevoimia. Siviilihallintoon siirtymisestä huolimatta armeija valitsee yhä neljäsosan kansanedustajista ja hallitsee niin puolustus- kuin sisäministeriöitä. On arveltu, ettei Suu Kyilla yksinkertaisesti ole mahdollisuutta hillitä asevoimia.

Farmanerin mukaan erittäin arvostetun Suu Kyin kannanotolla olisi kuitenkin painoa.

– Nyt häntä arvostellaan osana ongelmaa. Mutta hän on ehkä ainoa, joka voisi tarjota siihen ratkaisun, Farmaner sanoo.

Lähteenä myös Independent ja Wall Street Journal