Uralta puuttuu vielä jotain, ja siksi yli tuhannen tehopisteen maalitykki sanoo maajoukkueelle ei – "En usko, että maajoukkue tarvitsee minua niin paljon"

Antti Salmensaari / STT

Kun uratilastoissa on yli 1 000 tehopistettä ja maalejakin yli 600, niin muistoja merkkipaaluista voisi olla takan reunalla reippaasti toistakymmentä. Näin ei kuitenkaan ole, kertoo marraskuussa ensimmäisenä pelaajana salibandyn F-liigassa 1 000 pisteen rajan rikkonut Nokian KrP:n Henri Johansson.

– Näistä viimeisimmistä on pallot tallessa. Aikaisemmista en muista missä ne ovat, tai ovatko koirat syöneet ne, Johansson sanoo.

Tammikuussa syntyi uran 600. liigamaali ja runkosarjatehot ovat 484 pelistä 604+436=1 040. Pudotuspelimaalit (67) ja -pisteet (121) tulevat vielä kakun koristeeksi.

– Pudotuspelit ja runkosarjat laskettiin ennen yhteen, niin tavallaan tuhat oli mennyt rikki jo aiemmin. Onhan se hieno homma, mutta ehkä sen ymmärtää sitten vasta peliuran jälkeen. Ei sitä nyt tule niin paljon mietittyä, kun on pelit käynnissä, Johansson miettii.

Kolmen vuosikymmenen maalipyssy

Johansson, 35, on mättänyt liigamaaleja kolmella vuosikymmenellä ja huomaa lajin muuttumisen herkästi vanhoista videopätkistä. Hänen mukaansa kulmista pääsi aiemmin vapaasti pois laukomaan.

– Nyt voi tulla kaksikin pelaajaa päälle, ja kun on itsekin pitkän ja komean uran tehnyt, niin liikaa ei saa olla vapaana. Pallottomanakin joku saattaa seurata läpi vaihdon. Ei sellaista ollut aiemmin.

Tuhannen pisteen takana on kymmeniä tuhansia toistoja.

– Olen harjoitellut paljon laukauksia ja syöttöjä, ja edelleenkin omalla ajalla tulee tosi paljon harjoiteltua yksilötaitoja. Jos ei ole hyvää viisikkoa takana, niin aika harva tekee tuollaisia pistemääriä. Mulla on ollut tosi hyvät ketjukaverit koko uran, 19 kautta liigassa pelannut Johansson kiittää.

Johansson vakuuttaa, ettei uran lopettaminen ole vielä mielessä.

– Jalkoihin en jää pyörimään, mutta nopeutta ja sähäkkyyttä löytyy vielä ja tulostakin pystyy tekemään. Nyt ei näytä siltä, että olisi vielä muutamaan vuoteen pakko lopettaa.

Tavoitteena SM-kulta

26 ottelun maajoukkueura on liigan kaikkien aikojen teholingolle verrattain lyhyt. Johanssonia ei ole nähty vuoden 2012 jälkeen maajoukkuepaidassa, vaikka kysyntää on ollut. Viimeksi tammikuussa.

– Maajoukkueleirille kyseltiin taas mukaan, mutta olen päättänyt, että haluan keskittyä seurajoukkueeseen. En usko, että maajoukkue tarvitsee minua niin paljon kuitenkaan, vaikka minut sinne haluavat. Itselleni se ei tuo niin paljon lisäarvoa, että kannattaisi ottaa riskiä. Siellä pelataan monta fyysistä peliä peräkkäisinä päivinä ja vanhoina päivinä on oppinut arvostamaan, että on ehjänä, loukkaantumisistakin kärsinyt Johansson ruotii.

Johansson korostaa, että hänen tavoitteensa ovat muualla. Tuhannella pisteelläkään ei voi ostaa Suomen mestaruutta.

– Maailmanmestaruus (2010) löytyy, joten sen puolesta ei ole pakko olla (MM-kotikisoissa 2021) mukana, vaikka maajoukkuepaita on kunnia-asia. En epäile hetkeäkään, etteikö kultaa tulisi seuraavista MM-kisoista ilman minuakin. Suomen mestaruus puuttuu ja se on isoin tavoite uralla vielä saavuttaa, hän paaluttaa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut