Ringeten ex-pelaaja Katariina Kanninen kertoo, että kuiville pääsemisestä on kulunut kaksitoista vuotta. Juha Harju / LEHTIKUVA

Urheilu-ura vaihtui huumehelvettiin: "Lopetin tuttavien kuolemien laskemisen viidenkymmenen kohdalla"

Tomi Olli / STT

Katariina Kanninen silmäilee Kauhavalla maalivahdin kypäräänsä. Kypärä oli hänellä viimeksi tositoimissa vuonna 2002, jolloin hän torjui Lapinlahden Luistimen ringeten SM-kultaan. Vieremän Peli-Haukoista pelikentille ponnistanut maalivahti oli ehtinyt esiintyä urallaan myös nuorten maajoukkueessa ja kuului naisten maajoukkueryhmään. Kultamitalin jälkeen hän päätti kuitenkin lopettaa uransa.

– Koin saavuttaneeni haluamani. Ringette oli minulle kaikki kaikessa yhdeksänvuotiaasta mestaruuteen saakka.

Ringetteuran päättymisen jälkeen Kannisen elämään on mahtunut hänen mielestään liiankin paljon.

– Haluan silti sanoa, että olen todella onnellinen ollessani elossa ja saatuani ihanan perheen, 39-vuotias Kanninen painottaa STT:n haastattelussa.

Nuori maalivahti Katariina Kanninen syksyllä 1999. Kimmo Turpeinen

Poikaystävä tutustutti huumeisiin

Kanninen eli urheilu-uransa ajan lähes päihteetöntä elämää. Poikkeukset tekivät vain pari kertaa vuodessa järjestetyt joukkueen saunaillat.

– Silloin tuli juotua alkoholia. Nykyään en ole päihteellisten saunailtojen kannattaja.

Lapinlahden mestaruuden jälkeen Kanninen suuntasi baariin, jossa hän tapasi kiinnostavan miehen.

– Selvisi, että hän polttaa hasista. Koska olin hänestä kiinnostunut, päätin lopulta kokeilla itsekin.

Pariskunta muutti pian Kuopioon. Hotelli- ja ravintola-alan tutkinnon suorittanut Kanninen työskenteli pizzeriassa poikaystävän yrittäessä opiskella.

– Hän otti opintolainaa, mutta se ei kestänyt kauan, poltimme kirjaimellisesti kaiken rahan, Kanninen kertoo.

Poikaystävä muuttui pian väkivaltaiseksi, ja eräänä päivänä Kanninen soitti entiset joukkuekaverinsa viemään hänet turvaan.

– Ollessani pihamaalla odottelemassa poikaystäväni kävi kimppuuni. Minulta murtui nenä, ja sain hammasvammoja sekä aivotärähdyksen.

Yliannostus oli viedä hengen

Päästyään poikaystävästään eroon Kanninen täytti urheilun jättämää aukkoa baareilla, ja samalla aukesi mahdollisuus käyttää amfetamiinia.

– Vaikka olen aina ollut neulakammoinen, se ei haitannut humalani vuoksi. Sen jälkeen mentiin, Kanninen kertoo huumeiden käytöstään.

Kannisen kierre syveni nopeasti, ja työt pizzeriassakin päättyivät potkuihin.

– Sain myös häädön kodistani ja yövyin sen jälkeen missä milloinkin. Tein samalla pieniä rikoksia saadakseni rahaa huumeisiin.

Kanninen päätyi muutamia kertoja vankilaankin jätettyään maksamatta rikoksista saamiaan sakkoja. Hän oli myös kolme kertaa lähellä kuolla.

– Eräs huumeiden käyttäjä epäili minun vieneen gramman ainettaan. Iso mies nosti minut seinälle ja alkoi kuristaa. Oli onneni, että hän muisti laittaneensa huumeen tulitikkuaskiin juuri ennen kuin menetin tajuntani.

– Toisella kertaa menin kyselemään amfetamiinia eräästä ”luukusta”. Aiemmin kaksi ihmistä surmannut mies painoi siellä aseen ohimolleni ja kysyi, ammunko? Vastasin, että aivan sama, Kanninen muistelee.

Hengenlähtö oli lähellä myös hänen otettuaan yliannostuksen. Elämä alkoi muuttua, kun hän koki sairaalassa erikoisen näyn.

– Tunsin olevani valkoisessa ja pehmeässä, ja minun oli siellä hyvä olla. Samalla ääni kertoi, ettei vielä ole aikani lähteä. Tuo oli todella iso kokemus, enkä sen vuoksi pelkää kuolemaa millään tavalla.

Katariina Kanninen (vas.) tuulettaa otteluvoittoa syksyllä 2000. Kimmo Turpeinen

Kuivilla jo kaksitoista vuotta

Kanninen päätti sairaalassa ollessaan hakea apua. Tähän auttoi erikoinen näky.

– Tunsin herättyäni samanlaista uteliaisuutta näkyäni kohtaan kuin aikanaan huumeiden testaamiseen. Mietin, olisiko minulla vielä mahdollisuus.

Päästyään sairaalasta ja saatuaan kiinni valon säteestä Kanninen päätti pyytää apua äidiltään. Äiti kyyditsi tyttärensä jälleen sairaalaan.

– Edessä oli kuukausien vieroitushoito, joka vaati kovaa työtä. Nyt kuiville pääsemisestä on kulunut kaksitoista vuotta.

– Monelle muulle tuttavalleni ei käynyt samoin. Lopetin heidän kuolemiensa laskemisen viidenkymmenen kohdalla, Kanninen kertoo.

Pian huumeista irti päästyään Kanninen tapasi nykyisen miehensä.

– Tajusin miten paljon minulla oli menetettävää, Hänen kohtaamisellaan oli suuri merkitys. Olenkin todella onnellinen, että perheessämme on nyt myös kolme tytärtä.

Kanninen haluaa auttaa muita päihderiippuvaisia.

– Kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi. Toivon, että voin auttaa muita välttämään kokeilun tai pääsemään aineista irti, Kanninen sanoo.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt