Robert Taylor on kulkenut pitkän tien Jyväskylästä Suomen maajoukkueen tehomieheksi – Paul-isän tiukka palaute potkii eteenpäin: "Välillä olen saanut kuulla ankaraa kritiikkiä"

Uransa ensimmäisen A-maaottelumaalin tehnyt Taylor on ollut syksyn valopilkkuja.

Robert Taylor miesten jalkapallomaajoukkueen tiedotustilaisuudessa Helsingissä. Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Tapio Keskitalo / STT

Robert Taylor on ollut kuluvana syksynä yksi miesten jalkapallomaajoukkueen näkyvimmistä pelaajista Kansojen liigassa.

Syyskuun Irlanti-vierasottelussa hän pelasi vahvasti ja syötti ottelun ainoan osuman. Sunnuntaina Taylor juhli A-maajoukkueuransa avausmaalia 2–0-kotivoitossa Bulgariasta.

– Minulla ei ollut paljoa peliaikaa maajoukkueessa ennen tätä syksyä, mutta futiksessa asiat muuttuvat nopeasti. En ota mitään itsestään selvänä, Taylor sanoi maanantaina.

Bulgaria-pelissä keskikentän vasemmalla laidalla pelanneella Taylorilla, 25, on jalka ovenraossa Suomen EM-lopputurnausryhmään, mutta mitenkään varma paikka ei ole.

– Olen tosi iloinen mahdollisuudesta, jonka olen viime peleissä saanut, Taylor tiivistää.

Asiat loksahtaneet Brannissa uomiinsa

Brittifutis oli tullut jo aiemmin tutuksi Nottingham Forestin akatemiassa, ja teini-iässä Taylor suuntasi Lincoln Cityyn. Siellä asiat eivät menneet suunnitellusti.

– Futis oli fyysistä, enkä saanut mahdollisuutta edustusjoukkueessa. Olin kooltani aika pieni. Tietynlaista kovuutta sain, hän muistelee karikkoista aikaansa.

Lopulta Taylor palasi Suomeen ja JJK:hon. Sieltä matka jatkui RoPSiin, Ruotsin suurseuroihin kuuluvaan AIK:hon ja norjalaiseen Tromsö IL:ään.

"Kun pallo pysyy koukussa" – tällainen oli Keskisuomalaisen ensimmäinen artikkeli 13-vuotiaasta Robert Taylorista, joka oli juuri pompotellut jalkapalloa 3600 kertaa

Nykyään Taylor pelaa Norjan pääsarjaseurassa Brannissa, jossa asiat ovat toimineet hyvin.

– Brann on loistava ja iso seura. Olen saanut siellä paljon vastuuta. Siellä on hyvä kehittyä, Taylor uskoo.

Edellisessä seurassaan Taylorille kävivät useat pelipaikat tutuiksi, mutta Brannissa paikka on löytynyt vasemmalta laidalta ja kymppipaikalta.

– Tietyllä tavalla on aina hyvä pelata yhdellä tai enintään kahdella pelipaikalla, Taylor sanoo ja muistuttaa, että lopulta jalkapalloilijalle on tärkeintä päästä ylipäätään pelaamaan.

"Kyllä me aina peleistä juttelemme"

Robertin Paul-isä tuli aikoinaan Englannista Suomeen jalkapallon perässä ja pelasi muun muassa pääsarjaa KuPSissa ja myöhemmin Ykköstä JJK:ssa.

– Kyllä me aina peleistä juttelemme ja käymme läpi, mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Isälläni on ollut iso merkitys jalkapallouralleni. Hän on käyttänyt paljon omaa aikaansa harjoittamisessani ja panostanut tosi paljon.

Myös Bulgaria-pelistä tuli isältä nopeasti palautetta.

– Hän onnitteli maalista. Kävimme läpi, mitä voin tehdä vielä paremmin. Välillä olen saanut kuulla ankaraa kritiikkiä, mutta myös hyviä juttuja, kun on mennyt hyvin, sanoo Taylor, joka luonnehtii isäänsä uransa ankarimmaksi valmentajaksi.

– Isäni on pannut minut koviin treeneihin ja halunnut aina työntää eteenpäin.

Keskiviikkona Huuhkajilla on edessään kotiottelu Irlantia vastaan. Kansojen liigan kamppailu pelataan Olympiastadionilla.

– Veikkaan, että Irlanti tulee nyt vielä kovempaa kuin kuukausi sitten. He haluavat varmasti näyttää, Taylor sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.