Aurinko on valoyliherkälle myrkkyä – Valoihottumaa sairastava jousiampuja Minttu Kilpiä: "Olen ammuntakentällä hieman hassu näky"

Jousiampuja Minttu Kilpiä Ruskeasuon jousiammuntaradalla Helsingissä. RONI REKOMAA \ / LEHTIKUVA

Tomi Olli / STT

Aurinko on myrkkyä helsinkiläiselle Minttu Kilpiälle, sillä hän on elänyt lapsuudestaan saakka monimuotoisen valoihottuman kanssa. Ensimmäiset oireet hän sai perheen Etelä-Eurooppaan suuntautuneilla lomamatkoilla.

– Ihooni ilmestyi rakkuloita ja näppyjä. Iho muuttui myös kutisevaksi, ja sitä kirveli. Vähitellen oireet ilmaantuivat myös Suomen keväässä ja kesässä. En saanut apua siedätyshoidosta tai aurinkorasvoista, ja useat niistä päinvastoin pahensivat tilannetta, Kilpiä kertoo STT:n haastattelussa.

Kilpiän, 43, on nykyään vältettävä aurinkoa mahdollisimman paljon, sillä jo pari minuuttia päiväauringossa aiheuttaa oireita paljaana olevaan ihoon, muualle paitsi kasvoihin.

– Minun on vältettävä myös auringonvalon tuloa ikkunan läpi. Jos olen liian kauan auringossa, ihon kutina ja pistely on lähes sietämätöntä varsinkin yöaikaan.

Hän on hakenut apua lääkäreiltä, mutta sairauden aiheuttajaa tai hoitokeinoa ei ole löytynyt.

– Suomessa hoidetaan lähinnä oireita, ja niihinkin on saatavilla erittäin rajalliset valikoimat lääkkeitä.

Jousiammuntakipinä syttyi keskuspuistossa

Kilpiän on ulkona liikkuessaan pukeuduttava ihoa suojaavaan vaatetukseen, jossa hän käyttää usein ultraviolettisuihketta. Vaatetuksesta huolimatta iholle on levitty rasvaa, jonka suojakerroin on vähintään viisikymmentä.

Eräs hänen lempipaikoistaan ulkona liikkuessa on puiden varjoa tarjoava Helsingin keskuspuisto. Siellä syttyi myös jousiammuntakipinä.

– Katselin puistossa usein jousiampujia, ja laji näytti upealta. Samalla syntyi ajatus lähteä kokeilemaan sitä itse.

Hän suuntasi nykyisen seuransa Wilhelm Tellin toimintaan osallistumalla alkeisammuntaan ja kursseille.

– Ymmärsin heti lajin monipuolisuuden, niin liikkumisen kuin myös mielenhallinnan kehittämisen kannalta. Laji on opettanut suhtautumaan hyväksyvämmin myös omiin virheisiini.

Kilpiä sanoo olevansa hieman erikoinen näky lajin parissa.

– Olen ammuntakentällä hieman hassu näky pitkissä vaatteissani. Käytän usein hihamaista rannesuojaa molemmissa käsissä, koska se antaa suojaa auringolta. Kämmenselkien suojana taas käytän kynsikkäitä.

Lajissa suvaitseva suhtautuminen

Helsinkiläinen iloitsee, ettei jousiammunnan parissa ole ihmetelty hänen suojavaatetustaan.

– Tuntuu todella hyvältä kuulua joukkoon ilman ylimääräistä tuijottelua, jota ilmenee ajoittain esimerkiksi kadulla.

Hänen on oltava tarkka siitä, milloin lajia harrastaa.

– Päivällä ja alkuillasta ei ole asiaa avoimille kentille. Voin kuitenkin ampua metsässä ja jousiammuntahallilla.

– Vaatetukseni ei eroa metsässä juurikaan muista, sillä siellä kaikki joutuvat suojautumaan hyönteisiltä pitkillä vaatteilla ja hatuilla.

Kilpiä on löytänyt kutsumuksensa erityisesti jousiammunnan koulutustoiminnasta. Hän nauttii voidessaan opettaa muita lajin saloihin.

– Jousiammunta antaa paljon, ja sitä voivat harrastaa hyvin erityyppiset henkilöt. Lajissa ei myöskään vaadita paljon voimaa, vaikka usein niin luullaan. Tärkeämpiä ovat tekniikka ja välineet. Voin myös kokemuksieni kautta suositella lajia kaikille, jotka kärsivät samasta sairaudesta.

– Seurat ympäri Suomen järjestävät erilaisia kokeilukertoja ja -kursseja, ja niille voivat osallistua kaikenlaisista taustoista tulevat henkilöt.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut