Venezuela hyperinflaation kourissa: ruokaostoksille tarvitaan kauppakassillinen seteleitä

Ihmiset näkevät nälkää ja potilaat kuolevat sairaaloiden käytäville ilman hoitoa ja lääkkeitä. Syvässä talouskriisissä rämpivästä Venezuelasta saadaan samankaltaisia uutisia kuin sotaa käyvistä maista – eikä tunnelin päässä näy valoa, päinvastoin.

– Pidän vaarana, että tämä kärjistyy väkivaltaiseksi. Riski on aika suurikin, koska tilanne on lukkiutunut, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell.

Öljyvaltio Venezuelan talous oli luisunut alamäkeen jo pitkään, kun öljyn hinnan romahdus vuonna 2014 tölväisi sen liki vapaapudotukseen. Sen jälkeen Venezuelan valuutta bolivar on menettänyt arvoaan niin, että nykyään ruokaostoksille tarvitaan kauppakassillinen seteleitä – ja kärsivällisyyttä, koska jonot venyvät tuntien mittaisiksi.

– Tilanne on katastrofaalinen. Inflaatio laukkaa niin, että voidaan puhua jo hyperinflaatiosta ja maalla on vaikeuksia maksaa velkojaan. Pulaa on ruuasta, lääkkeistä, kaikesta, Wigell listaa.

Chavezin perintö painaa

Venezuelan sosialistipresidentti Nicolas Maduro syyttää talouskriisistä Yhdysvaltojen tukemaa kapitalistista salaliittoa ja on torjunut ulkomaiset avuntarjoukset.

Maduro nousi valtaan vuonna 2013 oppi-isänsä Hugo Chavezin kuoltua. Maduro peri Chavezilta valtion, jonka talous oli jo tämän omintakeisen sosialistispopulistisen politiikan, "chavismon", runtelema.

Chavezin valtakaudella korruptio lisääntyi ja Venezuelan öljyntuotanto laski. Samaan aikaan presidentti käytti miljardeja euroja öljyvaroja ohjelmiin, jotka tähtäsivät köyhyyden torjumiseen. Arvostelijoiden mukaan ohjelmat eivät olleet kestäviä ja niissä oli osin kyse Chavezin suosion pönkittämisestä.

Sosialistista agendaansa toteuttaessaan Chavez myös kansallisti suuren osan maan yrityksistä ja pelästytti ulkomaiset sijoittajat.

– Monilla aloilla ei ole enää ollenkaan yksityisiä firmoja. Kun politiikan myötä on tukahdutettu kaikki muu teollisuus, Venezuela on tullut hyvin riippuvaiseksi öljyntuotannosta – maan vientituloista 95 prosenttia tulee öljyn viennistä. Kyse on tavallaan itse aiheutetusta resurssikirouksesta, Wigell sanoo.

Resurssikirouksella tarkoitetaan tilannetta, jossa runsaat luonnonvarat kääntyvät valtion tappioksi. Ilmiö liitetään usein korruptioon valtionhallinnossa, ja Venezuela on maailman korruptoituneimpia valtioita.

Armeija hamuaa valtaa

Wigell on pessimistinen Venezuelan lähitulevaisuuden suhteen. Talouskriisiä seurannutta poliittista kriisiä on yritetty ratkoa Vatikaanin välityksellä, mutta hallitus ei ole antanut mitään merkkejä siitä, että se olisi valmis jakamaan valtaa opposition kanssa.

Rääväsuisen Chavezin kaudella yhteiskunta jaettiin presidentin ystäviin ja vihollisiin, ja sama polarisaatio on jatkunut.

Wigellin mukaan on myös kyseenalaista, kuinka hyvin presidentti Maduro enää kontrolloi tilannetta.

– Valtaa on luisunut huumekauppaan ja korruptioverkostoihin sekaantuneille armeijan kenraaleille, joilla on omat intressinsä pysyä vallassa keinolla millä hyvänsä. Toisaalta koska hallitus ei vaikuta olevan valmis myönnytyksiin, oppositio ei näe muita mahdollisuuksia kuin mielenosoitukset.

Tilanne näyttää pahalta, koska hallitus voi ottaa kovatkin otteet käyttöön tukahduttaakseen protestit, Wigell arvioi.

– Ennakoin, että ensi vuoden puolella levottomuuksia leimahtaa lisää.