Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Savon Sanomat 115 vuotta – Lue Juhlalehti!

Nuorten Leijonien päävalmentaja: Liiallinen kiire päästä mukaan jokapäiväiseen valmentajajohtoiseen harjoitteluun on tuhon tie

”Luodaan hyviä metsiä, jotta yksittäiset puut saavat tilaa kasvaa.”

Se on sanoma, jota Antti Pennanen on korostanut syksyn aikana kahdessakin paikassa – ensin Suomi-kiekon kehityspäivillä Vierumäellä ja muutamaa viikkoa myöhemmin Olympiakomitean tilaisuudessa Helsingissä.

Pennanen näkee, että valmennuskulttuurin muutoksella suomalainen urheilu pystyisi paremmin pitämään kiinni siitä potentiaalista, mikä huomisen topiraitasissa, aleksanderbarkoveissa ja teemupukeissa piilee.

Pennanen on vahvasti jääkiekkomies, joka U20-maajoukkueen päävalmentajuuden lisäksi vastaa muun muassa Suomi-kiekon painopisteiden jalkauttamisesta seurakenttään – siis ihan jokaiseen seuraan Helsingin Jokereista Ivalon Tunturi-Kiekkoon.

Silti Pennanen ei puhu vain jääkiekon suulla, kun hän haluaa lapsille ja nuorille parempia kasvuympäristöjä urheilun parissa.

– Olemme kaikki enemmän tai vähemmän ympäristöjemme kasvatteja. Lahjakkuus, jonka syntymässä saamme, ei iän myötä hirveästi muutu. Mutta potentiaali muuttuu, se on jatkuvassa muutoksessa. Sen takia on tärkeää, että hoidamme metsiämme (laajaa harrastajamassaa) hyvin. Silloin potentiaali pysyy pidempään mukana urheilussa. Enkä todellakaan puhu vain jääkiekon puolesta, sillä tämä on kaikkien lajien yhteinen asia, Pennanen avaa.

Luovatko lasten vanhemmat kiireen? Haluavatko he lapselleen tietyn statuksen?

Erityisen huolissaan Pennanen on suuntauksesta, jossa lapsilla – tai ehkä oikeammin heidän vanhemmillaan – on kiire olla päivittäin mukana valmentajajohtoisessa harjoittelussa. Ja yhä useammin vieläpä niin, että lapsi harrastaa vain yhtä lajia.

– Asiaa on tutkittu paljon, ja varhainen suuntautuminen valmentajajohtoiseen harjoitteluun on kasvamaan päin. Tähän ja tätä kautta syntyvään ilmiöön, jossa meidän lapset liikkuvatkin lopulta vähemmän kuin koskaan ennen, on pakko löytää lääkkeet. Jos lapset ja nuoret liikkuvat niin heikosti kuin he nyt tekevät, ei meiltä jatkossa tule olympiavoittajia. Ja mikä valtion ja kuntien kannalta on vieläkin huolestuttavampaa, ei meiltä kohta kasva hyvinvoivia ihmisiä työelämään. Huolen äärellä ollaan.

Pennanen nostaa esiin meta-analyysin, josta Kihu eli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus teki hiljattain yhteenvedon.

– Siinä oli tutkittu olympiavoittajia ja -menestyjiä. Heillä kaikilla oli monilajitausta ja heidän kaikkien omatoiminen liikkuminen oli ollut monipuolista.

Pennanen sanoo tiedostavansa, että on varhaisen kiinnittymisen lajeja.

– Mutta en usko, että on yhtään varhaisen erikoistumisen lajia. Voisiko mieluummin olla niin, että esimerkiksi voimistelu ja taitoluistelu olisivat luoneet lajiensa ympärille sellaisen narratiivin, että tähän ´pitää´ erikoistua aikaisin.

Jääkiekkoon ja jalkapalloonkin erikoistutaan koko ajan nuorempana. Niin kuin moneen muuhunkin lajiin. Samalla ruuvia on alettu monin paikoin kiristää yhä aikaisemmin.

