Liian pienen miehen suuri tarina

Savon Sanomat 20091102 sivu 20: Mestari ja oppipoika: Juha Tuohimaan rinnalla Kimmo Timosesta kehittyi huippuammattilainen. Olli Herranen

Tomi T. Turunen

Viidet olympialaiset, seitsemät MM-kisat, 1 108 NHL:n runkosarjaottelua ja 105 pudotuspeliä: KalPan kasvatti Kimmo Timonen ehti reilut 20 vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan kokea paljon, mutta vasta uran viimeinen kamppailu toi täyttymyksen. KalPan kasvatti jätti kentät Stanley cup -voittajana.

18.3.1975. Keväällä 40 vuotta sitten, kun Kimmo Timonen syntyy, maailma on toisenlainen. Presidentti Urho Kekkonen on maaliskuun alkupuolella 1975 kastanut uuden jäänmurtajan kaimakseen, Yhdysvaltojen sota Vietnamissa vetelee viimeisiään ja Neuvostoliitto on voimissaan.

Jukka Timosen ja Marja-Liisa Timosen toinen poika, Kimmo Samuel, syntyy vain kaksi päivää ennen isoveljensä Tommin kolmevuotissyntymäpäivää. Urheilullisten vanhempien pojat ovat liikkuvaista sorttia. Esikoispoika Tommi valitsee isänsä tavoin koripallon ja on vuosia Kuopion Linkin ykkösdivisioonajoukkueen kantavia voimia.

Kuntokujalla Puijonlaaksossa samassa pihapiirissä on paljon lapsia ja pihapelikulttuuri voimissaan. Vanhemmat muistavat hyvin, että liikkumaan veljeksiä ei tarvinnut käskeä koskaan, mutta sisään kesken pelien sitäkin useammin.

Alkutalvi 1982. KalPan edustusjoukkue on juuri noussut ykkösdivisioonaan ja valmentaja Matti ”Mölli” Keinosen luotsaama ryhmä on herättänyt kaupunkiin kiekkohuuman. Timoset ovat muuttaneet isoon omakotitaloon Presidentinkadulle lähelle Keskuskenttää ja harrastuspaikat ovat lähellä. Kun Tommi saa luvan lähteä KalPan korttelijoukkue Ilveksen harjoituksiin Kuopionlahdelle, on myös seitsemänvuotiaan Kimmon palo jäälle valtava.

– Pojat olivat nähneet junioriharjoituksia kaukalolla ja halusivat mukaan. Viikkosavossa oli ilmoitus, että myydään kahdet kiekkovarusteet ja ne olivat pojille juuri sopivat. Siitä se lähti, isä Jukka Timonen muistelee.

– Pojat harrastivat kaikkia lajeja. Kimmollekaan ei aluksi ostettu uusia luistimia, kun ei tiedetty, kauanko intoa riittää. Tommin vanhat olivat niin isot, että nilkat lonksuivat, mutta sinne poika parkkeerasi maalin eteen ja pisti kiekkoja sisään, äiti Marja-Liisa Timonen jatkaa.

Kimmo Timonen harrastaa myös koripalloa ja jalkapalloa oikeastaan niin kauan kuin harjoitukset saa jotenkin toistensa lomaan aseteltua. Pianonsoitto, jota sitäkin tuleva kiekkoammattilainen kokeilee, putoaa harrastusten joukosta palloiluja nopeammin, mutta 1990-luvun taitteessa on edessä valintojen aika. Tunnit eivät riittä enää kaikille harrastuksille, koululle ja Yhteiskoulun yläasteelta löytyneelle tyttöystävä Johanna Parkkiselle.

Kimmo Timonen on ehtinyt harrastaa jo vuoden ajan jääkiekkoa, kun Timosen perheeseen syntyy kolmas poika. Jussi kasvaa kahdeksan vuotta vanhemman veljensä jäljessä jääkiekkoammattilaiseksi.

Syksy 1991. KalPan juniorijoukkueet läpikolunnut taitava kiekollinen puolustaja on noussut alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen ja pelannut edelliskaudella 15-vuotiaana jo neljä ottelua nuorten SM-liigaa. KalPan toimitusjohtaja Juha Junno tarjoaa sopimusta ja 16-vuotiaasta Klassikan lukiolaisesta tulee puoliammattilainen.

– Olin mukana kun sopimusta tehtiin Puijonsarvessa ja tallessa se on meillä vieläkin. Siitä lähtien Kimmo on oikeastaan ollut ammattilainen, Jukka-isä summaa.

Kaukalossa Timonen saa rinnalleen kokeneen Juha Tuohimaan ja lahjakas nuorukainen imee itseensä kaiken tarjolla olevan opin.

– En ollut usko silmiäni. Pelaamisessa oli paljon samaa kuin nuoressa Reijo Ruotsalaisessa. Näin Reksan debyytin silloin Oulussa aikanaan ja kun katsoi Timosta, tuntui kuin sama toistuisi siinä silmien edessä uudelleen, Tuohimaa muistelee KalPan 80-vuotishistoriikissa.

Kesä 1994. KalPan SM-liigajoukkueessa kolmen kauden aikana pelatut 84 ottelua ja nuorten maaottelupelit herättiävät suurseurojen kiinnostuksen ja Kimmo Timonen siirtyy kolmeksi vuodeksi Turun Palloseuraan. Heti ensimmäinen Turun vuosi tuottaa SM-kultaa ja kaksi seuraavaa SM-hopeaa. Timosen viimeisellä TPS-kaudella Vladimir Jursinovin valmentama joukkue voittaa myös seurajoukkueiden Euroopan mestaruuden.

– Jursi teki minusta ammattilaisen. Harjoittelu oli totaalista ja hallilla asuttiin käytännössä aamusta iltaan. Turun vuodet olivat kuluttavia, mutta ilman niitä urastani ei olisi tullut tälläista, NHL-veteraani myöntää.

Timonen pääsee pelaamaan kaksi uransa ensimmäistä A-maaottelua jo viimeisen KalPassa pelaamansa liigakauden keväällä heti 19-vuotissyntymäpäivän jälkeen, mutta Turun vuosina hän vakiinnuttaa paikkansa Leijonissa.

Kesä 1997. Turun jäähyväiskaudella Timonen valitaan SM-liigan tähdistöviisikkoon ja hän pokkaa Matti Keinonen -palkinnon SM-liigan tehopörssin voittajana. Näytöt ovat sitä tasoa, että KalPan kasvatti pääsee valitsemaan, missä ura jatkuu.

– Käytännössä kaikki seurat Suomessa ja Ruotsissa olivat Kimmon perässä. Hän oli saanut HIFK:lta hyvän tarjouksen, mutta empi, kun joukkueen edellinen kausi oli ollut huono. Juttelimme pitkään ja annoin parhaan neuvon, jonka olen Kimmolle hänen urallaan antanut. Sanoin, että kun valitset HIFK:n, sinne tulee kyllä muitakin. Lisäksi Helsingissä pääset hyvin esille, kun olympialaiset ovat tulossa, Jukka Timonen muistelee.

Jo KalPa-ajoilta tuttu, nykyinen NHL-seura Columbus Blue Jacketsin toimistusjohtaja, Jarmo Kekäläinen kasaa Erkka Westerlundin ja Raimo Summasen valmennettavaksi Helsinkiin unelmajoukkueen. Pudotuspeleissä ilman tappioita irtoavaa mestaruutta ovat Timosen kanssa voittamassa muun muassa Tim Thomas, Brian Rafalski, Jan Caloun, Olli Jokinen, Christian Ruuttu, Niklas Hagman, Marko Tuomainen, Jere Karalahti ja Pertti Lehtonen.

Nagano 1998. Leijonien päävalmentaja Hannu Aravirta valitsee Timosen ainoana puolustajana SM-liigasta mukaan Naganon olympiaturnaukseen. Ensimmäistä kertaa historiassa turnauksessa ovat mukana myös NHL-ammattilaiset. Timonen ei tyydy hänelle suunniteltuun seitsemännen puolustajan osaan, vaan murtautuu pelaavaan kuusikkoon.

– Olen kuullut loputtomiin asti puheita siitä, että olen liian pieni NHL-kaukaloihin. Tulinkin tänne sillä mielellä, että katsotaan nyt sitten, riittääkö kovuus vai ei, Timonen totesi Savon Sanomien haastattelussa, kun Suomi oli kaatanut turnauksen pronssipelissä suurimman suosikin Kanadan.

16 vuotta myöhemmin uransa viidennessä olympiaturnauksessa Sotshissa Timonen muistelee debyttiään.

– Muistan sen fiiliksen edelleen yllättävän hyvin. Jännitti niin perkeleesti. Ympärillä oli kaikki sen ajan isot nimimiehet, ja itse oli mukana liigapelaajana.

Jännitys ei jäällä näy. ”Liian pieni” suomalainen kohahduttaa pronssiottelussa taklaamalla jytäkästi kaikkien aikojen kiekkoilija Wayne Gretzkyä, riistää ”The Great One” lempiniemellä tunnetulta ysiysiltä kiekon ja karkaa läpiajoon. Patrick Roy Kanadan maalilla vain ei ole yllätettävissä.

– En edes nähnyt, kuka siinä siniviivalla oli. Vasta jälkeenpäin tajusin, että sehän oli Gretzky. Nyt pelattiin olympiamitalista ja kai siellä jäällä taklata saa, Timonen kommentoi.

Olympiaturnauksen ja HIFK:n kultajuhlien jälkeen Timonen on keväällä vielä Sveitsin MM-kisoissa voittamassa Suomelle hopeaa. Näytöt ovat viimein sitä tasoa, että kiinnostus herää Pohjois-Amerikassakin.

16.12.1998. Viisi vuotta aiemmin vasta NHL:n varaustilaisuuden vihoviimeisellä kierroksella (Los Angeles Kings 10. kierros, 250. pelaaja) varattu Kimmo Timonen pelaa ensimmäisen NHL-ottelunsa kahdeksan päivää ennen joulua Anaheimissa.

Alkukauden laajennusjoukkue Nashville Predatorsin farmijoukkueessa Milwaukee Admiralsissa maan tapoja opetellut kuopiolainen on viimein kutsuttu kantrikaupungin edustusmiehistöön.

Ankkalauma murjoo Predatorsin 6–1, mutta se ei Timosta kiusaa. Juniorin unelma NHL:stä on käynyt toteen.

– Kimmolla ei pitänyt olla koko NHL-liigaan mitään asiaa, mutta hän on fyysisesti ja henkisesti niin poikkeuksellinen urheilija ja suurisydäminen persoona, että hän on ottanut paikkansa täältäkin, Timosen agenttina koko ammattilaisuran ajan toiminut Markus Lehto korosti, kun puolustajan tuhannetta NHL-peliä juhlittiin Philadelphiassa 12 vuotta NHL-debyytin jälkeen.

Elokuu 2002. KalPan jääkiekkoilijoiksi kasvattamat Sami Kapanen, Kimmo Timonen ja Pasi Kuivalainen kuittaavat kiitollisuudenvelkaansa kotiseuralleen hankkimalla noin 40 prosenttia KalPa-Hockey Oy:n osakekannasta. Myöhemmin pääomistaja Kapanen ja osaomistaja Timonen nostavat vielä osuuttaan niin, että heillä on liigajoukkueen toimintaa pyörittävästä yhtiöstä osake-enemmistö.

– KalPa tarjosi minulle mahdollisuuden kasvaa juniorista ammattijääkiekkoilijaksi. On pitkään ollut haaveenani, että pääsisin osallistumaan jotenkin KalPan toimintaan. Ainoa asia, mitä tässä vaiheessa voin tehdä, on auttaa taloudellisesti, Timonen pohti tuolloin.

NHL:n työsulku 2004–05. Kun Kimmo Timonen viimein 23-vuotiaana onnistuu murtautumaan pelaavaan NHL-miehistöön, ei hän asemastaan luovu. Timonen nousee Predatorsissa kapteeniksi ja latoo tenneseelaisille 573 runkosarjaottelussa yhteensä 79 maalia ja tarjoilee 223 maalisyöttöä.

Pisimmän katkon kuopiolaisen NHL-peleihin kantrikaupungissa tuo työsulku, jonka vuoksi koko NHL-kausi 2004–05 perutaan.

– Se kausi oli mielenkiintoinen, mutta varsin raastavakin. Koko ajan kytättiin, milloin NHL-kausi alkaa, vai alkaako ollenkaan, Timonen muistelee.

Alkukauden puolustaja viettää vaimonsa Johannan sekä lastensa Samuelin ja Amelien kanssa kotona Nashvillessa ja työsulkukauden jälkeen perhe kasvaakin vielä kolmannella lapsella, Fionalla.

Joulun alla puolustaja tekee viikon ja kolmen ottelun visiitin Sveitsin Liigan Luganoon ja jatkaa matkaansa hyvän ystävänsä Tommi Miettisen seurakaveriksi Elitserienin Brynäsiin, ennen kuin palaa hetkeksi juurilleen.

4.4.2005. KalPan korpitaival päättyy SM-liigaan nousuun, kun NHL:n työsulkupelaajien Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämä ja Mika Pieniniemen valmentama joukkue ei häviä Mestiksen pudotuspeleissä otteluakaan. Pasi Kuivalainen pitää uransa päätteeksi kolmessa finaaliottelussa Vaasan Sportia vastaan maalin koskemattomana ja Timonen valitaan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Niiralan kotiyleisö saa todistaa uransa parhaita vuosia pelaavan taiturin osaamista viimeisen kerran.

– Tuntuu, että kaikki eivät täällä edes tajua, kuinka hyvä Kime todellakin on, Kapanen kehui pelikaveriaan.

Omaa tarinaansa puolustajan tuon hetken tasosta kertoo se, että hänet valitaan maailman parhaiden läsnäollessa tähdistöviisikkoon sekä juuri ennen työsulkua että heti sen jälkeen (World cupissa 2004 ja Torinon olympialaisissa 2006).

29.11.2006. Kimmo ja Jussi Timonen tekevät kuopiolaista jääkiekkohistoriaa, kun veljekset ovat vastakkain NHL-ottelussa. Kimmon Nashville voittaa vieraskentällä 2–3 vasta viidettä NHL-peliään urakoivan Jussin Flyersin. Vanhemmat Jukka ja Marja-Liisa ovat katsomossa, sillä Predatorsin poikien ja isien yhteinen reissu osuu juuri Philadelphiaan.

Jussi on tehnyt kesällä kaksivuotisen ja kaksisuuntaisen tulokassopimuksen Flyersin kanssa. Vielä marraskuussa kenelläkään ei ole aavistustakaan, että seuraavana kesänä myös Kimmon tie vie Philadelphiaan.

Juhannusviikko 2007. Timonen oletti pitkään, että hän päättää NHL-uransa samassa seurassa kuin aloittikin syksyllä 1998. Predatorsin kapteeni on odotellut jatkosopimusta, mutta sitä ei tulekaan. Nashvillen toimitusjohtaja David Poile soittaa luottomiehelleen Suomeen ja kertoo, että Timonen voi varautua vaihtamaan seuraa.

Alkaa hässäkkäviikko, joka muuttaa Timosen elämän. Puolustaja suunnittelee jo muuttoa kaliforniaan ja San Jose Sharksiin, kun tulee tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

– Markus Lehto soitti ja pyysi istumaan. Hän kertoi, että Flyers on tehnyt kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin arvoisen sopimustarjouksen. Olin ihan, että ei hemmetti, eihän kukaan maksa tuolaisia summia.

Mutta Flyers haluaa maksaa. Sopimuksen syntymiselle on vain yksi este.

– Minulla ei ollut mökillä faksia, eikä pelkällä kännykällä tehdä tuollaisia sopimuksia, Timonen kertoi unelmasopimuksen synnyttyä.

Apu löytyy Siilinjärven keskustasta, kun sopimuspaperit viimeistellään Harry’s Barin takahuoneen faksin välityksellä.

10.6.2010. Stanley cupin kuudennen finaalin ensimmäistä jatkoerää on pelattu 64.06, kun Chicagon Patrick Kane laukoo Kimmo Timosen jaloista ja pienestä kulmasta kiekon kohti Flyersin maalia. Laukaus yllättää maalivahti Michael Leightonin, Blackhawks voittaa 3–4 ja varmistaa mestaruuden otteluvoitoin 2–4.

– Ei tässä muuta ole kuin valtava pettymys. Tuntuu melkein kuin olisi heitetty kymmenen kuukautta roskakoriin, Timonen nieleksi.

– Ei tätä tunnetta voi kuvailla. Kyllä tästä on vaikea päästä yli, menee varmasti pitkän aikaa. Olen täällä voittamassa Stanley cupia enkä mitään muuta. Päällimmäinen tunne on, ettei tästä jäänyt mitään käteen.

18.3.2013. Flyers kohtaa vierasjäällä Tampa Bay Lightningin ja Timosesta tulee 38-vuotissyntymäpäivänään historian 282:s tuhannen NHL-ottelun pelaaja. Merkkipaalua juhlitaan Philadelphian Wells Fargo Centerissä kahdeksan iltaa myöhemmin. Paikalla on Timosen perhe, vanhemmat, ystäviä Pohjois-Amerikasta ja noin 40 ystävää Suomesta. Kun lähes 20 000 katsojaa osoittaa minuuttien ajan seisaaltaan suosiota yhdelle suosikeistaan, ymmärtää, millaista arvostusta veteraani nauttii.

– Unohtumaton hetki. Tiesin, että urastani esitetään video ja osasin odottaa muistamisiakin, mutta vaikea tuntemuksiaan tuolla jäällä on kuvata muuten kuin että hienolle tuntui, Timonen sanoi.

– Olen pelannut Stanley cupin finaaleissa, olympiafinaalissa ja World cupin finaalissa. Ne ovat olleet isoja pelejä, mutta tämä oli tietyllä tavalla vielä isompi. Oli vaikea valmistautua yhtä aikaa sekä olemaan juhlittavana että pelaamaan. Erityisen hienoa oli, kun vastustajan pelaajia tuli kesken pelin onnittelemaan ja kiittämään siitä millaisen uran olen tehnyt.

4.8.2014. Timonen on valmistautunut huolella uransa viimeiseen kauteen, kun pohjekipu ja huonovointisuus pakottavat hänet hakeutumaan luottolääkäri Ville-Pekka Vuorisen tutkittavaksi. Veritulpat molemmissa keuhkoissa ja pohkeessa pysäyttävät kiekkomiehen. Välittömästä kuolemanvaarasta toivuttuaan puolustaja alkaa haaveilla mahdollisuudesta päättää uransa luistimet jalassa.

28.2.2015. Lukemattomat keskustelut lääkärien kanssa tuovat Timosen toivoman peliluvan. Ura ei kuitenkaan jatku Flyersissä, vaan vuosina 2010 ja 2013 mestaruuden voittaneessa Chicago Blackhawksissa. Kuopiolaisen pelillinen panos 16 runkosarjaottelussa ja 18 runkosarjapelissä jää odotettua pienemmäksi, mutta konkarin arvo tuntuu menestysseuran arjessa.

15.6.2015. Aiempien vuosien finaalitappiot MM-kisoissa, World cupissa, olympialaisissa ja Stanley cupissa pyyhkiytyvät kerralla unohduksiin, kun Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews ojentaa lordi Stanleyn lahjoittaman kiertopalkinnon Timosen käsivarsille. Kuudes finaali Tampa Bay Lightningia vastaan on päättynyt 2–0 ja loppuottelusarja voitoin 4–2. Pikkupojan unelma on tullut toteen.

– Jääkiekko antoi minulle paljon. On hienoja, huonoja ja vaikeita muistoja. Mutta annoin jääkiekolle kaiken mitä minulla oli ja lähden tästä. Tavallaan olen iloinen. Tavallaan voi henkäistä, että nyt se on ohi ja minä lähden tästä pelistä Stanley cup -voittajana. En tiedä, voiko pyytää enempää, Timonen toteaa.

Juttu on julkaistu kesäkuussa 2015.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut