Suomi voitti olympiakultaa, orkesteri ei osannut soittaa Maamme-laulua

Vuosina 1908–1920 olympiakisat alkoivat jo saada nykyisen kaltaista muotoa. Suomikin pääsi jo kisoihin mukaan omalla joukkueellaan, joskin ennen itsenäistymistä Venäjän lipun alla. Ensimmäinen maailmansota katkaisi kisaperinteen yhden olympiadin ajaksi, mutta olympiahenki ei kuollut.

1908 Lontoo

27.4–31.10.1908

22 maata, 2 008 urheilijaa, 110 urheilulajia.

Suomen menestys: 1 kulta, 1 hopea, 3 pronssia.

Suomi sai Lontoossa ensimmäiset viralliset olympiamitalinsa. Painija Verner Weckman voitti kultaa raskaassa keskisarjassa Yrjö Saarelan jäädessä hopealle.

Maraton sai Lontoon olympialaisissa nykymittansa: 42 kilometriä 195 metriä. Alkuperäissuunnitelmasta poiketen maratonin lähtöpaikka siirrettiin Walesin prinsessa Maryn pyynnöstä Windsorin linnan edustalle, mikä pidensi reittiä noin 350 metriä alkuperäisestä mitasta. Kuulostaa pieneltä matkalta 42 kilometrin kokonaisurakassa, mutta mikäli reitti olisi noudatellut alkuperäistä suunnitelmaa, historia tuntisi todennäköisesti toisen olympiavoittajan.

Italialainen Dorando Pietri saapui nimittäin ensimmäisenä White Cityn olympiastadionille, mutta oli niin uuvuksissa, että meinasi juosta rataa väärään suuntaan. Kisavirkailijat opastivat miehen oikealle reitille, mutta Pietri oli niin väsynyt, että kaatui hiilimurskalle useita kertoja. Lopulta kisavirkailijat auttoivat väsyneen maratoonarin maaliviivan yli. Toisena maaliin tullut Yhdysvaltain John Hayes teki asiasta valituksen ja Pietri hylättiin. Lohdutuspalkintona italialainen sai kuningatar Alexandran ojentamana kullatun pokaalin.

1912 Tukholma

5.5.–22.7.1912

28 maata, 2 407 urheilijaa, 102 urheilulajia.

Suomen menestys: 9 kultaa, 8 hopeaa, 9 pronssia.

Tukholman olympialaiset muistetaan Suomessa erityisesti Hannes Kolehmaisesta, juoksihan "hymyilevä Hannes" maamme maailmankartalle. Kolehmainen voitti kultaa 5 000 ja 10 000 metrillä sekä maastojuoksussa.

Suomalaiset kilpailivat kisoissa omana joukkueenaan, mutta Venäjän lipun alla, mikä johti huvittaviin tilanteisiin kisojen aikana. Jalkapallossa Suomi esimerkiksi voitti Venäjän maalein 2–1, mutta ottelun jälkeen salkoon nostettiin silti Venäjän lippu. Epäselvyyksien välttämiseksi katsomoon näytettiin kuitenkin pahvilappua, jossa kerrottiin Suomen voittaneen. Suomi pääsi jalkapallossa aina pronssiotteluun asti, jossa kuitenkin hävisi Hollannille.

Kreikkalais-roomalaisen painin välisarjassa Venäjää edustanut virolainen Martin Klein ja Suomen Alpo Asikainen painivat käsittämättömät 11 tuntia 40 minuuttia saamatta selville paremmuuttaan. Tarinan mukaan Klein olisi tosin jo välillä luovuttanut väsymystään, mutta venäläisten joukkueenjohtaja oli uhannut jättää hänet Ruotsiin ilman kotiinkuljetusta, mikäli hän jättäisi leikin kesken. Tuomarit määräsivät kilpailun ratkaisuksi lopulta viiden minuutin vääntöpainin, jossa Klein katsottiin paremmaksi. Sekä Kleinin että Asikaisen olisi kisaohjelman mukaan pitänyt painia samana päivänä vielä ruotsalaisen Claes Johansonin kanssa. Miehet olivat kuitenkin niin väsyneitä, että ruotsalainen voitti kultaa luovutuksella, Kleinin jäädessä hopealle ja Asikaisen pronssille.

Tukholmassa Suomen joukkueessa kilpaili myös Fazerin makeisyrityksen perustanut Karl Fazer. Hän sijoittui haulikkoammunnassa sijalle 13. ja oli mukana viidenneksi yltäneessä Suomen joukkueessa haulikon joukkuekilpailussa.

 

1920 Antwerpen

20.4.–12.9.1920

29 maata, 2622 urheilijaa, 154 urheilulajia.

Suomen menestys: 15 kultaa, 10 hopeaa, 10 pronssia.

Vaikka kyseessä olivat kesäolympialaiset, Antwerpenissä kilpailtiin myös taitoluistelussa ja jääkiekossa. Ludowika ja Walter Jakobsson voittivat taitoluistelun parikilpailun ja samalla itsenäisen Suomen ensimmäisen olympiakullan. Belgialainen orkesterinjohtaja ei kuitenkaan ollut kuullut Maamme-laulua, joka oli määrä esittää voittajien kunniaksi. Siksipä Walter Jakobsson oli laulanut hänelle itse kansallishymnin muutamaan otteeseen ja orkesterinjohtaja oli kirjoittanut nuotit korvakuulolta muistiin.

– Sen sävellyksen mukaan kansallislaulu sitten esitettiin, mutta en minä sitä Maamme-lauluksi tunnistanut, Jakobssonin kerrotaan muistelleen jälkeenpäin.

 

Juttusarjassa muistellaan menneiden kesäolympialaisten vähemmän tiedossa olleita kummallisuuksia.

Lähteet: Olympic.org Omituiset Olympialaiset, Lasse Erola, Helsinki-kirjat 2011; Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, Antti O. Arponen, WSOY, 1996, Olympiakisat 100 vuotta, Gummerus, 1996.

Kummallinen olympiataival 1: Maratonvoittaja oli maalissa ennen ajanottajia