Kaikkien aikojen liigapelaaja halusi lopettaa huipulla - Puijon tornissa - katso kuvat uran varrelta!

Ennätykselliset 706 ottelua lentopallon pääsarjassa pelannut Timo Tolvanen halusi tavata Puijon tornissa. Huipulla.

Kuopiossa varttuneelle pelikenttien väriläiskälle se on sopivin paikka kertoa pitkään itäneestä päätöksestä.

– Kauden aikana kävi monta kertaa mielessä, että voisi olla aika lopettaa. Toisaalta oli myös hetkiä, että tahdoin ehdottomasti jatkaa. Halusin lopettaa urani mitaliin ja hyvillä fiiliksillä, mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Ei päätös helppo ollut, mutta nyt on aika luopua, Tolvanen sanoo liikuttuen.

– Sampo tarjosi minulle mahdollisuutta jatkaa. Perälän Timo sanoi, että minulle on paikka porukassa niin kauan kuin tahdon. Sikäli minulla on hyvä mieli, että sain tehdä päätökseni omilla ehdoillani. Minun ei ollut pakko lopettaa, lokakuussa 1996 ensimmäisen liigapelinsä pelannut Tolvanen sanoo.

Ennen lopullista lopettamispäätöstä ”Dole” halusi pelata vielä yhden ottelun.

– Kävimme kakkossarjaa pelaavan veljeni Villen kanssa ottamassa hihapelit. Kun vein Villeä sata-nolla, voin lopettaa. Ei ole epäselvää, että olen edelleen perheen paras.

183-senttinen Tolvanen on ollut kiistatta yksi lentopallon Mestaruusliigan suurimmista persoonista. Tulisieluinen taistelija eli ja elää lentopallolle.

– En vaihtaisi päivääkään pois, vaikka olen joutunut tinkimään monesta asiasta. Olen 15 vuoden ajan tehnyt koko ajan töitä pelaamisen lisäksi, asiakkuuspäällikkönä Granolla Kuopiossa työskentelevä Tolvanen korostaa.

– Nyt pitää ottaa happea ja etäisyyttä lentopalloon, vaikka se on ollut todella iso osa elämääni.

Tolvanen ei silti sulje pois mahdollisuutta, että hän toimisi joskus lentopallovalmentajana.

– En voi sanoa, että ei koskaan, mutta nyt keskityn jonkun aikaa seuraamaan lasteni Netan ja Totin harrastamista.

Luopumisen hetkellä on myös kiitosten aika.

– Olisi vaarallista jättää kiittämättä puolisoani Eijaa. Hän on pitänyt perheen pyörimässä ja mahdollistanut pelaamiseni. Minä olen luvannut tehdä lumityöt toukokuusta lokakuulle. Muilta osin koti on ollut Eijan vastuulla.

– Isänikin on piruillut, kun en ole vanhempiani julkisuudessa kiittänyt. Nyt on senkin aika. Ilman isäni (Juhani Tolvanen) ja äitini (Terttu Tanskanen) panosta ja tukea minusta ei olisi koskaan tullut liigapelaajaa.

Mestaruusliigan ja Suomen cupin mitaleja Tolvasella on niin paljon, ettei hänellä itselläänkään ole tarkkaa tietoa niiden määrästä.

– Aikanaan mitaleja tuli niin paljon, että niitä piti itsestäänselvyyksinä. Vasta viimeisinä pelivuosina, kun mitaleja ei enää tullutkaan, alkoi tajuta, kuinka upeita asioita on saanut kokea.

Muistoksi jäävien mitalien lisäksi Tolvanen nostaa uran arvokkaimmiksi asioiksi pelikaverit, ystävät.

– Määtän Sakulla oli iso rooli, kun päätimme tehdä itsestämme liigapelaajia. Treenasimme junnuna enemmän kuin muut.

 Tuomas (Sammelvuo) on ollut hirveän tärkeä, vaikkemme ole samassa joukkueessa pelanneet. Pelikavereista Riihimäen Aki ja (Enderwin) Herrera ovat olleet läheisimpiä.

– (Antti) Siltala taas on ollut viimeiset kymmenen vuotta tärkeä perhetuttu ja ystävä, jolta ammensin myös pelillisiä asioita.

Yli 700 liigapelin ura oli mahdollinen, koska Tolvanen välttyi isoilta loukkaantumisilta. Vasta viimeisellä kaudella särkyi sormi ja polvi jouduttiin tähystämään.

– On toisaalta hyvä, että sain kokea loukkaantumisetkin. Vasta nyt tajuan, kuinka paljon vaatii itsensä kuntouttaminen loukkaantumisten jälkeen.

Vammoilta välttyminen on Tolvasen kohdella suhteellista. Libero pelasi koko uransa selkätuen kanssa. Selän rasitusmurtuma ja välilevynpullistumat pakottivat kuuntelemaan omaa kroppaa.

– Kaverit ovat naureskelleet, että kun Tolvanen lopettaa, ei Pielaveden hallin kattoon nosteta pelipaitaa vaan selkätukeni.

Nouskoon, vaikka molemmat.

Lentopallon Mestaruusliiga on ensi kaudella paljon värittömämpi. Yksi lajin rakastetuimmista on pelikentillä työnsä tehnyt.