Hiihtäjät lähtivät Seefeldiin huuhtelemaan happoja – STT teki hiihtosanaston MM-kisakatsojien avuksi

Hiihtäjät käyttävät haastatteluissa paljon lajiin liittyviä termejä, jotka eivät välttämättä avaudu lajia tai fysiologian perusteita tuntemattomalle katsojalle. STT yrittää suomentaa tavallisimpia Seefeldin MM-kisoihin liittyviä termejä ja hokemia. Asiantuntijana on Vierumäen valmennuskeskuksen johtaja, Suomen ja Saksan hiihtomaajoukkueita valmentanut Ismo Hämäläinen.

Fyysiseen suoritukseen liittyviä termejä:

Seefeld on melko korkealla: 1  200 metrin korkeudessa sijaitsevassa Seefeldissä urheilijan hapenotto laskee noin viisi prosenttia verrattuna merenpinnan tasoon. Korkeus on salakavala. Kokemattomalle urheilijalle voi tulla houkutus lähteä liian lujaa, mutta se voi kostautua matkan edetessä.

Hapottaa: Happi ei riitä elimistön käyttöön, ja elimistöön alkaa kertyä kuona-aineita. Se tuntuu hapottamiselta.

Happojen huuhtelu: Kun työmäärä pienenee, happi riittää ja urheilijan elimistöön syntynyt kuona poistuu ainakin osittain. Hapon huuhtelu onnistuu kevyemmillä ladun kohdilla tai vauhtia pudottamalla.

Hiihtotapoja vapaalla hiihtotavalla:

Wassu: Juha Miedon sadasosalla 1980 voittaneen Thomas Wassbergin paljon käyttämä tekniikka, jossa tulee sauvoilla yhtäaikainen sauvatyöntö jokaiselle liu'ulle.

Mogren eli molle: 50 km hiihdossa ansioituneen Torgny Mogrenin kehittämä hiihtotapa, jossa yhtäaikainen sauvatyöntö tulee joka toiselle liu'ulle.

Kuokka: Ylämäkitekniikka, jossa liukua askelletaan jaloilla ylöspäin. Sauvatyöntö tulee rytmisesti yläpuolen sukselle käsi ylempää hakien.

Ankka: Tour de Skin loppunousuun liitetty tekniikka. Jokaiselle liu'ulle tulee vastakkaisen käden sauvatyöntö.

Loikka: Loikka on kuokkaa, jossa suksi liikkuu liu'un välit askeltamisen sijasta loikkaamalla.

Hiihtotapoja perinteisellä hiihtotavalla:

Vuorohiihto: Nykyhiihdossa huipputasolla etenemistapa suhteellisen jyrkkiin maastonkohtiin. Vastakkainen jalka ja vastakkainen käsi tulevat eteen samanaikaisesti.

Yksipotkuinen tasatyöntö: Tasamaalla ja loivissa nousuissa nopein etenemistapa. Kun tasatyönnön jälkeen kädet heilahtavat eteenpäin, jommallakummalla jalalla tehdään vauhtia kiihdyttävä potku taaksepäin.

Haarakäynti: Erittäin jyrkkiin nousunkohtiin käytettävä tapa, jos suksien pito ei riitä. Tässä sukset ovat jyrkästi auki ja suksikulma on suuri. Jos vasen jalka on edessä, oikea käsi on edessä.

Kläbo: Johannes Hösflot Kläbon lanseerama, juoksusta mallia hakenut tapa ylämäkihiihtoon. Sillä saadaan suksen alle kova hetkellinen paine, jolla saadaan pito paremmaksi. Jalan takaosan lihakset jännittyvät ja rentoutuvat syklisesti. Suksiin voi laittaa vähemmän pitovoidetta tai valita eri profiilin suksen, jolloin suksi luistaa paremmin alamäkiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.