Huuhkajatulokkaille Forssille ja Valakarille jalkapallo on sukuvika – "Kentälle pitää mennä pelaamaan, ei pelkäämään"

Onni Valakarin (kuvassa) isä Simo Valakari taas pelasi Suomen maajoukkueen keskikentällä 32 maaottelua ja valmensi SJK:n Suomen mestariksi vuonna 2015. / LEHTIKUVA

Reima Rautiainen / STT

Keskiviikkona maailmanmestari Ranskan kohtaavassa Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessa on kaksi uutta kasvoa. Hyökkääjä Marcus Forssilla ja keskikenttäpelaaja Onni Valakarilla on tulokkaiksi harvinaisen vankka jalkapallotausta.

Laji on molempien sukuvika, sillä Forssin Tero-isä ja isoisä Rainer ovat olleet entisiä pelaajia ja myöhemmin jalkapallovalmentajia. Onnin isä Simo Valakari taas pelasi Suomen maajoukkueen keskikentällä 32 maaottelua ja valmensi SJK:n Suomen mestariksi vuonna 2015.

Äskettäin vanhempi Valakari valittiin liigassa pronssia ottaneen KuPSin päävalmentajaksi.

Forss pelaa ammatikseen Englannin liigan toisella sarjaportaalla Brentfordissa. Valakarin osoite on Kyproksen ykkösliigassa seitsemäntenä oleva Pafos, jossa pelaa myös huuhkajatoppari Paulus Arajuuri.

Maaleja vaihtomiehenäkin

Turkulaislähtöisellä Forssilla on kokemusta englantilaisesta jalkapalloilusta West Bromwichin junioriakatemiaa myöten. WBA:sta tie vei Sunderlandin kautta Brentfordiin, joka viime kaudella lainasi hyökkääjän kolmannen sarjatason AFC Wimbledoniin.

Forssin maalisaldo mestaruussarjan Brentfordissa on vaihtomiehelle kunnioitettava neljä, mutta joukkueen ykköstykki on kymmenen kertaa osunut englantilaishyökkääjä Ivan Toney.

– Tässä on tosi paljon pelejä tulossa, joten kärkipelaajien järjestys voi vaihtua. Brentfordissa B-joukkueesta nostetaan ykköseen pelaajia, kun valmennusjohto näkee, että he ovat tarpeeksi hyviä, 21-vuotias Forss kuvailee länsilontoolaisen seuran toimintatapoja.

Pukki toivotti tervetulleeksi

Samalla sarjatasolla pelaavan Norwichin Teemu Pukki on Forssin tavoin tehnyt syyskaudella neljä maalia. Kesän nousukarsintoihin yltänyt Brentford ja Valioliigasta pudonnut Norwich pelasivat lokakuun lopussa sopivasti 1–1-tasapelin.

– Vaihdettiin ottelun jälkeen pelipaidat ja juteltiin puoli tuntia. Teemu toivotti tervetulleeksi maajoukkueeseen, Forss muistelee.

Forssin tavoin 21-vuotias Valakari pelaa Pafoksen joukkueessaan toista kauttaan. Lilliputtivaltio Kypros ei ole jalkapallohistoriassaan mainetekoihin yltänyt, mutta viime vuosina sikäläiset seurajoukkueet ovat esiintyneet kansainvälisillä kentillä edukseen.

– Kyprokselaiset seurajoukkueet ovat menneet Eurooppa-liigan karsinnoissa pitkälle. Suomessa ei oikein tajuta, kuinka kova sarja Kyproksen liiga on, Valakari kertoo.

"Kuplassa olemme"

Tulokkaat eivät nöyristele maailmanmestari Ranskan edessä.

– Kentälle pitää mennä pelaamaan, ei pelkäämään, Forss neuvoo.

Koronaviruspandemia on hankaloitunut Ranskassa tuntuvasti, mikä on aiheuttanut levottomuuksia. Kolme vierasmaaottelua peräjälkeen pelaava Suomen joukkue on sulkeutunut omaan koronakuplaansa, joten kosketus ranskalaiseen arkitodellisuuteen jää ohueksi.

– Omassa kuplassamme olemme, Valakari vahvistaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut