”Entistä isompi osa dopingin käyttäjistä jää kiinni” – biologisen passin avulla myös suomalaisurheilijoiden testausta kohdistetaan

Isot dopinguutiset ovat aina uutisia isoista käryistä, ja kokonaiskuvan muodostaminen huijaamisen yleisyydestä vaatii tulkintaa. Kertovatko käryt valvonnan tehokkuudesta vai dopingin yleisyydestä?

–  Entistä isompi osa dopingin käyttäjistä jää kiinni. Se on minun vaikutelmani. On koko ajan vaikeampi doupata. Mahdollisuus voittaa puhtaana on suurempi, ja dopingin käyttäjät on helpompi saada kiinni, sanoo Pohjoismaiden yhteisen urheilijoiden veri- ja steroidiprofiilien analysointiyksikön NAPMUn päällikkö Lasse Vestli Baekken.

Baekken vieraili tiistaina Helsingissä tekemässä sitä työtä, jonka vuoksi hän ja monet muut uskovat antidopingjärjestelmän olevan nyt tuloksekkaampi kuin vuosituhannen alussa. Baekken oli Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin yhteistyötapaamisessa, jossa tarkasteltiin suomalaisurheilijoiden biologisten passien tietoja. Näiden perusteella suunnitellaan dopingtestausta ja sen kohdentamista.

Biologinen passi on kymmenen viime vuoden aikana tuonut uuden ulottuvuuden antidopingtyöhön suuntaamalla testaamista. Enää ei tarvita suoraa todistetta kielletystä aineesta, vaan pelkät muutokset veriarvoissa ovat tuoneet maailmanlaajuisesti jo yli 150 urheilijalle toimintakiellon.

Paluu vanhaan veridopingiin

Tämän vuoden näyttävin dopinguutinen oli Seefeldin MM-hiihtojen yhteydessä julki tullut Operaatio Suonenisku, jossa epäillään isoa liutaa eri maiden urheilijoita douppaamisesta verenvaihdoilla, epohormonin aikana jo antiikkiseksi uskotulla keinolla.

–  Se kertoi, että on koko ajan vaikeampi doupata. Tuohon dopingin käyttöön vaadittiin valtava määrä työtä ja logistiikkaa sekä useita avustavia henkilöitä. Ja näiden urheilijoiden piti palata vanhaan veridopingiin, aikaan ennen epohormonia, Baekken muistuttaa.

Operaatio Suonenisku oli myös osoitus siitä, miten nykyinen antidopingtyö rakentuu useiden toimijoiden yhteistyönä, laboratorio- ja tutkintatyön yhdistelmänä.

–  Kuten Seefeldissä nähtiin, antidopingtyössä on suuri tarve yhteistyölle antidopingjärjestöjen, poliisin ja tullin välillä. Se on yksi suurimmista parannuksista viime vuosina ja edelleen antidopingtyön suurin kehityskohde. Meidän pitää käyttää erilaisia menetelmiä, tutkimusta ja tutkintaa. Se on erittäin tärkeää, Baekken sanoo.

Mikroannostelu näkyy

Dopingin yhteydessä on puhuttu viime vuosina paljon mikroannostelusta. Se tarkoittaa dopingaineiden käyttämistä niin pieninä annoksina, ettei se johda kiinnijäämiseen. Mikroannostelun on tarkoitus käyttää hyväksi varovaisesti asetettuja positiivisen dopingtestuloksen raja-arvoja, joiden tarkoitus on välttää väärät positiiviset tulokset.

Baekken sanoo, että dopingtestien analyyseissä mikroannostelu näkyy, jos testi on ajoitettu oikein. Biologinen passi on ollut tärkeä ase mikroannostelun paljastamisessa.

–  Haluamme suuren herkkyyden, jotta doping havaitaan pieninäkin määrinä. Mutta samalla meillä pitää olla korkea spesifisyys, jotta emme tuomitse syyttömiä dopingin käytöstä, Baekken selittää.

Päämäärien yhdistämiseksi NAPMU käyttää sekä algoritmia että asiantuntijoita epäilyttävien tulosten poimimiseksi.

–  Biologisen passin avulla voidaan saada dopingtapaus myös silloin, kun urheilijan arvot ovat hänen omien yksilöllisten raja-arvojensa sisällä, Baekken kuvaa biologisen passin herkkyyttä.