Trump ja Putin tapaavat sotilasliittoon kuulumattomassa mutta poliittisesti liittoutuneessa maassa

Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien huipputapaamisen alla suomalaiset ovat muistuttaneet ulkomaisia kommentaattoreita siitä, etteivät Donald Trump ja Vladimir Putin tapaa puolueettomassa tai edes liittoutumattomassa maassa. On tosin epäselvää, kuinka monessa tapauksessa EU-Suomen ”puolueettomuudesta” on kirjoitettu vain tarkoituksena sanoa, ettei maa kuulu Natoon.

Asia ei ole kristallinkirkas suomalaisillekaan. Alkuvuodesta tehdyssä Alman kyselyssä enemmistö vastaajista hyväksyi ajatuksen Suomesta puolueettomana maana. Miten tähän on tultu?

YYA-sopimus

Vuonna 1948 solmittu sopimus Ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta (YYA) toi Suomen hyvin lähelle liittolaisuutta Neuvostoliiton kanssa. Sopimukseen saatiin kuitenkin kirjaus Suomen pyrkimyksestä ”pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella”. Puolueettomuudesta ei puhuttu.

Pykälässä Neuvostoliiton sotilaallisesta avusta Suomelle oli myös merkittävä lievennys, jonka mukaan osapuolten on sovittava tällaisesta avusta yhdessä. Koskaan ei tullut testatuksi, olisiko Neuvostoliitto pannut Suomen suostumukselle painoa.

Puolueettomuus ja Paasikiven-Kekkosen linja

Neuvostoliitto tunnusti Suomen puolueettomuuden tiettävästi ensimmäisen kerran 1957 pääministeri K-A Fagerholmin Moskovan-vierailun yhteydessä. Termi sai usein etumääreekseen ”rauhanomainen”, jonka katsottiin myötäilevän Neuvostoliiton näkemystä maailman asioista.

Samoihin aikoihin tapahtuneen presidentinvaihdoksen myötä puolueettomuuspolitiikkaa ryhdyttiin kuvaamaan Paasikiven-Kekkosen linjaksi.

Puolueettomuus-kirjaus säilyi samansisältöisenä pitkään, vaikka Neuvostoliitto alkoi vähitellen korostaa YYA-sopimuksen merkitystä ja ehdotti sen pohjalta niin sotilaallisia konsultaatioita kuin yhteisiä sotaharjoituksiakin. Ehdotukset torjuttiin.

Suomalaisten tarkoittamassa mielessä Suomen puolueettomuuden tunnusti ensimmäisen kerran presidentti Mihail Gorbatshov vierailullaan 1989.

Uusi sopimus Venäjä-suhteesta

Kylmän sodan voi katsoa päättyneen Suomen osalta 1990. Suomi irtautui presidentti Mauno Koiviston johdolla yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista sekä YYA-sopimuksen kirjauksista Saksan muodostamasta uhasta.

Vuonna 1992 YYA korvattiin uudella sopimuksella Suomen ja Venäjän suhteista. Puolueettomuutta ei mainita tekstissä. Osapuolet lupaavat, etteivät ne salli omaa aluettaan käytettävän hyökkäykseen toista vastaan ja lupaavat olla antamatta sotilaallista apua hyökkääjälle.

Samanlaiset sanamuodot nousivat esiin 2016 ulkoasianvaliokunnan mietinnössä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Valiokunta kirjasi, että ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Seuraavan vuoden puolustuspoliittisessa selonteossa tarkennettiin, ettei kyseinen kirjaus rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä.

Puolueettomuus historiaan

Työllä ja tuskalla vaalittu puolueettomuus muuttui aikansa eläneeksi vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden myötä. Saman vuoden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan kylmän sodan aikainen puolueettomuuspolitiikka ei ole käyttökelpoinen toimintalinja. ”Suomi ei ole Euroopan kahtiajaon päättymisen jälkeen turvallisuuspoliittisesti idän ja lännen välissä.”

Selonteosta löytyvät maininnat Suomen uskottavasta omasta puolustuskyvystä ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Tuoreimmissa selonteoissa asia muotoillaan siten, että ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa”.

Suomen kanssa EU:hun liittyivät myös Ruotsi ja Itävalta. Ruotsin kylmän sodan aikaisen puolueettomuuden taustalla oli salainen tiivis suhde Naton kanssa. Nykyään maa katsoo olevansa ”sotilaallisesti liittoutumaton", ei enää puolueeton.

Itävalta taas korostaa EU-jäsenyydestä huolimatta puolueettomuuttaan. Taustalla on miehittäjävaltioiden sopimus maan itsenäisyyden palauttamisesta 1955, jonka perusteella puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus on kirjattu Itävallan perustuslakiin.

Aktiivinen vakauspolitiikka ja neljä pilaria

Tämän päivän Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentti Sauli Niinistön sanoin aktiivista vakauspolitiikkaa, jolla on tarkoituksena turvata vakautta Pohjois-Euroopassa ja toimia vastakkainasettelun lieventämiseksi. Politiikan tukena on neljä pilaria: oma kansallinen puolustus, yhdentyminen länteen, toimivat Venäjä-suhteet sekä sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä.

Suomi on pitänyt avoinna mahdollisuuden hakea jäsenyyttä Natossa, jonka kanssa se jo on hyvin läheisessä kumppanuusyhteistyössä. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa kehitetään myös sodan varalle, vaikka muodollista puolustusliittoa ei maiden välillä ole.

Suomella on lisäksi kahdenvälisiä aiesopimuksia puolustusyhteistyöstä muun muassa Yhdysvaltain ja Britannian kanssa. Kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen on nykyään yksi Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä.

Tuoreen puolustusselonteon mukaan Suomi kehittää yhteistyöverkoston avulla järjestelyjä, joita voidaan hyödyntää avun saamiseksi mahdollisessa kriisissä.

 

Lähteinä käytetty asiakirjojen lisäksi mm. Jaakko Blombergin ja Juhani Suomen kirjoituksia sekä taustakeskustelua tutkija Matti Pesun (Upi) kanssa.

Ulkoministeri Pompeo CNN:lle: Venäjä-syytteet eivät ole syy perua Trumpin ja Putinin tapaamista Suomessa

Helsingissä osoitetaan tänään mielenosoitusta Putinin ja Trumpin tapaamisen tiimoilta

Donald Trumpin odotetaan saapuvan tänä iltana Suomeen