– Olen myös humanisti ja mietin, millaisia lieveilmiöitä syntyy ja mitä ihmisten hyvinvoinnille tapahtuu, jos huippu-urheiluvaihe alkaa jo 12–14-vuotiaana. Todella vahvasti henkisesti oireilleet Simone Biles ja Naomi Osaka ovat vain jäävuoren huippuja. Minkälaisia ilmiöitä jäävuoren sisällä on? Jos puristamme lapsia henkisesti ja fyysisesti jo 12–14-vuotiaina, niin mistä me puristamme heitä 18-vuotiaina? Pennanen kysyy.

Paljon ongelmakohtia. Mutta mikä ratkaisuksi? Miten jääkiekko osana suomalaista urheilukenttää haluaa olla mukana rakentamassa parempaa huomista?

– Näen, että kun peruskoulu on käyty, niin silloin alkaa huippu-urheiluvaihe. Silloin pitää alkaa puristaa. Ei aikaisemmin. Norjassa on käsitteekseni aika hyvä malli – he ajattelevat sen juurikin näin.

Pennanen nostaa vuonomaasta esiin yhden esimerkin – 400 metrin aitojen hurjan maailmanennätyksen Tokiossa kellottaneen Karsten Warholmin, joka aikanaan poimi nimiinsä 8-ottelun nuorten MM-kultaa ja 10-ottelun nuorten EM-hopeaa.

– Mieletön urheilijalahjakkuus, joka pystyi myöhemmin rakentamaan erikoistumista tuon lahjakkuuden päälle. Ja hän valitsi vieläpä lajin, joka ei edes ole 10-ottelulaji. Tällaisia malleja meidän pitäisi saada.

Toisen mallin Pennanen löytää Islannista, jossa ainakin osassa maata kaikki lasten harrastukset on hoidettu kello 17:ään mennessä.

– Seura, kaupunki ja valtio hoitavat asian yhteistyössä. Kahden lapsen isänä koen, että olisi hienoa jos harrastukset olisivat viiteen mennessä paketissa. Silloin perheille jäisi ilta yhteisiin juttuihin tai lapset voisivat liikkua kaveriensa kanssa. Tällaisia elementtejä me tarvitsemme lisää, jotta saamme lasten liikuntamääriä nostettua. Kaikki tämä vaatii lisää lajien, seurojen ja koulujen välistä yhteistyötä esimerkiksi iltapäiväkerhojen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Pennanen kokee, että eri lajit ja seurat ja niissä toimivat valmentajat sekä Olympiakomitea ovat hyvin tietoisia edellä esitellyistä suomalaisen urheiluelämän ongelmakohdista.

– Näiden ihmisten tietoisuudesta en ole huolissani. Olen huolissani siitä yleisestä ilmapiiristä, mikä synnyttää kiireen. Luovatko lasten vanhemmat kiireen? Haluavatko he lapselleen tietyn statuksen? Yksi meidän tärkeimmistä tehtävistä onkin saada lisättyä vanhempien tietoisuutta. Se toisi malttia kaikkeen toimintaan, Pennanen sanoo viitaten lasten vanhempien liian varhaisiin menestys- tai tulosodotuksiin.

Kiireen lisäksi toinen k-alkuinen sana eli korona on ollut viime aikoina läsnä myös lasten ja nuorten elämässä.

Pennanen sanoo, että pandemian vaikutusta lapsiin ja nuoriin ei voi vähätellä.

– Valtion ja kuntien on nyt pakko herätä siihen, millaista pahoinvointia korona on lapsille ja nuorille aiheuttanut. Heidät on pakko saada liikkumaan.

– Toinen asia on se, että meille ei saa syntyä lajien sisälle sellaisia narratiiveja, että jossakin lajissa olisi pakko erikoistua valmentajajohtoiseen harjoitteluun jo 10-vuotiaana. Kiire päästä mukaan jokapäiväiseen valmentajajohtoiseen harjoitteluun on tuhon tie.

Jääkiekossa seurojen arkitoiminnassa isoja eroja – "Sitten on seuroja, joissa on 20–100 pelaajasiirtoa vuodessa"